Jeltsin tulee, oletko valmis? - alkoholikaupan absurdit kuviot

Menneinä vuosikymmeninä viini piti hankkia Alkosta. Valikoima oli pieni, juomat ostettiin ”virkailijalta”, joka tiskin yli tarkkaili jokaista asiakasta; Tulivathan juomat varmasti omaan käyttöön? Voiko kyseiselle asiakkaalle myydä kahdeksan pulloa kerralla? Myyjät eivät olleet asiakaspalvelijoita, vaan viranomaisten politrukkeja, joiden tehtävä oli varmistaa, että hallintoalamaisten käytös vastasi viranomaisten määräyksiä. Poikkeava käytös rangaistiin myyntikiellolla.

Ruotsinristeilyt ja ulkomaan lentomatkat soivat kansalaiselle harvinaisen kurkistuksen vapaampaan maailmaan.  Muutama pullo viiniä sai olla tuomisina. Tosin tällöinkin rajatarkastuksessa oli vastassa tullivirkailija, jonka viipyvä ja syyttävä katse siirtyi matkailijasta toiseen. Jokainen kerta, kun tullimies ei valinnut sinua tarkastettavaksi uhrikseen, tuntui voitolta. Vaikket ollut mitään laitonta tehnytkään, sinulla oli syyllinen olo ja helpotus oli suuri kun rajatarkastus oli onnistuneesti selvitetty.

Nyttemmin maailma on muuttunut. Kylmä sota on päättynyt ja olemme EU:ssa. Tavarat, palvelut ja ihmiset liikkuvat vapaasti maasta toiseen ja kansalaisten kyttääminen on loppunut. Verottaja ja katsastusmies tarjoavat oikeasti asiakaspalvelua. Kansalaisella on nyt vapaus valita, päättää itse omasta elämästään. Neuvostoliitto ja sen heijastusvaikutukset kuuluvat menneeseen maailmaan.

Jos tämä olisi elokuva, kaunis musiikki loppuisi tähän, levysoittimen neulan kirskuisi, kuva tärähtäisi ja muuttuisi mustavalkoiseksi. Vakavalla ja vakuuttavalla äänellä todettaisiin… ”mutta onhan meillä vielä alkoholipolitiikka, Alkon monopoli ja tulli”.

Oikeasti museoon kuuluvat instituutiot ovat edelleen arkipäivää. Kansalaisten kyttäily ja uuteen globaaliin maailmaan tottuneiden ihmisten pakottaminen aikansa eläneisiin käytöstapoihin, ei ole mitään muuta kuin ihmisten kiusaamista. Kiusatuksi tuleminen on nöyryyttävää, eikä nöyryytyksen tunne suinkaan helpota sen johdosta, että kiusaajat perustelevat toimintaansa yleisellä hyvällä.

Katsoin jokin aika sitten Neuvostoliiton johtajien haastatteluja, jotka ajoittuvat imperiumin loppuaikoihin. Kuin yhdestä suusta, he kaikki olivat vakuuttuneita muutosten tarpeellisuudesta. Samaan hengenvetoon he kuitenkin muistuttivat, että Neuvostoliiton ei voi antaa kaatua, koska kansalaiset eivät osaisi toimia uudessa vapaammassa ympäristössä – seuraisi kaaos. Käsitys siitä, että maan johto tietää asiat paremmin kuin kansa, oli vankkumaton - ja ilmeisen aito.

Nämä haastattelut tulevat mieleen aina kun Valviran ja Alkon viestintä julistaa pohjoismaisen alkoholimonopolin autuutta ja ihanuutta: ”järjestelmä, joka on vastuullinen, takaa hyvän valikoiman ja jolla on kansalaisten luottamus”, ”suomalainen alkoholipolitiikka on harvinaisen onnistunut”. Tämä viestintä on samanlaista tyhjyyteen huutamista kuin aikoinaan oli Neuvostoliiton propaganda, jonka mukaan yhteiskunta on täydellinen. Kukaan ei kuuntele – juna meni jo!

Sanoma, jonka mukaan nykyinen kieltoihin, rajoituksiin, korkeaan alkoholiverotukseen ja holhoukseen perustuva alkoholipolitiikka suojaisi onnistuneesti alkoholin haitoilta, kaikuu aivan yhtä ontolta kuin aikoinaan väite, että (kieltoihin, rajoituksiin ja holhoukseen perustuva) neuvostoyhteiskunta takaa tasa-arvoisen elämän.

Perestroikka ja glasnost eivät pelastaneet Neuvostoliittoa. Yhtä vähän Alkon myyjien uudet univormut ja iloiset ilmeet pelastavat suomalaisen aikansa eläneen holhoavan, valvovan ja syrjivän alkoholipolitiikan. Mutta aivan kuten Grobatshov ja kumppanit aikanaan uskoivat Neuvostoliiton säilymiseen, myös Valviran virkamiehet ja Alkon johto näyttävät uskovan omaan sanomaansa. Ja he uskovat siihen vilpittömästi. He saattavat yksityisesti jopa tunnustaa järjestelmän heikkoudet, mutta päätyvät silti yhä uudestaan siihen, että parempaa järjestelmää ei ole. Siksi muutos ei koskaan tule sieltä suunnalta.

Onko muutos mahdollinen?

Muutos on mahdollinen ja se on lähempänä kuin uskotkaan.

Voimme ottaa oppia historiasta. Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa.  Viranomaisten viestinnän valheellisuus oli jo pitkään ollut kansan tiedossa, mutta vaihtoehtoihin ei uskallettu tarttua. Laki oli ankara ja rikkomuksista seurasi kovat rangaistukset. Kun lopulta pelko hävisi, muutos tapahtui nopeasti.

Viranomaiset yrittivät aluksi hillitä muutoksia lisäämällä vapauksia. Muutokset olivat kosmeettisia, eivätkä tietenkään hillinneet muutoshaluja. Lopulta maan johto tarttui viimeiseen oljenkorteen, armeijaan ja sen panssarivaunuihin. Se oli kuitenkin myöhäistä, kansa ei enää pelännyt. Sen sijaan se oli raivoa täynnä. Kansalaiset halusivat päättää itse omista asioistaan. Armeija vaihtoi puolta, Jeltsin kiipesi panssarivaunun päälle puhumaan – ja vapaus koitti.

Mutta takaisin suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. Olisi tietenkin mukavaa, jos muutos voisi tapahtua vähemmän dramaattisissa merkeissä. Tuskin tarvitsemme katumellakoita tai panssarivaunuja, mutta kuvaavaa on, että yhtäläisyydet edellä kuvattuihin tapahtumiin ovat ilmeiset.
Suomalaiset ovat sopeutuneet uuteen globaaliin maailmaan. Matkoilla suomalaiset ovat tutustuneet muun maailman vapaampaan ja rennompaan alkoholikulttuuriin. Olemme jo pitkään olleet tietoisia siitä, että meille syötetty propaganda on valheellista. Olemme muka erilaisia, ja siksi meitä pitää holhota. Pötyä.

Mutta aivan kuten Neuvostoliitossa aikanaan, viranomaiset eivät halua luopua nykymallista. Vaikka Keski- ja Etelä-Euroopasta löytyvät jo toimivat mallit, sellainen ei sovi meille. Muutospaineiden alla nyhrätään kosmeettisten muutosten parissa. Alkon myyjät puetaan kivasti ja he oppivat hymyilemään. Mietitään voisiko tiettyyn aikaan pressujen alle peitettävät kaupan olutpullot peittää johonkin toiseen kellonaikaan. Keskustellaan jopa mietojen viinien tuomisesta ruokakauppaan ja ravintoloiden ulosmyyntioikeudesta, mutta todetaan, että ehkä riittää jos S- ja K-kaupan kupeessa olevista Alkon myymälöistä osa tuodaan Lidlin viereen.

Kun kansalaiset keksivät ostaa viiniä verkosta, viranomaisten ensimmäinen vastaus noin kymmenen vuoden takaa on tyly. Ei käy. Kun EU-säännöksiä tutkittiin tarkemmin, jouduttiin myöntämään että täysimittainen kielto ei taida olla ihan säännösten mukainen. Tällöin luotiin epävarmuutta, jonka tarkoitus oli saada kansalaiset hillitsemään vapauden kaipuuta. Asian laillisuus kyseenalaistettiin. Valvira totesi, ja toteaa edelleen, että ns. etämyynti (esim. verkkomyynti EU:sta Suomeen) on ristiriidassa Alkon monopolin kanssa ja on siksi kiellettyä. Etäosto (suomalainen kuluttaja ostaa viinit ulkomailla ja kuljetuttaa ne itse Suomeen) on Valviran mielestä kyllä sallittu, mutta Suomen korkeat alkoholiverot on maksettava.

Tulli puolestaan kertoo tiedotteissaan, että myös etämyynti on sallittua, ja jatkaa että tällöin verovelvollinen on myyjä – ei ostaja. Tulli antoi sen verran Valviralle periksi, että sellainen etämyynti, jossa myyjä itse kuljettaa viinit Suomeen on laitonta – mutta jos käyttää erillistä kuljetusliikettä, toiminta on laillista. Kas kun ei jakeluauton värillä ole vaikutusta asiaan.

Siltä varalta, että e.m. viranomaisten ristiriitaiset ja tulkinnanvaraiset ohjeistukset eivät hillitsisi ihan kaikkia mahdollisia verkko-ostajia, on myös tavalliset kuluttajat velvoitettu käyttämään aikanaan elinkeinonharjoittajille luotua hankalahkoa veronmaksujärjestelmää.

Jos näet kansalainen haluaa noudattaa viranomaisten määräyksiä ja tuoda alkoholia maahan säännösten mukaan, se on varsin hankalaa.

Valmisteverotuksen käytäntöjä ei ole luotu kuluttajakaupan tarpeisiin. Vakuusmenettely ja veroilmoitukset monisivuisine lomakkeineen ja maksuineen vaativat melkoista asiakirjajumppaa muutaman viinipullon tähden.

Ilmeisesti lisääntyneestä työmäärästä tuskaantuneena, tulli keksi ”helpottaa” veroilmoituksen tekoa mahdollistamalla verkkotullauksen myös kuluttajille.

Tästä uudistuksesta tuli kyllä luvalla sanoen torso. Se helpompi tullaustapa toimii nyt sitten näin:

Kuluttaja kirjautuu ennen verkkotilauksen tekemistä tullin sivuille pankkitunnuksia käyttäen. Hän ”asettaa vakuuden” alkoholiverolle kertomalla minkälaista alkoholia ja kuinka paljon hän on ostamassa. Järjestelmä laskee vakuuden määrän ja ohjaa asiakkaan maksamaan summan tullille omasta verkkopankistaan.

Kun viinilähetys on tullut perille, asiakkaan pitää taas kerran kirjautua tullin palveluun kertoakseen kuinka paljon mitäkin alkoholia oikeasti tuli perille asti. Tätä kutsutaan veroilmoitukseksi. Veroilmoituksen yhteydessä maksetaan alkoholivero, josta saa vähentää aikaisemmin maksettu vakuus. Maksettavaa on siis yleensä nolla euroa. Mutta, mutta. Nyt on vielä maksettava juomapakkausvero. Tätä ei pysty maksamaan vakuuden asettamisen yhteydessä, joten maksettavaa tulee myös veroilmoituksen yhteydessä.

(Tullin puhelinneuvonnassa asiakkaalle kerrotaan verojen viiden euron vähimmäismääristä, mutta järjestelmä ei mitenkään huomioi sellaista.)

Kahdet ilmoitukset ja maksamiset sekä ennen että jälkeen tilauksen on kaikkea muuta kuin nykyaikainen sujuva kaupantekoprosessi, mutta tällaisen järjestelmän viranomaiset tarjoavat heille, jotka haluavat tuoda alkoholia maahan laillisesti.

Eivätkä ongelmat lopu tähän. Edellä mainittu prosessi soveltuu vain ns. etäostoihin. Etämyyntitapauksissa myyjä maksaa verot, sanoo tulli.

Mutta entä jos myyjä ei maksakaan? Tällöin tulli katsoo oikeudekseen tulkita tapauskohtaisesti josko sittenkään on ollut kyse etämyynnistä. Tullin asiakaspalvelu on näet useissa vastauksissaan todennut, että jos etämyyjä ei aiokaan käyttäytyä kuten etämyyjä, silloin ei ehkä olekaan kyse etämyynnistä. Mutta onko silloin kenties kyse etäostosta, jolloin asiakkaan pitää maksaa vero – vai jostain muusta. Vai onko kenties koko tapahtuma laiton? Tähän ei tulli vastaa, mutta toteaa lopuksi että asiaan ei ole lisättävää ja että vastaus ei ole sitova, aamen.

Tulli toteaa lisäksi, että asiakas ei mitenkään etukäteen pysty varmistumaan siitä onko etämyyjä varmasti etämyyjä ja siitä maksaako hän alkoholiverot Suomeen. Toisin sanoen, asiakas ei mitenkään voi suojautua siltä mahdollisuudelta, että tulli takavarikoisi lähetyksen. Aika erikoista asiakaspalvelua.

Kuten arvata saattaa, harva kuluttaja omaksuu ihan kaikki edellä selostetut tulkinnat ihan helposti. Mitä hän silloin tekee? Joko hän jättää käyttämättä mahdollisuutensa verkkotilaukseen tai hän tilaa joka tapauksessa, ja katsoo mitä tapahtuu.

Jälkimmäisen joukon varalle tulli on kehittänyt seuraavan toimintatavan. EU:n alueelta tulevat viinilähetykset avataan tullin toimesta, mukaan liitetään ”selventävä” kirje, jossa kuvataan edellä selostettuja veronmaksukäytäntöjä. Lähetys suljetaan keltaisella tulliteipillä ja toimitetaan asiakkaalle. Jotkut asiakkaat ilmeisesti pelästyvät kirjettä ja maksavat alkoholiverot (ehkä verkossa em. tavalla), toiset toteavat, että tullin omankin tulkinnan mukaan verovastuu on myyjällä. Suurin osa todennäköisesti vain heittää kirjeen pois, mutta ihmettelee miksi tulli syyllistää asiakasta, joka osti laillisen tuotteen.

Tulli on myös lähestynyt kirjeitse eurooppalaisia verkkomyyjiä ja muistuttanut heitä siitä, että heidän on suoritettava alkoholiverot Suomeen.

Julkisuudessa tulli kertoo usein oikeudestaan takavarikoida lähetykset, ja tätä kirjoitettaessa tulli on juuri julkaissut tiedotteen, jossa tämän mahdollisuuden käyttöönottoa harkitaan (tuodaanko panssarivaunut nyt kaduille?).

Epätoivoinen asemapuolustus johtaa välillä tilanteisiin, jotka näyttävät vähintäänkin huvittavilta. Ministeriö on esimerkiksi määrännyt lisää tullivirkailijoita Helsingin satamaan valvomaan matkustajatuontia Tallinnasta. Mitään määrärajoituksia ei ole, kunhan juomiset on tarkoitettu omaan käyttöön. Tulli on lisäksi ottanut käyttöön omat hyväksyttävän tuonnin ylärajansa eri alkoholijuomille. Jos raja ylittyy, pitää aina osata perustella oma käyttö, jos raja alittuu saattaa joutua perustelemaan omaa käyttöä. Vastoin yleistä käsitystä, mistään rajoituksista ei siis ole kyse. Pitää vain osata perustella.

Samaan aikaan Tukholmasta tai Maarianhaminasta saapuvien lauttojen satamissa (Turussa ja Helsingissä) ei yleensä näy yhtään tullivirkailijaa, vaikka määrärajoitukset ovat nimenomaan voimassa nälillä reiteillä.

Jokseenkin huvittavaa on myös, että samaan aikaan kun valtio toisaalla on suitsimassa matkustajatuontia lisäämällä valvontaa, toinen valtion laitos, VR, tarjoaa viiden euron kesähintoja mm. helsinkiläisille Turun satamaan, josta voi sitten jatkaa kymmenen euron Viking Linen päiväristeilyllä Maarianhaminaan. Kun matkakulut jäävät pariin kymppiin, on huomattavasti edullisempaa hankkia pienikin määrä verotonta alkoholia laivalta, kuin hankkia se verotettuna helsinkiläisestä Alkosta. En väitä, että VR olisi edes ajatellut tätä mahdollisuutta, mutta absurdien sääntöjen maassa vaikutukset ovat joskus arvaamattomat.

Olemme ilmeisesti keskellä perestroikka-prosessia, jossa viranomaiset edelleen yrittävät ylläpitää vanhoja rakenteita, vaikka kansalaiset selvästi jo haluavat muuta. Viinien verkkokaupan yleistyminen kertoo myös osaltaan siitä, että kansalaisten pelko on väistymässä.

Jossain vaiheessa älyttömät säännökset ja oikeustajun vastaisiksi koetut käytännöt nostavat raivon, joka voittaa pelon. Tällöin säännöksistä ei enää välitetä, viranomaisia ei kunnioiteta ja yleinen lainkuuliaisuus häviää. Tämä johtaa järjestelmän romahtamiseen.

Haluan kuitenkin hieman puolustaa Tullia. Tulli on julkisuudessa joutunut vastaanottamaan suurimman osan raivosta ja kritiikistä. Mutta ei toki ole tullin vika, että määräykset ja säännökset ovat huonoja. Tulli saa ministeriöstä toimintaohjeita ja määräyksiä ja eduskunta säätää lait. Tullia voidaan toki arvostella kömpelyydestä ja ammattitaidottomuudesta, mutta varsinainen syy siihen, että lukuisat tullivirkailijat käyttävät aikansa laatikoiden teippailuun ja tulkintaohjeiden kirjoittamiseen löytyy ministeriöstä ja poliittisista päättäjistä. Tahdon jopa uskoa, että suuri osa tullin henkilökunnasta pyörittelee ihmetellen päätäänsä. Onko meidän todella käytettävä työaikaa tähän?

Miksi viranomaisten toimintatavasta ja säännöksistä ei sitten pidetä. Siihen on monta syytä. Kuten jo totesin, nykyinen holhoava kieltoihin ja rajoituksiin perustuva järjestelmä on vanhentunut, aikansa elänyt. Ihmiset haluavat ostaa viininsä mistä haluavat; verkosta, ruokakaupasta, ravintolasta ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Viranomaisilla ei pitäisi olla tähän asiaan nokan koputtamista. Tarvitsenko todella verorahoillani ylläpidettävää virkamieskuntaa, joka kertoo minulle miten ja koska hankin viinini? Yhä useamman henkilön vastaus tähän on kielteinen.

Toiseksi, viranomaisten perestroikka-hengessä esittämät sekavat tulkinnat eivät vakuuta. Säännöt ja rajoitukset eivät tunnu luontevilta.

Otetaan esimerkki:

• Alkosta voin ostaa viiniä mukaan. Tällöin ostoksen hintaan sisältyy Suomen alkoholivero.
• Ravintolasta voin ostaa viiniä, mutta vain jos nautin sen paikan päällä. Alkoholiverot on maksettava. Mukaan ei voi ostaa.
• Voin matkustaa mihin tahansa EU-alueelle, esimerkiksi Tallinnan, ja tuoda mukanani niin paljon alkoholia kun haluan, kunhan se tulee omaan käyttööni. Tällöin minun ei tarvitse maksaa Suomen alkoholiveroa.
• Voin käydä laivaristeilyllä Ruotsissa, tai vaikkapa vain Maarianhaminassa, jolloin voin ostaa laivalta rajoitetun määrän (esim. 4 litraa viiniä) verotta.
• Voin ostaa EU-alueen verkkokaupasta viiniä, jolloin se on joko laitonta (Valvira), sallittua kunhan myyjä maksaa alkoholiverot (Tulli) tai harmaalla alueella, jos myyjän pitäisi maksaa verot muttei aiokaan maksaa.
• Voin itse järjestää kuljetuksen EU-alueelta ostamilleni viineille, jolloin minun pitää maksaa Suomen alkoholiverot tullin kankeaa järjestelmää käyttäen.
• Voin vastaanottaa enintään viisi litraa viiniä sisältävän postilähetyksen, joka EU-alueelta lähetetään minulle lahjana. Tällöin minun ei tarvitse maksaa Suomen alkoholiveroja.

Mikähän se jalo päämäärä on, jonka takia erilaiset ostotavat ansaitsevat oman verokohtelunsa? Miksi yksi tapa on sallittu, toinen ei? Erottelu on keinotekoinen ja siksi tämä tuntuu kiusaamiselta. Kansalaisen on melko vaikea ymmärtää miksi pullojen mukana matkustaminen tai postilähetyksenä vastaanotettu lahja tuo vapautuksen veronmaksusta, mutta esimerkiksi verkkokaupasta hankitusta pullosta pitäisi maksaa veroa. Tai miksi Alkosta voi ostaa pullon mukaan, muttei ravintolasta?
Viranomaisen näkökanta on toinen. Jokaiselle erityistapaukselle on oma perustelunsa. Näin onkin, mutta kysymys, joka tulisi asettaa on: ”Pitääkö näin olla?”.

Mikä sitten on ongelma ja miten se ratkaistaan?

Ensiksi olisi tunnustettava, että nykyisenkaltaisella näpertelyllä (vrt. glasnost ja perestroikka) ei saavuteta mitään. Kun järjestelmä on mätä, sitä ei voi eikä kannata pelastaa. Uudet tuulet ja vaikutteet ovat jo saavuttaneet meidät Euroopasta. Olemme hyvin tietoisia siitä miten vapaampi alkoholipolitiikka toimii muissa maissa. EU-jäsenyys toi meille uusia mahdollisuuksia esim. verkkokaupan muodossa. Sen sijaan, että olisimme antaneet näiden mahdollisuuksien parantaa elämänlaatuamme, olemme kehittäneet uskomattoman tulkintaviidakon ja mittavan seurantajärjestelmän. Ja vain siksi, että vanhan järjestelmän tukijat eivät halua päästää irti.

Ongelma on tiivistettävissä kahteen sanaan; Alko ja alkoholivero.

Ratkaisu on yhtä yksinkertainen ja lyhyt: Alkon vähittäismyyntimonopoli on lakkautettava ja alkoholivero on laskettava yleiseurooppalaiselle tasolle.

Alkon monopolin lakkauttaminen merkitsisi, että alkoholituotteita saisi myydä vapaasti. Viinit ja muut juomat tulisivat ruokakauppojen ja kioskien hyllyille ja Suomeen syntyisi Alkon kanssa kilpailevia alkoholikauppoja ja alkoholin verkkokauppoja. Myös ravintolat voisivat myydä alkoholijuomia asiakkaalle mukaan.

Oikeudenmukainen kilpailuasetelma edellyttää myös, että alkoholivero lasketaan yleiseurooppalaiselle tasolle. Muussa tapauksessa ”viinaralli” Viroon ja ongelmat eurooppalaisten verkkokauppojen kanssa jatkuisivat.

Muutos johtaisi lyhyellä tähtäyksellä todennäköisesti kulutuksen lievään kasvuun. Samalla kasvu todennäköisesti painottuisi mietoihin juomiin. Juomatottumukset todennäköisesti muuttuisivat siten, että viikonlopun juomapiikit tasoittuisivat ja esimerkiksi viinit koettaisiin osaksi arkista kanssakäymistä.

Pelko siitä, että viinin myynnin vapauttaminen johtaisi huonompaan valikoimaan, on absurdi ja turha. Verkkokaupoista voi jo nyt ostaa ihan mitä tahansa viiniä. Se mahdollisuus säilyy myös jatkossa.

Kuinka kauan edellä kuvattu absurdi järjestelmä saa jatkua?

Nähtäväksi jää, kuka on oma Jeltsinimme, joka kiipeää viinitynnyrin päälle julistamaan uuden vapaamman ajan alkaneeksi. Hän on luultavasti jo joukossamme. Emme vain vielä tiedä kuka hän on ja koska hän ilmestyy. Jeltsin tulee – oletko valmis?

Voiko viiniä ostaa netistä laillisesti?

Pohdimme kaverin kanssa nettiostamisen sääntöjä ja julkaisimme asiasta tietopaketin.

www.vinetti.fi

Tsekkaa ja jaa eteenpäin!

Arvoviinit ruokakauppoihin!

"Kaikkien yli 15 euroa maksavien viinien myynti tulisi sallia vapaasti Suomessa. Niiden myynnin rajoittamiselle ei ole kestäviä perusteita!"

Viininystävien on  aika vaihtaa strategiaa ja ryhtyä käyttämään samanlaista pragmaattista oman edun tavoitteluun tähtäävää taktiikkaa kuin mihin poliitikot ovat itsekin tottuneet.

Unohdetaan siis analyyttisen tarkastelun kestävä objektiivinen katsantokanta ja lakataan vaatimasta kaikkia viinejä ruokakauppaan. Eivät poliitikot kuitenkaan ole aikeissa vapauttaa kaikkien viinien myyntiä.

Jos totta puhutaan, meille viininystäville on ihan sama myydäänkö Magyar Fehér Boria, J.P. Chenetiä tai Huttunen hedelmäviiniä ruokakaupoissa – tai yleensä missään. Keskitytään siis olennaiseen, eli meille tärkeisiin tuotteisiin, viinikulttuurin edistämiseen ja hyviin viineihin.

Jos ahtaajat, opiskelijat ja maanviljelijät katsovat voivansa ajaa itsekkäästi itselleen rahallisia korvauksia muiden kustannuksella, miksemme me viininystävätkin saisi ajatella itsekkäästi ja ajaa vain meidän etujamme – etuja, jotka eivät edes veisi keneltäkään muulta mitään pois.

Ei siis jankuteta enää Reiskan perusoikeudesta haalia kassikaupalla pussiviiniä viikonlopuksi Prismasta vain koska Pierre ja Güntherkin saavat tehdä niin. Ostakoon jatkossakin Alkosta ...tai Tallinnasta, tai kaverilta.

Arvoviinien myynnin vapauttamiselle on itse asiassa vankat perustelut ja harvoja kestäviä vasta-argumentteja.  Kukaan järjissään oleva poliitikko tai terveysintoilija ei voi vakavasti väittää, että Amaronen, Brunellon tai Bordeaux Grand Crun ilmestyminen ruokakaupan hyllylle olisi suomalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille tuhoisaa.

Alkon viinimyynnistä yli 90% on viinejä, joiden ulosmyyntihinta on alle 10 euroa / 0,75 litraa. Tästä voi päätellä, että alle 10 euron viinit aiheuttavat 90% niistä terveyshaitoista, työkyvyn menetyksistä ja perheväkivallasta, joihin vedoten viinien myyntiä rajoitetaan.

Arvoviinien myynnin rajoittaminen ei siten mitenkään edistä poliitikkojen asettamia terveystavoitteita, Näiden  viinien myynti on melko vähäistä, niitä tuskin ostetaan ”rähinäviiniksi” ja vapaassa kaupassakin valtio saisi alkoholiverot nykyiseen tapaan.

Viinien tulo ruokakauppojen hyllyille saattaisi toki houkutella heräteostoksiin, mutta poliitikothan ovat jo vuosia vakuuttaneet, että viinin hinta vaikuttaa suoraan kulutukseen, joten jos halpojen 7-8 euroa maksavien viinien kuluttajia näin saadaan kuluttamaan rahansa yli 15 euron juomaan, kyse on itse asiassa tavoiteltavasta tilasta heidän juodessa nyt vain puolet aikaisemmasta määrästä. Ja olisihan se mukavaa jos Suomi niittäisi mainetta maana, jossa juopotkin kittaavat vain arvoviinejä.

Arvoviinit ruokakauppojen hyllyillä olisi lisäksi huomattavasti parempi tapa totuttaa suomalaiset uuteen ja terveellisempään alkoholikulttuuriin kuin nykyinen kieltoihin ja holhoukseen perustuva tapa.

Joten, millähän perusteella arvoviinien myyntiä Suomessa edelleen rajoitetaan?

Viiniä ja alkoholipolitiikkaa

Viinivuosi 2009 on päättynyt. Tilastot paljastavat, että kellaristani on vuoden aikana tullut avattua 309 viinipulloa. Viiniä on litkitty 146 eri päivänä yhteensä noin 4.400 euron arvosta. Samaan aikaan kellariin on hankittu noin 6.500 eurolla 393 uutta pulloa, joten kellarin pullomäärä on siten hieman kasvanut ja harrastukseni kuukausibudjetti, 500 €, on pitänyt aika hyvin. Edelliseen tulee toki lisätä muualla kuin kotona nauttimani viinit, joita epäilemättä on jonkun verran.

Viiniharrastajana olen syvästi harmissani siitä kuinka holhoavaa ja rajoittavaa suomalainen alkoholipolitiikka on. Monopolin ylläpitäminen, kaavamainen hinnoittelu, mielivaltainen tuotehankinta, alkoholiverotuksen veivaaminen edestakaisin sekä surkuhupaisat säännökset viinin tuonnista omaan käyttöön eivät vakuuta.

Vapaampien aikojen toivossa pyrin mahdollisuuksieni mukaan ohjaamaan viiniharrastustani siten, että tuen mahdollisimman vähän nykyisiä vinoutuneita rakenteita ja pyrin samalla levittämään tietoa vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ostan mahdollisimman vähän viinejä monopoliyhtiöstä, tuon viinini itse vapaasta maailmasta joko kuriirin avulla tai haen ne itse. Tietoutta vaihtoehtoisista toimintatavoista pyrin levittämään mm. tämän blogin kautta. Myönnän, että laiskuuttani käytän joskus Alkon palveluja, mutta enenevässä määrin pyrin käyttämään Alkoa vain referenssinä ja teen ostokseni muualta.

Varsin tragikoominen piirre alkoholipoliittisessa ajattelussamme on, että koska vähemmistö ei osaa käyttää alkoholia vastuullisesti, on päätetty rajoittaa kaikkien kansalaisten alkoholinkäyttöä. Vastaavia ”kollektiivisia rangaistuksia” on toki käytössä muitakin, mutta se tuskin on mikään puolustus.

Alkoholinkäytön lieveilmiöiden torjumiseksi tulisi kohdistaa rangaistukset suoraan väärinkäyttäjiin.

On oikeasti kohtuutonta, että minä en saa ostaa viiniä ruokakaupasta vain siksi että naapurini saattaisi juovuspäissään pahoinpidellä perhettään, jos tällainen mahdollisuus suotaisiin.

On oikeasti kohtuutonta, että minä joudun maksamaan harrastuksestani erityisveroa alkoholiveron muodossa kun naapurini keräilee postimerkkejä aivan verovapaasti.

On oikeasti kohtuutonta, etten halutessani saa myydä hankkimiani viinejä vaikkapa naapurilleni valitsemaani hintaan jne., jne...

Olen pohdinnoissani päätynyt siihen, että vapaamman kehityksen jarruna on asiassa kuin asiassa pitkälti julkinen terveydenhuolto. Jos tästä poliitikoiden suitsuttamasta – mutta varsin kehnossa maineessa olevasta – kalliista ”hyvinvointipalvelusta” luovuttaisiin siten, että kansalaiset joutuisivat enenevässä määrin huolehtimaan itse omista terveyspalveluistaan, viranomaisilla ei olisi enää syytä holhota kansalaisia rajoittavilla määräyksillään.

Alkoholipoliittisten rajoitusten perimmäinen tarkoitushan on tänä päivänä hoitokulujen kurissa pitäminen. Koska tänä päivänä alkoholin aiheuttamat sairaudet hoidetaan yhteiskunnan varoin on jossain määrin ymmärrettävää, että alkoholista johtuvien haittojen vähentäminen on tarkoituksenmukaista.

Päättäjiltä unohtuu, että tässä ajattelussa ”häntä heiluttaa koiraa” eikä päinvastoin.

On oikeasti kohtuutonta, että minun viiniharrastustani vaikeutetaan vain jotta Reiska Ryyppäjä ei saattaisi itseään hoidettavaan tilaan. Näillä kahdella asialla kun ei ole minkäänlaista syy-yhteyttä.

Toivoa antaa kuitenkin se, että suunta kohti vapaampaa alkoholipolitiikkaa on väistämätön eikä se ole käännettävissä. Tuskin kukaan uskoo, että viinit esim. voitaisiin vetää pois ruokakaupoista, jos niitä nyt siellä olisi myynnissä. Askeleet kohti täydellistä vapautta ovat kovin harvassa ja lyhyitä, mutta joskus aika vielä koittaa, kun nykymeno kompastuu omaan mahdottomuuteensa.

Minä en oikeasti kaipaa sellaista päättäjää yhtään mihinkään, joka päätöksillään vaikeuttaa elämääni. Viranomaisten ja poliitikoiden säätelyinto on kuitenkin valitettavan loputonta. Yhdysvaltain edesmenneen presidentin Ronald Reaganin kuuluisia lausahduksia oli “Government is not a solution to our problem, government is the problem.” Kunpa joku täällä Suomessakin tuon joskus oivaltaisi.

Viinin ostaminen ulkomailta – mitä saa tehdä ja mitä voi tehdä

Alkon valikoima on ymärrettävistä syistä rajallinen. Siksi moni viininystävä harkitsee ”omaa tuontia” joko hankkimalla pulloja ulkomaan matkalta tai ostamalla netistä suoraan viinitilalta tai nettikauppiaalta. Viranomaisten säännökset ja tulkinnat ovat harvinaisen epäselviä, joten ei ihme että viiniharrastaja usein jää pohtimaan minkälainen tuonti on sallittua, milloin pitää maksaa valmisteveroja yms. Odotan edelleen jonkun viinilehden juttua aiheesta, mutta toistaiseksi alan julkaisujen ”tutkiva journalismi” on loistanut lähinnä poissaolollaan.

Yritän seuraavassa kuvata vallitsevaa tilannetta. Yksityishenkilön viiniostoksia ulkomailta koskee kolme eri rajoitusta; 1) tuonnin sallittavuus/laillisuus ylipäätään, 2) tuonnin määrärajoitukset ja 3) verojen maksuvelvollisuus. Omaa viinintuontia pohtivan on otettavaa kantaa rajoituksiin numerojärjestyksessä. Ensin on pohdittava onko tuonti ylipäätään laillista, seuraavaksi mitkä määrärajoitukset ovat voimassa ja lopuksi mahdollisia veroseuraamuksia. Nämä rajoitukset on syytä pitää toisistaan erillään. Valitettavan usein nämä sotketaan yhteen, jolloin helposti päädytään siihen, että viinin tuonti olisi toimintana harmaata aluetta, joka olisi aina laitonta mutta jota valvotaan huonosti – näin ei ole. Paneudutaanpa asiaan tarkemmin:

1. Tuonnin sallittavuus/laillisuus ylipäätään

Laillinen tuonti tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että viinejä ylipäätään voi tuoda. Mahdolliseen veronmaksuvelvollisuuteen ei oteta tässä kantaa. Laitonta tuontia ei saa lailliseksi maksamalla veroja.

Yksityishenkilö voi tuoda viiniä ulkomailta ”omaan käyttöön” laillisesti. Hän voi tuoda viinit mukanaan matkalta autossa tai matkalaukussa tai hän voi tilata ne netistä tai puhelimitse, jolloin viinit kuljetetaan kotiin. Viinit pitää kuitenkin hankkia omaan käyttöön, niitä ei saa tilata kaverille, eikä myydä tai vaihtaa edelleen. Niitä saa toki tarjota vieraille järjestämillään kutsuilla. Jos tuonnin kohteena on useita satoja pulloja kerralla on syytä varautua selvittämään syytä näinkin suureen ”omaan käyttöön”, mikäli viranomaiset tiedustelisivat asiaa.

Käytäntö: alle sadan pullon ostokset katsotaan hankitun ”omaan käyttöön”. Tällainen määrä voidaan helposti perustella kesäjuhlilla, syntymäpäiväkutsuilla tms. Suurempia määriä ei voi perustella ns. kimppahankintana, eli että tilaajia/vastaanottajia olisi useampia. Jokaisen tulee hankkia omat viininsä. Jos viinit kuljettaa itse, jokaisen ”hankkijan” tulee olla matkalla mukana.

Jos tilaat ulkomailta (esim. netistä) viinejä kotiin kuljetettavaksi, se on laitonta, jos myyjä itse hoitaa kuljetuksen. Jos käytetään myyjästä riippumatonta kuljetusliikettä, hankinta on sallittua kunhan viinit on maksettu ennen kuin ne saapuvat Suomen maaperälle ja viinit toimitetaan suoraan asiakkaan kotiovelle.

Käytäntö: tuotevalvontakeskuksen kirjallisen tulkinnan mukaan tuonti on laillista jos myyjän laskussa eritellään viinien ja kuljetuksen osuus. Käytännössä viinit aina maksetaan luottokortilla ostohetkellä, siis ennen Suomeen saapumista, ja toimitetaan kotiovelle. Täten laittomaksi jää sellainen hankinta, jossa viiniliike kuljettaisi viinit itse tai myy könttäsummalla viinin ja kuljetuksen. ...tai kuljettaa viinit Suomessa sijaitsevaan välivarastoon. Sellaisiin myyjiin en käytännössä ole koskaan törmännyt.

2. Tuonnin määrärajoitukset

Tuonnin määrärajoitukset koskevat tuontia EU:n veroalueen ulkopuolelta. Vaikka tällainen tuonti onkin laillista, enimmäismäärät ylittävän tuonnin osalta on maksettava veroa. Tällä hetkellä voimassa olevat rajoitukset viinintuonnista EU:n ulkopuolelta ovat ”4 litraa kuohumatonta viiniä ja 2 litraa muita alkoholijuomia”. EU:n sisällä ei ole voimassa mitään määrärajoituksia. On huomattava, että tuontirajoitukset koskevat myös Ahvenanmaan kautta kulkevilla aluksilla tuotuja juomia, eli vaikka ostokset onkin hankittu esim. Ranskasta, niitä ei voi tuoda Ahvenanmaan kautta maksamatta veroja. (kts. kuitenkin tämän jutun lopussa oleva päivitys asiasta) Ahvenanmaa on EU:n veroalueen ulkopuolella. Siksi myös ”Ruotsinlaivoilla” on voimassa ostomäärärajoitukset. Sen sijaan esim. Viron kautta laivalla tai maateitse Ruotsista tuotaessa, veroja ei tarvitse maksaa eikä määrärajoituksia ole. Jos tilaat viinejä EU:n veroalueella sijaitsevasta liikkeestä, sinua ei myöskään koske mitkään määrärajoitukset.

Käytäntö: EU:n ulkopuolelta tuskin kannattaa hankkia viinejä. Käytännössä Ahvenanmaan kautta tuotuja viinejä ei tarkasteta eikä lasketa, mutta on hyvä olla tietoinen siitä että tullilla säännösten mukaan on oikeus takavarikoida viinit, jos rikotaan määrärajoitussääntöä eikä viinejä omaehtoisesti tullata määräsatamassa. Siksi en ehkä toisi suurempia määriä viinejä Ahvenanmaan kautta. Euromääräisen takavarikkoriskin kasvaessa tarpeeksi suureksi kiertäisin kiltisti Haaparannan (tai Uumaja-Vaasa) kautta – tai tullaisin viinit kiltisti.

3. Verojen maksuvelvollisuus

Tämä on ehkä eniten päänvaivaa aiheuttanut säännös. Oletetaan, että kumpikaan edellä mainituista rajoituksista eivät estä viinien hankintaa ulkomailta. Tällöin tulee arvioida seuraavia asioita:

3a. Matkustat viinien mukana

Kun itse kuljetat viinejä mukanasi ulkomailta, mitään veroja ei peritä, eikä viinejä tarvitse tullata.

Käytäntö: selvää pässinlihaa

3b. Viinit kuljetetaan sinulle ja järjestät itse kuljetuksen

Jos ostat viinit ulkomailla, joko paikan päällä tai puhelimitse netissä, ja järjestät kuljetuksen itse (matkustamatta itse viinien mukana), joudut maksamaan viineistä valmisteveroa. Kun ostat suoraan viinitilalta tai paikan päältä liikkeestä on tavallista, että joudut itse järjestämään kuljetuksen. Sinun pitää itse ottaa etukäteen yhteyttä tulliin ja maksaa verot ennen kuin kuljetus voi tapahtua. Kts. kuitenkin alla kohta "päivitys elokuussa 2009". Vältät verovelvollisuuden jos kuljetuksen kohteena on lahjansaaja.

Käytäntö: en tiedä miten tällainen vero käytännössä edes maksettaisiin. En ole löytänyt edes selkeää ”toimi näin”-ohjetta tullin sivuilta, joka osaltaan osoittaa että asiaa ei edes pidetä tärkeänä. Paketit liikkuvat EU:n sisällä vapaasti eikä säännönmukaisia tarkastuksia tehdä. Yksittäisen lähetyksen avaaminen ja sen selvittäminen onko vastaanottaja itse järjestänyt kyseisen kuljetuksen vai ei on melko mahdotonta eikä kovin kustannustehokasta. Käytännössä veronmaksua ei valvota eikä veroja makseta.

3c. Viinit kuljettaa sinulle myyjän järjestämä kuljetusliike

Jos hankit viinisi myyjäliikkeestä, joka järjestää kuljetuksen (erillistä kuljetusliikkettä käyttäen toki) kotiovellesi, et vastaa veroista. Valtaosa netin viinimyyntiliikkeistä toimivat näin. Verosta vastaa myyjä ja kuljetusliike. Viranomaisten mukaan myyjäliikkeellä tulisi olla Suomessa ns. veroedustaja hoitamassa asiaa.

Käytäntö: Paketit liikkuvat EU:n sisällä vapaasti eikä säännönmukaisia tarkastuksia tehdä. Yksittäisen lähetyksen avaaminen ja sen selvittäminen onko sisällön myyjä järjestänyt kyseisen kuljetuksen vai ei on melko mahdotonta eikä kovin kustannustehokasta. Jotkut myyjäliikkeet, lähinnä sellaiset joilla on joitakin siteitä Suomeen, maksavat verot. Suurin osa eurooppalaisista myyjäliikkeistä jättävät todennäköisesti verot maksamatta lähinnä tietämättömyyttään.

”Disclaimer”

Edellä oleva selvitys perustuu niihin tietoihin, mitä olen eri paikoista onnistunut kaivamaan. Vaikka itse oletan, että edellä selostettu pitää kutinsa melko hyvin, tulkinnat ovat kuitenkin ”parhaita arvauksia” (best guestimates) enkä luonnollisesti ota mitään vastuuta, jos joku toimii em. tietojen perusteella.

Avoimia kysymyksiä

Avoimia kysymyksiä on toki edelleen. Lähinnä ne liittyvät verojen maksuvelvollisuuteen. Koska tätä ei käytännössä valvota, asia on hiukan teoreettinen. Suotavaa olisi toki, että asioista voisi saada viranomaisilta selkeitä ohjeita ja neuvoja. Jos haluaisin maksaa verot itse järjestämästäni kuljetuksesta, kuinka minun pitäisi käytännössä toimia? Ei ole liikaa vaadittua, että viranomaiset kertoisivat miten tulisi toimia kun seison Toscanalaisessa viiniliikkeessä ja haluan kuljettaa ostamani viinit Suomeen esim. kuriiripalvelua käyttäen.

Tavallisempi tilanne lienee se, että ostan viinini netistä, myyjäliike toimittaa viinit kuljetusliikkeelle, joka kuljettaa ne kotiovelleni. Viineistä ja kuljetuksesta (laskussa tai tilausvahvistuksessa eriteltynä) veloitetaan samalla luottokorttiveloituksella. Myyjä siis vastaa veroista, mutta vain harvoin (ilmeisesti) täyttää verovelvollisuutensa. Voiko tulli takavarikoida tällaisen lähetyksen? Jotuisiko yksityishenkilö maksamaan tuotteista, jotka hän takavarikkotilanteessa ei saa haltuunsa vai voiko hän ilmoittaa luottokorttiyhtiölleen ettei hyväksy luottokorttiveloitusta jolloin veloitus perutaan?

Kommentteja kaivataan

Kokemuksia, tietoja, ohjeita otetaan ilomielin vastaan. Jos sinulla on parempaa tietoa, lisätietoa yms heitä kommentti asiasta niin päivitän tämän kirjoituksen.

Päivitys heinäkuussa 2009:

Viini-web.netissä nimimerkki Ennae kirjoittaa huhtikuussa 2009 soittaneensa tullin neuvontaan ja saaneensa seuraavanlaisen suullisen ohjeen:

"Soitin viimein tullin neuvontaan ja kysyin asiasta. Jos Ranskasta, Ruotsista tai muusta EU-maasta ostetuille viineille on kuitti, oma kuljetus ja ne menevät omaan käyttöön, niin mitään ilmoitusta tullille ei tarvitse tehdä asiasta eivätkä viinit poikkeamisella Maarianhaminassa muutu "tax free" -tavaraksi, mitä laivalla myytävät viinit ovat."

Tämä lienee yhden virkailijan näkemys, joka on ristiriidassa tullin verkkosivujen tietojen kanssa. Mielenkiintoinen tilanne.


Päivitys elokuussa 2009:

Edellä 3b-kohtaan lisättäköön vielä, että viisi litraa viiniä voi verovapaasti lahjoittaa EU-maasta toiseen. Eli kun olet vaikkapa Italiassa tai Ranskassa ja olet ostanut viinisi, voit verovapaasti lähettää viinit Suomeen lahjana. Itsellesi et voi viinejä lahjoittaa, mutta puoliso tai ystävä käy hyvin. Jos haluat lähettää viinit itsellesi olet veronmaksuvelvollinen edellä selostetun mukaisesti.

Päivitys lokakuussa 2009:

Lähteitä:

http://www.valvira.fi/files/Tiedote172007.pdf

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/tiedostot/019.pdf

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/matkailijat_muuttajat/alkoholi_tupakka/index.jsp

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/lahjat_ulkomailta/alkoholi_tupakka_EU/index.jsp

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/Esitteet/tiedostot/ohjeita_matkustajille_2009_A4.pdf

Päivitys marraskuussa 2010:


Tulli on taas julkaissut uuden tiedotteen. Tiedote antaa tällä kertaa ymmärtää, että nettikauppojen kautta tehtävät ostokset ovat etämyyntiä, jolloin verovelvollinen on myyjä, ei ostaja. Missään ei tosin sanota, mitä sitten tapahtuu, kun myyjä ei ehkä maksakaan veroja eikä sitä voiko esim. ostaja huolehtia veroista halutessaan?

Tiedote kokonaisuudessaan:


http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/tiedostot/019_yksityish.pdf