tiistai 27. heinäkuuta 2010

Hurahdin laatusamppanjaan

Kun nauttittuani neljätoista senttilitraa kuohujuomaa pidän kokemusta koko päivän, ellen peräti koko viikon kohokohtana, siihen voi olla vain kaksi syytä. Joko elämäni on niin tylsää että pienikin poikkeama rutiineista aiheuttaa hurmostilan tai sitten olen oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista.

Itse haluan uskoa jälkimmäistä selitystä. Viime viikolla istuin Silja Serenaden Bon Vivant-baarissa kun lasiini kaadettiin NV Jacques Selosse Initiale Blanc de Blancs Brut-samppanjaa. Halusin kokeilla tyylikästä, vahva-aromista samppanjaa, jossa voin kokea kypsän omenan ja paahteisen leivän aromeja samettisenpehmeiden pienten kuplien hieroessa kitalakea.

Kokemus oli ainutlaatuinen. Vain muutama senttilitra tällaista juomaa toi mielihyvän, joka jatkuu edelleen vaikka tapahtumasta on kohta viikko. Kokemusta on luonnollisesti vaikea pukea sanoiksi. Tilanteeseen vaikutti varmasti rento ja mukava seura ja ilmapiiri sekä asiansa osaava sommelier, joka ansiokkaasti valotti kyseisen samppanjan taustoja.

Eittämättä oma viini-innostukseni ja vuosia jatkunut viinimaailman yksityiskohtiin perehtyminen auttoi niin odotusten luomisessa kuin sopivan mielentilan saavuttamiseksi.

Laatusamppanja näet on enemmän kuin vain juoma. Nautinnon maksimoimiseksi siihen on valmistauduttava kuin urheilusuoritukseen. Rentous, mielentila, paikka ja ympäristö – kaikkien elementtien on oltava kohdallaan, jotta suoritus onnistuisi.

Ja tällä kertaa se onnistui. Pienten kuplien kutittaessa kitalakea ja aromien hivellessä maku- ja hajuaistia mielihyvän tunne oli yhtäkkiä valtaisa. Ajatukset fokusoituivat analysoimaan jumalaisen juoman rakennetta, makua ja aromeja. Ympäröivä maailma lakkasi hetkeksi olemasta. En nauranut ääneen enkä itkenyt onnesta, mutta lähellä se oli.

Kaikki puheet prestige-samppanjan elitistisyydestä ja kalleudesta joutuivat äkkiä romukoppaan. Jos kahdellakympillä voin ostaa itselleni viikoksi mielihyvää, olen löytänyt harrastuksen, jonka hinta-laatusuhdetta voi olla vaikea lyödä.

Olen aikaisemmin suhtautunut lievästi epäillen kuohuviinien ja samppanjan ylistäjiin. Tavallinen cava tai jopa halpa samppanja kun parhaimmillaankin maistuu  raikkaalle janojuomalle, jota rutiininomaisesti juodaan juhlatilaisuuksissa koska ”niin kuuluu tehdä”.

Se, että lasillinen laatusamppanjaa todella voi tarjota maata järisyttävän nautinnon on minulle sekä uusi että varsin ihana asia.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itselleni kävi juuri samoin... Halpoja kuohuviinejä ja cavoja maistellessani olin jo tuominnut koko viinityypin roskakoriin, mutta kun ensimmäisen kerran maistoin laatushampanjaa olin kun uistimeen tarttunut hauki joka ei tarvinnut kun kelata rannalle... Siitä lähtien olen palkinnut itseni joka viikko pullollisella laatushampanjaa ja en voi sanoa nauttivani mistään muusta juomasta enempää. Ei ole paluuta enää tältä tieltä...
Markus

Anonyymi kirjoitti...

Minulle kävi hitaasti samanlainen "valaistuminen". Olin aiemmin juonut samppanjaa juhlistaakseni jotain esimerkiksi joulua, omia synttäreitä, oopperassa tms.
Sain viime keväänä idean, että maistan kaikkia Alkossa myytäviä samppanjoita. Juon yhden pullon viikossa, yleensä lauantai-iltaisin, ja olen nyt päässyt listalla 40-50 samppanjoihin. Kivaa!
Myös lomamatkalla join eri samppanjoita laseittain maistaakseni entuudestaan itselleni tuntemattomia merkkejä. Täytyy sanoa, että halvinkin samppanja kyllä mielestäni pesee kuohuviinit.

Viini-Virén kirjoitti...

Mahtava tapa edetä Alkon samppanjavalikoiman läpi halvimmasta kalliimpaan. Mikä on toistaiseksi maistamistasi mielestäsi paras?

..vaikka halvin samppanja peseekin kuohuviinin, halvan samppanjan anti ei välttämättä ole kovin kummoinen.

Anonyymi kirjoitti...

Paras tähänastisista on ollut halvin vuosikertasamppanja eli 1999vuoden Victoire Brut Millésime, joka maksaa vain 35,90. Mutta jouluksi ostin laivalta 2000 vk:n Don Perignonia.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitusvirheen korjaus: DoM Perignonia!

Viini-Virén kirjoitti...

1999 Victoire on maistamatta, mutta vk 2000 oli ihan kelpo.

http://viinivireninlasissa.blogspot.com/2009/10/2000-gh-martel-co-champagne-victoire.html

Anonyymi kirjoitti...

Jos käyt useinkin Siljan Bon Vivant:ssa kannattaa seuraavan kerran hankkia mukaan pullon Gosset Millesime 1999 Brut:ia, mikäli edelleen on saatavilla. Tuossa on kyllä aivan loistava hinta/laatu-suhde.

Selossekin on kyllä hieno, seuraavaksi kannattaa sitten kokeilla Selossen Substancea :) Se tosin vaihtelee aika paljon vuosi vuodelta, mutta tämähän on omalla tavallaan ihan hauskaa.

Victoire 1999 on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, kommentit 2000:sta pitävät aika hyvin paikaansa myös 1999:lle.

Itse satun tykkäämään tällaisista hieman täyteläisemmistä samppanjoista, ja juon näitä sekä ruoan kanssa että erikseen. Jopa "lämpimänä", mielestäni moni parempi samppanja on parhaimmillaan kun on hetken (15-30 min.) lämmennyt lasissa.

Andreas

Anonyymi kirjoitti...

Huonosti kävi minullekin. Veuve Clicquot'n Le Grande Dame kolahti pahemman kerran. En maistaessani edes tiennyt mitä samppanjaa (osasin kyllä epäillä että fiiniä on tilaisuudesta johtuen) joten puolisokkotilanne oli. Sellaista eleganssin ja dekadenssin yhdistelmää en ole koennyt pitkään aikaan, kypsän sauternesin kaltainen kokemus mutta kuivana.

Ehkä pidät myös näistä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...