Tankkausreissu Tallinnaan

Suomen alkoholipolitiikan kummajaisia ovat valtion kansalaisilleen tarjoamat ilmaiset laivaristeilyt Tallinnaan. Kun Alkon sijasta hankkii alkoholijuomansa Tallinnasta säästää helposti matkalipun verran ja keskittämällä ostoksensa muutamaan reissuun vuodessa säästöä kertyy merkittävästi lisää. Järjestely, missä valtiomme edellyttää kansalaistensa matkustavan laivalla edestakaisin, jotta saavat ostaa vapaasti hinnoiteltua alkoholia, josta osa on jopa ensin rahdattu rekoilla Suomesta Tallinnaan on lievästi ilmaistuna älytön, mutta minkäs teet.

Hankintamatkani teema oli ”hyvää halvalla”. Laatuviinejä ei Tallinnasta (eikä laivoilta) pahemmin saa, ainakaan edullisesti, joten mielenkiinto kohdistuu alle kahdenkympin tuotteisiin. Halpojen viinien viidakossa on helppo eksyä. Tarjolla on runsaasti kuraa, joten helmien löytäminen vaatii jonkun verran etukäteissuunnittelua.

Onneksi monella kaupalla on hinnastot verkossa. Myös Tallinkin viinihinnasto – tosin luvattoman huonosti toteutettu (puutteellista informaatiota ja runsaasti kirjoitusvirheitä) – löytyy verkosta, joten tarjontaan voi helposti etukäteen tutustua.

Matka alkoi sukelluksella Tallink Starin viinivalikoiman syövereihin. Torresin Mas La Plana ja monet samppanjat on varsin edullisesti hinnoiteltu, mutta ne jäivät tällä kertaa väliin. Mielenkiintoni oli etukäteen kohdistunut kahteen espanjalaisviiniin; 2004 Montecillo Gran Reserva ja 2004 Museum Real Reserva. Neljä pulloa molempia kassiin. Laivalta löytyi hinnaston ulkopuolelta ilmeisesti viimeisiä pulloja aiemmin myynnissä ollutta Marchese Antinori Chianti Classicoa. Tyhjensin myymälän hyllyt niistä ja mukaan kertyi 2004 ja 2005 vuosikertaa. Upea yllätys. Kesän kynnyksellä tulee monesti hieman hermostunut olo, jos ei kellarissa ole tarpeeksi Marchese Antinori punaviiniä – nyt on.

Kädessä pyörittelin melko hinnakkaita Volveria ja Il Vino dei Poeti Brunelloa, mutta jätin hyllyyn, koska omat tietoni niistä olivat olemattomat.

Tallinnassa matka jatkui autolla kohti paikallista Prismaa. Sinänsä laaja viinivalikoima oli pettymys. Hyllyissä oli enimmäkseen yhdentekeviä viinejä, joiden hinnat olivat melko tasaisesti n. 2 euroa alle Alkon hintojen, eli merkittävästi yli satama-alueen kauppojen hintatason. Matkaseurue haali – lähinnä etiketin peusteella – mukaansa muutaman kuuden euron Woodhaven Cabernet’n ja Zinfandelin. Itse en ostanut mitään.  

Sunnuntaina Tallinnan pienet viinipuodit ovat valitettavasti kiinni, joten ne piti jättää väliin. Lounasravintola tarjosi päivän toisen positiivisen yllätyksen. Vanhan kaupungin ravintola Villa Borghese (osoitteessa Harju 7) tarjosi erittäin maukasta italialaista ruokaa hienossa ympäristössä upeasti tarjoiltuna. Palvelu pelasi ja mitä tärkeintä - viini oli erinomaista. Vuoden 2006 Il Feuduccio Fonte Venna maistui luumuisen pehmeälle.

Seuraava pysähdyspaikka oli satama-alueen Winestore, josta löytyi em. italialaisviiniä uskomattomaan kuuden euron hintaan. Pakkohan tässä tilanteessa oli ostaa hylly tyhjäksi. Kesäiltojen yllätysvieraita varten hankin suunnitellusti ”bulkkiviiniksi” helpon 2007 Jacob’s Creek Shiraz-Cabernet’n viidellä eurolla. Taas kerran rajoittimena toimi myymälän varaston rajallisuus. Kannoin mukanani kaikki myymälän putelit. Kokeeksi piti vielä ottaa yksi 2006 Ruffino Santedame Chianti Classico.

Auto melkoisen täynnä kiliseviä pulloja suuntasin vielä laivaterminaalin viereiseen SuperAlkoon. Suurehko hallirakennus on täynnä alkoholijuomia ja mitä parasta,  viineille on oma suuri osastonsa. Vaikoima on laaja, mutta pitää sisällään enimmäkseen vaatimattomia viinejä. Olin etukäteen tarkistanut valikoiman netistä joten asiointi sujui nopeasti. 2007 Antinori Peppoli ja 2005 Marques de Riscal Reserva tulivat suunnitellusti mukaan. Heräteostoksena 3 puttonin Tokaji Aszu ja kokeeksi yksi pullo 2004 Coto de Imaz Reserva.

Kotimatkaa odotellessa oli vielä pakko katsastaa houkuttelevasti tyrkyllä ollut Sadama Market, josta mukaan kertyi helppoja kesäviinejä; laatikollinen 2008 Bonacchi Chianti Classicoa á 6 euroa pullo ja muutama pullo Torresin 2007 De Casta Rosado roséviiniä.

Laivamatkalla ostoksia piti vielä täydentää muutamalla jälkiruokaviinillä ja Chablis’lla – ja tietenkin tyhjentää hyllyt ylijäämä-Marchese Antinorista.

Tuomisina oli 52 pulloa viiniä, enimmäkseen etukäteen tehdyn ostoslistan tuotteita . Toki muutama yllätys pitää hankkia – niitä on kiva arvioida myöhemmin. Viinien maistelu- ja arviointiosio on vasta edessäpäin. Suomen valtiota kiitän hauskasta matkasta.

Viikko viinejä maistellen

Mielenkiintoinen viiniviikko takana. Tiistaina maistelin unkarilaisia viinejä, joita esitteli Juhani Huotari.

Alkon tilausvalikoiman kuohuviini Chateau Vincent Extra Brut on luonteikas kuohari, jossa omenakodan ja leivän maku vei ajatukset laatusamppanjaan. Alle 20€:n hintaan tämä pesee helposti saman hintaluokan halpissamppanjat. Voisi hankkia kellariin.

Alkon tilausvalikoiman valkoviini Pannonhalmi Tricollis Cuvée on varsinainen aromipommi, jonka parfyymituoksut toivat mieleen mummolan vaatekaapit. Traminer-rypäleestä pitää tai siteen ei. En pitänyt.

Toinen kuiva valkoviini oli myös Alkon vakiovalikoimasta löytyvä Disznókö Tokaji Dry Furmint. Tokajin alueen Furmint-rypäleen ominaistuoksu on agressiivisen hyökkäävä, enkä mitenkään saa viinin aromimaailmaa muistuttamaan mitään miellyttävää. Varsin vastenmielinen kokemus.

Bock Villányi Pinot Noir Barrique 2006 on melko tyypillinen lämpimän alueen Pinot Noir. Täyteläinen, tulinen ja jopa tanniininen. Alkoholin tulisuus puski läpi ja häiritsi kokonaisvaikutelmaa. Taannoin   Alkon Arkadian myymälässä myynnissä yli 40€:n hintaan. Ei tarjoa rahoille vastinetta.

Tüzkö Domb Cuvée 2005 on Cabernet-Merlot-pohjainen punaviini. Hapokkuus ja kirsikka yhdistettynä lyijykynätuoksuihin tekee tästä viinistä mielenkiintoisen sekoituksen Bordeaux'ta ja Toskanaa. Laadukas ja hyvin tehty viini yllätti positiivisesti. Viinitilan omistaa italialainen Antinori, joten laatuun on panostettu. Taannoin myynnissä Alkossa yli 30€:n hintaan, joka on tästä viinistä hieman liikaa. Tilan verkkosivuilla kauppaavat viiniä hintaan 16,50€, joka on kohtuullinen hinta hyvälle viinille.

Oremus Late Harvest Tokaj on makea ja hapokas valkoviini, jonka mielellään joisi esimerkiksi hyvien homejuustojen kera.

Illan päätti Dobogó Tokaji Aszú 6 puttonyos 2000, jonka syvä kullankeltainen väri ja uhkea aprikoosintuoksu valloittaa. Varsinaista nektaria, joka täytyy itse kokea. Sanat eivät riitä kuvaamaan  sen monimuotoisuutta.

Torstaina jatkoin viinin maistamista minulle perinteisemmässä muodossa eli aterian yhteydessä. Illan isäntä oli valinnut kolme varsin erilaista viiniä tarjolle, joka teki illasta mielenkiintoisen.

Ensimmäisenä maistamisvuorossa oli Winedirect.co.uk:sta hankittu uusi-seelantilainen Nautilus Pinot Noir 2008  Marlboroughn alueelta. Täyteläinen ja tulinen viini, joka ei kärsi hillomaisuudesta. Mansikka toki maistuu voimakkaasti ja viini on muutenkin melko tuhti, mutta kokonaisuus on hillitty ja miellyttävä. Ehkä hieman nuori vielä.

Väliviininä helteisenä päivänä maistui Beaujolais-viini Raisins Gaulois 2009. Gamay-rypäleestä tehty viini tuoksuu ja maistuu oikeaoppisesti vaahtokarkille. Mehumainen helppo seurusteluviini tämän tyylilajin kannattajille löytyy Alkon tilausvalikoimasta.

Lopuksi vuorossa oli Hesarin hehkuttama Alkon portugalilaisuutuus Sá de Baixo 2008. Viinissä maistuu pippuriset mausteet ja neilikka.  Portugalilaisrypäleistä tehtyä viiniä ei vaivaa maan viineille tyypillinen kukkaisuus ja vihreys. Tämä varsin karvas kokonaisuus kantaa melko hyvin. Erilaisuudessaan mielenkiintoinen.

Perjantai kului kotioloissa. Kun viikon mittaan oli päässyt vertailun makuun, teemaa jatkettiin vertaamalla espanjalainen Museum Crianza 2004 ja eteläafrikkalainen The Gunnar 2005.
Pihviateria toteutettiin siten, että ruoan valmistusviininä nautimme espanjalaista pehmeää ja rustiikkia hyvin pyöristynyttä tiilenpunaista tempranilloa, jonka kirsikkavivahteet nostattivat ruokahalua. Pystyn vieläkin muistamaan pitkän tanniinisen jälkimaun. Ruokailun koittaessa lasiin kaadettiin etelä-afrikkalaista Cabernet-Merlot-Petit Verdot-viiniä. Intensiivinen runsaan hedelmäinen, mutta myös herukka-lyijykynävivahteita tarjoava kelpo pihviviini maistui sekin.

Tänään lauantaina vuorossa on vuohenjuustolla täytetyt kanafileet ja viinivalinta on kohta edessä. Ei ne viinit juomalla lopu, onneksi.

Arvoviinit ruokakauppoihin!

"Kaikkien yli 15 euroa maksavien viinien myynti tulisi sallia vapaasti Suomessa. Niiden myynnin rajoittamiselle ei ole kestäviä perusteita!"

Viininystävien on  aika vaihtaa strategiaa ja ryhtyä käyttämään samanlaista pragmaattista oman edun tavoitteluun tähtäävää taktiikkaa kuin mihin poliitikot ovat itsekin tottuneet.

Unohdetaan siis analyyttisen tarkastelun kestävä objektiivinen katsantokanta ja lakataan vaatimasta kaikkia viinejä ruokakauppaan. Eivät poliitikot kuitenkaan ole aikeissa vapauttaa kaikkien viinien myyntiä.

Jos totta puhutaan, meille viininystäville on ihan sama myydäänkö Magyar Fehér Boria, J.P. Chenetiä tai Huttunen hedelmäviiniä ruokakaupoissa – tai yleensä missään. Keskitytään siis olennaiseen, eli meille tärkeisiin tuotteisiin, viinikulttuurin edistämiseen ja hyviin viineihin.

Jos ahtaajat, opiskelijat ja maanviljelijät katsovat voivansa ajaa itsekkäästi itselleen rahallisia korvauksia muiden kustannuksella, miksemme me viininystävätkin saisi ajatella itsekkäästi ja ajaa vain meidän etujamme – etuja, jotka eivät edes veisi keneltäkään muulta mitään pois.

Ei siis jankuteta enää Reiskan perusoikeudesta haalia kassikaupalla pussiviiniä viikonlopuksi Prismasta vain koska Pierre ja Güntherkin saavat tehdä niin. Ostakoon jatkossakin Alkosta ...tai Tallinnasta, tai kaverilta.

Arvoviinien myynnin vapauttamiselle on itse asiassa vankat perustelut ja harvoja kestäviä vasta-argumentteja.  Kukaan järjissään oleva poliitikko tai terveysintoilija ei voi vakavasti väittää, että Amaronen, Brunellon tai Bordeaux Grand Crun ilmestyminen ruokakaupan hyllylle olisi suomalaisten terveydelle ja hyvinvoinnille tuhoisaa.

Alkon viinimyynnistä yli 90% on viinejä, joiden ulosmyyntihinta on alle 10 euroa / 0,75 litraa. Tästä voi päätellä, että alle 10 euron viinit aiheuttavat 90% niistä terveyshaitoista, työkyvyn menetyksistä ja perheväkivallasta, joihin vedoten viinien myyntiä rajoitetaan.

Arvoviinien myynnin rajoittaminen ei siten mitenkään edistä poliitikkojen asettamia terveystavoitteita, Näiden  viinien myynti on melko vähäistä, niitä tuskin ostetaan ”rähinäviiniksi” ja vapaassa kaupassakin valtio saisi alkoholiverot nykyiseen tapaan.

Viinien tulo ruokakauppojen hyllyille saattaisi toki houkutella heräteostoksiin, mutta poliitikothan ovat jo vuosia vakuuttaneet, että viinin hinta vaikuttaa suoraan kulutukseen, joten jos halpojen 7-8 euroa maksavien viinien kuluttajia näin saadaan kuluttamaan rahansa yli 15 euron juomaan, kyse on itse asiassa tavoiteltavasta tilasta heidän juodessa nyt vain puolet aikaisemmasta määrästä. Ja olisihan se mukavaa jos Suomi niittäisi mainetta maana, jossa juopotkin kittaavat vain arvoviinejä.

Arvoviinit ruokakauppojen hyllyillä olisi lisäksi huomattavasti parempi tapa totuttaa suomalaiset uuteen ja terveellisempään alkoholikulttuuriin kuin nykyinen kieltoihin ja holhoukseen perustuva tapa.

Joten, millähän perusteella arvoviinien myyntiä Suomessa edelleen rajoitetaan?

Viiniexposta jäi käteen muutakin kuin punaviinitahroja

Vuoden 2010 Viiniexpo Helsingin messukeskuksessa tarjosi runsaasti maisteltavaa fokuksen ollessa tällä kertaa Kalifornian viineissä. Kävin tutustumassa tarjontaan ensimmäisenä messupäivänä. Viininkuluttajan ja –harrastajan mieleen jäivät erityisesti seuraavat asiat.

Suurin osa tarjolla olevista viineistä on halpaa kuraa, joka ei hirveästi mieltä lämmitä. Ennestään tuntemattomien viinien kohdalla valintaa helpottava hyvä nyrkkisääntö on edelleen se, että mitä kiiltävämpi, muovisempi ja värikkäämpi etiketti sen huonompi viini.

Tutut ja turvalliset kestosuosikit jylläävät edelleen. Italialaisista punkuista maistuivat taas Antinorin Chianti Classicot, Tignanello, Flaccianello, Fontodin Chianti Classico sekä  Pio Cesaren Barolo.

Chateauneuf-du Papeista maistamisen arvoisia ovat ainakin Domaine de Vieux Lazaretin eri versiot sekä tietenkin Chateau de Beaucastel.

Vuoden viiniksi valittu erittäin täyteläinen ja aromikas 2004 Arzuaga Reserva tarjosi varsin mielenkiintoisen nuuhkaisukokemuksen. Saavuttamansa tittelin johdosta viiniä tuskin enää Alkosta löytyy. Seuraavaa vuosikertaa ehkä joskus.

Kalifornia-osastolla parasta antia edusti Zinfandel-viinit. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Seghesion Zinfandel-setti, joista parhaimpana pidin Old Vine pullotetta. Paul Dolan Zinfandel oli positiivinen yllättäjä. Sitä tulee varmasti löytymään kellaristani kunhan Alkon tilausvalikoimasta ehdin hankkia.

Omaa luokkaansa olivat tosin Rubicon Estaten (huom. ei mitään tekemistä Alkosta löytyvän etelä-afrikkalaisen Meerlust Rubicon-viinin kanssa) Cabernet-painotteiset Cask ja Rubicon-viinit. Näitä siemaili mielellään ja pitkään.

Kalifornia-osastolla jäi myös mieleen monet sujuvasanaiset ja asiaansa intohimoisesti suhtautuvat esittelijät, jotka jaksoivat hymyillä ja kertoa juttujansa vaikka yleisön kommunikointitaso usein jäi tasolle ”Ai vont vait vain”.

Chateua Carsinin standissa jaksettiin esitelmöidä pitkään ja asiallisesti tilan satsauksesta biodynaamiseen viljelyyn sekä tilan viinifilosofiasta muutenkin. Erittäin mielenkiintoista.

Jo tallattujen polkujen vierestä löytyi ehkä messujen mielenkiintoisin anti. Varsin vaatimattomia mutta terroir-uskollisia burgundilaisia oli tarjolla aika liuta. Alkon hyllystä löytyvät burgundilaiset ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Siksi tällaisten persoonallisten joskin yksinkertaisten viinien maistaminen on varsin avartava kokemus. Toivonsa menettänyt esittelijä tosin huokaisi syvään kertoessan, ettei näitä ikinä huolita Alkon hyllylle erilaisuutensa takia. Sääli.

Vielä eksoottisempi kokemus oli Sardinialaisten viinien standi. Tiilenpunainen, hyvin rustiikki ja aromikkuudessaan kiehtova Gostolain ”Su Inn de Onzi Die” jäi erityisesti mieleen. Halpa viini, jossa ei kuitenkaan tuoksu liima, vanilja tai esanssi löytäisi varmasti tiensä ruokapöytääni, jos sitä vain jostain voisi järkevästi hankkia.

Pekka Suorsan viiniarvostelut löytyvät nyt sähköisinä iPhonelle ja iPod Touchille. Pekka kertoi, että pian ilmestyy myös Nokian puhelimille tarkoitettu versio. Varsin kätevä ja toimiva konsepti, jonka toimivuus jatkossa pitkälti jää riippumaan päivitystiheydestä. Jos uutuusviinit päivittyvät palveluun kovin hitaasti hyvästä ideasta tulee helposti kuluttajan pinnaa kiristävä turhake. Varsinkin uutuusviineistä kuluttaja kaipaa arvosteluja heti eikä vasta kuukausien kuluttua.

24 euroa maistelulasista, josta sai palutettaessa kympin takaisin oli tökeryydessään messujen pohjanoteeraus.  (Päivitys 20.3.: lasit taisivat tosiaan maksaa vain12€, kts. kommentti, joten vedetään tämä vuodatus takaisin.) Likaista lasia ei voinut myöskään välillä vaihtaa puhtaaseen. Lasinjakelija osoitti lavuaaria ja totesi ”Tos voit huuhdella”.

Seitsemän tunnin siemailun jälkeen tanniinit olivat tehneet tehtävänsä. Kraanavesi oli poikkeuksellisesti parasta juomaa!

Viinin ostaminen verkosta – asemasota jatkuu

Helsingin käräjäoikeus toetesi päätöksessään 5.3.2010, että alkoholin verkkokauppa on tietyin edellytyksin laillista. Kunhan ostaja saa omistusoikeuden tuotteisiin jo ulkomailla ja kunhan toimitus ostajalle Suomeen tapahtuu erillistä kuljetusliikettä käyttäen (myyjä ei siis itse saa kuljettaa tuotteita Suomeen) toiminta on lainmukaista.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Päätöksellä saattaa kuitenkin olla vaikutusta tullin tulkintaan siitä kuka on valmisteverovelvollinen.

Tulli on tähän asti pitänyt myyjää verovevollisena tapauksissa, joissa myyjä myötävaikuttaa kuljetusliikkeen valintaan. Tullin tulkinnan mukaan kyseessä on tällöin ollut ns. ”kaukomyynti”, jolloin myyjä - ei ostaja - vastaa valmisteveroista.

Oikeuden päätöksessä todetaan, ettei alkoholin tuonnissa omaan käyttöön kyse ole kaukomyynnistä. Tulli joutunee siis rukkaamaan tulkintaansa siten, että jatkossa verovelvollinen olisi aina ostaja. Suomalaiselle kuluttajalle tämä ei välttämättä ole mikään hyvä uutinen.

Tulli julkaisikin heti oikeuden päätöksen jälkeen tiedotteen, jossa tähdennetään sitä, että valmisteverot pitää maksaa, vaikka alkoholin ostaminen verkossa onkin laillista. Tiedotteessa annetaan myös ohjeita kuluttajille siitä, miten valmisteverot tulisi hoitaa.

Tämä saattaa viitata siihen, että tulli olisi luopunut kaukomyynti-tulkinnastaan ja pitää jatkossa aina kuluttajaa eli ostajaa verovelvollisena.

Perehdyin tullin lomakkeisiin ja soitin myös tullin asiakaspalveluun selvittääkseni, miten kuluttajan oikein pitäisi toimia jos haluaa täytää lakisääteiset velvoitteensa.

Tullin virallisen kannan mukaan oikeaoppinen viinin verkko-ostotapahtuma on seuraavanlainen:

1.Ostaja valitsee verkkokaupasta haluamansa viinit ja tekee tilauksen.
2.Ostajaa laskee itse kuinka paljon hänen tulisi maksaa alkoholi- ja juomapakkausveroa. Valistunut ostaja tietää (?), että veroa pitää maksaa 2,505€/pullo.
3.Ostaja täyttää tullilaitoksen nelisivuisen lomakkeen 627s, r, e, sa. Lomakkeessa kysytään toki paljon sellaisia asioita, joita ostaja ei välttämättä edes tiedä, kuten paketin brutto- ja nettopaino,  tavaranimikkeen CN-koodi, laskun numero yms. Lomakkeen oikeaoppiseen täyttämiseen menee noin 20-30 minuuttia.
4.Ostaja maksaa laskemansa veron määrän tullin pankkitilille. Tulli käsittelee maksua vakuutena.
5.Ostaja lähettää täyttämänsä nelisivuisen lomakkeen postissa tullipiirille.
6.Tullissa kohdistetaan tehty maksu lähetettyyn lomakkeeseen noin viikossa(!!!). Tulli lyö leimoja lomakkeeseen ja postittaa kaksi sivua ostajalle takaisin.
7.Ostajan tulisi toimittaa yksi sivu edelleen kuljetusliikkeelle(!!!)
8.Viinipullot saapuvat ostajan ilmoittamaan osoitteeseen.
9.Ostaja täyttää tullihallituksen nelisivuisen lomakkeen 163 Bs ja kaksisivuisen lomakkeen 164 Bs. Pääsääntöisesti kysytään samoja tietoja kuin aikaisemmassa lomakkeessa. Tähän lomakkeeseen ostajan tulisi kuitenkin pystyä merkitsemään viittauksen edelliseen lomakkeeseen, jotta tulli osaa kohdistaa uudet lomakkeet aikaisemmin lähetettyyn. Lomakkeiden täyttämiseen menee n. 10-20 minuuttia.
10.Ostaja lähettää täytetyt lomakkeet postissa tullipiirille viimeistään kaksi arkipäivää pullojen vastaanottamisen ajankohdasta.
11.Tulli tarkistaa nyt saatujen lomakkeiden perusteella onko ostaja onnistunut laskemaan maksamansa summan oikein. Jos summa on väärin, tulli joko perii lisää rahaa tai palauttaa liikaa maksetun summan ostajan pankkitilille (joka piti ilmoittaa ensimmäisellä lomakkeella).
12.Tulli postittaa sinulle leimatun kopion lopullisesta verotuspäätöksestä.

No niin, tämähän on helppoa ja käytännöllistä, eikö...?

Kysyin tullilta onko veronkannolle alarajaa, eli pitääkö pientenkin tilausten osalta noudattaa em. kaavaa. Alaraja kuulemma on KOLME euroa!!! Tämä tarkoittaa, että YHDEN viinipullon voi tuoda ilman lomakerumbaa. Jos tilaa kaksi pulloa täytyy jo toimia edellä mainitulla tavalla.

Innostuneesti virkailija kertoi, että huhtikuun alusta tulee voimaan helpottava säännös. Kohdan 10 ”kaksi arkipäivää” muuttuu neljäksi arkipäiväksi. Jippii, mikä helpotus!!!!!

Kun edelleen kyseenalaistin koko homman järkevyyden kuluttajalle, joka tilaa verkossa esim. kuusi pulloa viiniä, vaivautunut asiakaspalveluvirkailija varmisti asian esimieheltään, joka totesi että mitään poikkeuksia ei ole. Muunlaista vastausta tullivirkailija ei tietenkään voi julkisesti antaakaan, koska hän toimii virkavastuun alla.

Käytännössä on selvää, että em. käytäntö on luotu aivan muuhun tarkoitukseen kuin muutaman viinipullon maahantuontiin. Ehdotettu käytäntö on sen verran kankea ja vaikeaselkoinen, ettei sitä oikeastaan voi pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Tällaisenaan järjestelmä ainoastaan estää viinin hankkimisen verkosta laillisesti.

Tätä taustaa vasten olisi toivottavaa, että myös itse veronmaksukysymys käsiteltäisiin oikeudessa. Olen melko vakuuttunut siitä, että oikeus katsoisi nykykäytännön hankaline lomakkeineen kaupan esteeksi ja siten lainvastaiseksi.

Tästä ilmiselvästi tietoisena tulli on pahassa välikädessä. Toisaalta pitäisi noudattaa määräyksiä, toisaalta nähdään ettei määräyksissä ja käytännössä ole mitään järkeä. Koko em. lomakerumban pyörittäminen maksaa moninkertaisesti sen, mitä veronkanto tuottaa.

Eletään tilanteessa, jossa tulli julkaisee tiedotteita, joita se ei edes toivo kansalaisten noudattavan. Lisäksi tulli ei käytännössä pysty eikä halua tutkia yksittäisiä pakettilähetyksiä.

Mitä sitten tulisi tehdä. Pahoin pelkään, että nykytilanne jatkuu. Tulli valitsee pragmaattisen linjan ja puuttuu vain suuriin viinalasteihin, ei yksittäisiin paketteihin.

Parempi tietenkin sekin kuin että ryhdytään käyttämään resursseja yksittäisten lähetysten jahtaamiseen. Toisaalta pitäisi päästä eroon säännöksistä, jotka ovat aikansa eläneitä.

Helpointa olisi tietenkin luopua valmisteveron ja juomapakkausveron perimisestä yksityistuonnin (=juomat omaan käyttöön) osalta, eli asettaa yksityistuonti samalle viivalle kuin jos itse matkustaa juomiensa kanssa ulkomailta. Vaihtoehtona voisi säätää esimerkiksi sadan euron alarajan, jota pienempiä veroja ei kanneta.

Ongelmana on tietysti poliittisen tahdon puuttuminen. Kukkahattutädit, uskonnolliset fundamentalistit, kansanterveysintoilijat yms eivät lämpene muutoksille. Heidän mielestään on pelkästään hyvä, että viinin ostaminen on hankalaa. Valinnan vapaus, vapaat markkinat ja yksilön vastuu omista teoistaan ei argumentteina paljoa paina näiden ryhmien ajattelussa.

Pelkään myös, että omaa etuaan ajavat itseään vastuullisiksi verkkokauppiaiksi mainostavat myyntiliikkeet ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Verkkokaupoille, jotka nyt hoitavat veronmaksun asiakkaiden puolesta näkevät mieluusti, että muunlaiset toimijat suljetaan markkinoilta pois. Tämä ryhmä voikin olla suurempi uhka muutoksille, koska jos edes alalla ei olla yksimielisiä muutoksen tarpeesta, en usko että muutoksia kukaan lähtee kovin voimakkaasti ajamaan. Toivottavasti olen väärässä.

Viiniostoksille Alkoon

Ajattelin vaihteeksi mennä Alkoon ostoksille. Aloitan selailemalla nettiä. Viinilehden viikon viini näyttää olevan Chianti Colli Senesi. Vilkaisu Wine Spectatorin arvioihin ”Simppeliä marjamehua, 82 pistettä” saa minut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä tällaista suositellaan – hatustako nuo suositukset vedetään?

Seuraavaksi päätän vilkaista josko Alkon valikoimaan olisi vihdoin saatu laadukasta amerikkalaista viiniä. Syötän Alkon kolme kalleinta amerikkalaista punaviiniä vuoronperään Wine Spectatorin hakukoneeseen ja äimistyn lukiessani arviot. Samasta vuosikerrasta ei löydy arvioita, mutta läheisten vuosikertojen arviot alkavat jopa seiskalla, joka sadan pisteen asteikolla tarkoittaa surkeaa viiniä. Käsittämätöntä. Katsooko Alko voivansa myydä kuraa hintaan neljänkymppiä per pullo? Sisäinen kyynikkoni olettaa, että huonoon maineeseen joutuneet viinit dumpataan ulkomaille pahaa aavistamattomalle eurooppalaiselle monopolille, jolla ei ole eettistä selkärankaa kertoa asiasta asiakkailleen. Vaikka arviot ovatkin jossain määrin subjektiivisia, en mitenkään voi ymmärtää, että korkean moraalin omaava jälleenmyyjä pitäisi moista kolmikkoa kärkivalikoimanaan. ...mutta Alkolla on kanttia. Hmpf...

Vaihdan strategiaa. Viime viikolla tuli katsastettua helsinkiläinen ravintola Vaelsa, josta saa erinomaista ja edullista italialaista ruokaa. Jos lentokenttämäinen sisustus ja valaistus sekä  hengetön tarjoilu saadaan kuntoon siellä voisi vierailla useamminkin.

Ravintolan viinilista on hämmästyttävän lyhyt, mutta hinnat ovat kiitettävän edulliset. Maistamani Nozzole Chianti Classico 2006 (ravintolassa 30€)  löytyy näköjään myös Alkosta (18€). Se vaikuttaa mielenkiintoiselta ostokandidaatilta. Varsin täyteläinen nahkainen ja viikunamainen Chianti voisi maistua kotioloissakin. Sitä siis.

Ja kun kerran Pohjois-Amerikan herkkua ei Alkosta saa, päätin suunnata katseeni Etelä-Amerikkaan, Chileen - esanssin ja bulkkiviinin luvattuun maahan. Joskus Chile-hyllyynkin täytyy eksyä juotavia viinejä. Yllättäen yksi viineistä ponnahtaa muiden yläpuolelle. Leyda Las Brisas Pinot Noir 2008. Hinta alle 14€, Decanter 18/20p, Wine Spectator 89 pistettä ja positiivinen arvio sekä suomalaiselta Viini-TV:ltä positiivinen arvio. Avot! Tuollainen hankitaan – ja toivotaan ettei mansikkamehu jyllää lasissa.

Palaan aiheeseen kun on omakohtaisen arvion paikka.

Osallistutko Alkon ”viinilottoon”?

Yksi monopolimme vähemmän tunnettuja palvelumuotoja lienee kuukausittain toteutettava ”viinilotto”. Virallisesti kyse ei ole arpajaisista, Alko nimittää palveluaan varattaviksi tuotteiksi. Homma toimii siten, että Alkon verkkosivuilta käydään varaamassa harvinaisia laatuviinejä. Varattavissa olevat viinit vaihtuvat kuukausittain ja ovat varattavissa kunkin kuukauden 1-15. päivä.

Sivulle syötetään yhteystiedot, viinien lukumäärä ja Alkon myymälä, johon haluaa viinit toimitettavaksi. Sähköpostiin tulee välittömästi vahvistus ja kuun lopulla postissa (jostain syystä tätä ilmoitusta ei saa sähköpostiinsa) tulee ilmoitus siitä, saitko viinisi vai et!?! Luit aivan oikein. Varaus on nimittäin vain varaus. Varattavia viinipulloja on sen verran vähän, että yleensä ne loppuvat kesken. Siksi sinun on melko turha varata kahta pulloa enempää. Hyvässä lykyssä saat yhden pullon  – tai et mitään. Tässä korostuu palvelun lottoluonne.

Sinänsä mukavat arpajaiset, koska saat joko viinisi tai säästät rahasi. Jos ”häviät” et menetä mitään. Jos voitat, menetät rahasi mutta saat viinin.

Kokenut varaaja käyttää haravajärjestelmää ja valjastaa koko perheen ja ystävät mukaan viinilottoon. Kun kuusi henkilöä varaa kukin yhden pullon, mahdollisuus useampaan pulloon moninkertaistuu. Ylivaraustapauksessa Alko näet jakaa pullot mahdollisimman monelle varaajalle.

Varattavat viinit ovat yleisesti melko arvokkaita, mutta Alkon yleislinjasta poiketen, ne saattavat olla varsin edullisia kansainvälisessä hintavertailussa. Esim. nyt helmikuussa 2010 varattava Sassicaia on erittäin kilpailukykyisesti hinnoiteltu, joskin arvokas.

Mikäli yli viidenkympin viinit eivät kiinnosta voit unohtaa viiniloton, mutta laatuviinien metsästäjälle lottoon osallistuminen on mukava tapa kartuttaa viinivarastoaan maltillisesti muutamalla putelilla kuukausittain.

Hipaise tai skannaa viiniarvostelut kännykkääsi – Cor.kz

Älypuhelimien ja niille tehtyjen sovellusten lisääntyessä kasvaa myös viiniharrastajan ulottuvilla oleva arsenaali. Varsinaisen läpimurron on tuonut Applen iPhone, jolle löytyy jo useita kymmeniä nk. appeja eli applikaatioita. (Monet niistä toimivat myös iPod touchilla, verkkoyhteyttä vaativat appit tosin vain jos laitteen ulottuvilla on langaton verkkoyhteys.)

Rypäletietoutta, viinisanastoa, ehdotuksia ruoan ja viinin yhdistämisestä yms löytyy toki kirjamuodossa yllin kyllin, mutta kuinka kätevää onkaan kantaa tämä tieto mukanaan omassa kännykässään. Monista viinisivustoista löytyy jo nyt mobiililaitteeseen soveltuva versio, josta on riisuttu ylimääräiset tilaa vievät kilkkeet. (Kunhan Blogger saisi aikaan mobiililaite-layoutin, tämäkin blogi olisi helpommin luettavissa pienellä ruudulla. Toistaiseksi blogin rss-syöte toimii parhaiten mobiililaitteella.)

Kovaäänisiä riemunkiljahduksia viiniharrastajassa saa aikaan visuaalisesti hyvin toteutetut interaktiiviset sovellukset, joiden avulla voi helposti hakea tietoa haluamastaan viinistä.

Uskomattomin sovellus lienee iPhonelle ja iPod touchille kehitetty Cor.kz Wine Info. Sovellus on kytketty maailman ehkä kattavimpaan viinitietokantaan Cellartrackeriin, josta löytyy toista miljoonaa viiniarvostelua vajaasta miljoonasta viiniä. Näppäilemällä viinin nimen saat laitteen ruudulle Cellartracker-käyttäjien arvostelut tästä viinistä. Jos viinin nimen näpyttäminen tuntuu hankalalta, voit käyttää viivakoodinlukua. Sovelluksen avulla laite lukee pullon viivakoodin ja tuo näytölle arvostelut viinistä – wow!

Cor.kz-sovellus sisältää myös viinisanaston sekä tietoa viinialueista ja -rypäleistä, joten sitä voi käyttää jopa opiskeluun.

Ehkä maata järisyttävin ominaisuus on kuitenkin sen yhdistäminen omiin viinikellaritietoihisi. Mikäli käytät oman viinikellarisi hallintaan verkkopohjaista  Cellartracker-tietokantaa (käytä ihmeessä, se on niin hyvä! Kts. aikaisempi juttuni Cellartrackerista) nämä tiedot päivittyvät automaattisesti Cor.kziin. Voit siis omalta iPhoneltasi (tai iPod touchiltasi) selata oman viinikellarisi sisältöä, tarkastaa mitä viimeksi on tullut juotua tai mitkä viinit alkavat olla ehtoopuolella eli pitää kohta juoda pois. Voit valita omasta kellaristasi sopivan viinin valitsemaltasi alueelta tai rypäleen perusteella, tai vaikkapa selata koko kellarin sisältöä. Kaikista viineistä näet arvostelut sekä hyllypaikan mistä ne kellaristasi löydät.

Jos intoa riittää, voit jopa puhelimestasi näpyttää Facebookiin ja/tai Cellartrackeriin arvostelut ”on-line” juomisen aikana (ehkä vähän extreme).

Koko sovellus maksaa uskomattomat 2,99€, joten sen hankkimista ei tarvitse kauan miettiä.

Muita hyviä viiniappeja ovat 0,79€ maksavat iPairings (ruoka-viiniyhdistelmät) ja  World Wine Vintages (vuosikertataulukot) ja tietenkin WineSpectator Mobile (käyttö edellyttää tilausta).

Vaikkei sinulla (vielä) olisikaan iPhonea tai iPod Touchia voit käydä tutkailemassa viiniaiheisia sovelluksia verkosta esim. MacWorldista.

Toivoa sopii, että kotimaisia palveluntarjoajiakin pian löytyisi. Alkon hinnasto ja suomenkieliset viiniarvostelut/-vinkit olisi kiva saada kännykkään älykkäässä muodossa.

Viini-Virén nyt myös facebookissa

Viini-Virén löytyy nyt myös facebookissa. Sivuilta löydät viimeisimmät päivitykset sekä Viini-Virén-blogista että Viini-Virénin lasissa tänään-blogista sekä ajan myötä toivottavasti myös keskustelua, kuvia, linkkejä yms.

Klikkaa Viini-Virénin facebook-sivulle, liity faniksi ja varmista näin että saat uusimmat päivitykset omalle facebook-sivullesi.

Vuoden 2009 mielenkiintoisimmat viinit

Viinin maistaminen on tunnetusti muutakin kuin pisteiden metsästystä, ennen kaikkea elämysten ja kokemusten metsästämistä. Olen alla olevaan listaan keränyt kymmenen mielenkiintoisinta viiniä vuonna 2009. Listaa kasatessani olen painottanut erityisesti ”vau”-elämystä, jonka kyseinen viini tuotti.

Toisessa blogissani Viini-Virénin lasissa tänään arvostelen säännöllisesti maistamani viinit. ”Parhaat viinit" voi sieltä käydä tsekkaamassa esim. asiahakemiston kautta, josta löytyvät arvostelut ryhmiteltynä pisteiden mukaan.

Kymmenen mielenkiintoisinta viiniä 2009 perusteluineen

1. Antinori Chianti Classico Peppoli (vk 2006 ja 2007)

Alko 20€ (tilausvalikoima)
Superalko-Tallinna 14€

Hyvin tehty moneen tilanteeseen sopiva viini, josta tuli vuoden kestosuosikkini

Linkki uusimpaan arvosteluun

2. Renato Ratti Barolo Marcenasco (vk 2004 ja 2005)

Weinfinger.de 25€
Silja Line Bon Vivant 48€

Kohtuullisesti hinnoiteltu upea Barolo, joka tarjoaa nuorenakin hienon kokemuksen

Linkki uusimpaan arvosteluun

3. Vietti Langhe Nebbiolo Perbacco (vk 2005)

Alko 22€ (tilausvalikoima)
Superiore.de 14€

Ehdoton lämpimien kesäpäivien viini, joka mykisti monet suut upealla maullaan

Linkki uusimpaan arvosteluun

4. Chateau Senilhac (vk 2005)

Alko 13€

Bordeaux’n punaviini, joka on sekä hyvä että halpa - harvinainen yhdistelmä

Linkki uusimpaan arvosteluun

5. Donnafugata Passito di Pantelleria Ben Ryé (vk 2007)

Silja Line Bon Vivant 20€ (375ml)

Makea valkoviini, jossa aivan erityisen huikea aprikoosin tuoksu ja maku yhdistettynä mm. rusinaan

Linkki uusimpaan arvosteluun

6. Brancaia TRE (vk 2007)

Superiore.de 12€

Halpa mutta silti vaikuttava toskanalainen, joka kaipaa pitkää usean tunnin ilmaamista ennen kuin se puhkeaa kukkaan

Linkki uusimpaan arvosteluun

7. Ruffino Chianti Classico Riserva Ducale (vk 2006)

Alko 20€ (tilausvalikoima)
Vinexus.de 12€.

Hapokas ja vivahteikas erilainen Chianti, joka jää mieleen

Linkki uusimpaan arvosteluun

8. Yarden Pinot Noir (vk 2003)

Alko 21€ (tilausvalikoima)

Hedelmäinen, silti tasapainoinen vivahteikas Pinot Noir

Linkki uusimpaan arvosteluun

9. La Vieille Ferme Cotes du Ventoux (vk 2007 ja 2008)

Alko 8€

Aivan ehdoton kevyenkarhea Rhonelainen ja mihin hintaan

Linkki uusimpaan arvosteluun

10. Beringer Clear Lake Zinfandel (vk 2005)

Alko 17€

Alkon vakiovalikoiman ainoa kunnon Zinfandel. mutta sitäkin parempi

Linkki uusimpaan arvosteluun

Viiniä ja alkoholipolitiikkaa

Viinivuosi 2009 on päättynyt. Tilastot paljastavat, että kellaristani on vuoden aikana tullut avattua 309 viinipulloa. Viiniä on litkitty 146 eri päivänä yhteensä noin 4.400 euron arvosta. Samaan aikaan kellariin on hankittu noin 6.500 eurolla 393 uutta pulloa, joten kellarin pullomäärä on siten hieman kasvanut ja harrastukseni kuukausibudjetti, 500 €, on pitänyt aika hyvin. Edelliseen tulee toki lisätä muualla kuin kotona nauttimani viinit, joita epäilemättä on jonkun verran.

Viiniharrastajana olen syvästi harmissani siitä kuinka holhoavaa ja rajoittavaa suomalainen alkoholipolitiikka on. Monopolin ylläpitäminen, kaavamainen hinnoittelu, mielivaltainen tuotehankinta, alkoholiverotuksen veivaaminen edestakaisin sekä surkuhupaisat säännökset viinin tuonnista omaan käyttöön eivät vakuuta.

Vapaampien aikojen toivossa pyrin mahdollisuuksieni mukaan ohjaamaan viiniharrastustani siten, että tuen mahdollisimman vähän nykyisiä vinoutuneita rakenteita ja pyrin samalla levittämään tietoa vaihtoehtoisista toimintatavoista. Ostan mahdollisimman vähän viinejä monopoliyhtiöstä, tuon viinini itse vapaasta maailmasta joko kuriirin avulla tai haen ne itse. Tietoutta vaihtoehtoisista toimintatavoista pyrin levittämään mm. tämän blogin kautta. Myönnän, että laiskuuttani käytän joskus Alkon palveluja, mutta enenevässä määrin pyrin käyttämään Alkoa vain referenssinä ja teen ostokseni muualta.

Varsin tragikoominen piirre alkoholipoliittisessa ajattelussamme on, että koska vähemmistö ei osaa käyttää alkoholia vastuullisesti, on päätetty rajoittaa kaikkien kansalaisten alkoholinkäyttöä. Vastaavia ”kollektiivisia rangaistuksia” on toki käytössä muitakin, mutta se tuskin on mikään puolustus.

Alkoholinkäytön lieveilmiöiden torjumiseksi tulisi kohdistaa rangaistukset suoraan väärinkäyttäjiin.

On oikeasti kohtuutonta, että minä en saa ostaa viiniä ruokakaupasta vain siksi että naapurini saattaisi juovuspäissään pahoinpidellä perhettään, jos tällainen mahdollisuus suotaisiin.

On oikeasti kohtuutonta, että minä joudun maksamaan harrastuksestani erityisveroa alkoholiveron muodossa kun naapurini keräilee postimerkkejä aivan verovapaasti.

On oikeasti kohtuutonta, etten halutessani saa myydä hankkimiani viinejä vaikkapa naapurilleni valitsemaani hintaan jne., jne...

Olen pohdinnoissani päätynyt siihen, että vapaamman kehityksen jarruna on asiassa kuin asiassa pitkälti julkinen terveydenhuolto. Jos tästä poliitikoiden suitsuttamasta – mutta varsin kehnossa maineessa olevasta – kalliista ”hyvinvointipalvelusta” luovuttaisiin siten, että kansalaiset joutuisivat enenevässä määrin huolehtimaan itse omista terveyspalveluistaan, viranomaisilla ei olisi enää syytä holhota kansalaisia rajoittavilla määräyksillään.

Alkoholipoliittisten rajoitusten perimmäinen tarkoitushan on tänä päivänä hoitokulujen kurissa pitäminen. Koska tänä päivänä alkoholin aiheuttamat sairaudet hoidetaan yhteiskunnan varoin on jossain määrin ymmärrettävää, että alkoholista johtuvien haittojen vähentäminen on tarkoituksenmukaista.

Päättäjiltä unohtuu, että tässä ajattelussa ”häntä heiluttaa koiraa” eikä päinvastoin.

On oikeasti kohtuutonta, että minun viiniharrastustani vaikeutetaan vain jotta Reiska Ryyppäjä ei saattaisi itseään hoidettavaan tilaan. Näillä kahdella asialla kun ei ole minkäänlaista syy-yhteyttä.

Toivoa antaa kuitenkin se, että suunta kohti vapaampaa alkoholipolitiikkaa on väistämätön eikä se ole käännettävissä. Tuskin kukaan uskoo, että viinit esim. voitaisiin vetää pois ruokakaupoista, jos niitä nyt siellä olisi myynnissä. Askeleet kohti täydellistä vapautta ovat kovin harvassa ja lyhyitä, mutta joskus aika vielä koittaa, kun nykymeno kompastuu omaan mahdottomuuteensa.

Minä en oikeasti kaipaa sellaista päättäjää yhtään mihinkään, joka päätöksillään vaikeuttaa elämääni. Viranomaisten ja poliitikoiden säätelyinto on kuitenkin valitettavan loputonta. Yhdysvaltain edesmenneen presidentin Ronald Reaganin kuuluisia lausahduksia oli “Government is not a solution to our problem, government is the problem.” Kunpa joku täällä Suomessakin tuon joskus oivaltaisi.

Miten löydän hyvät viinien verkkokaupat ja miten löydän hyvät viinit

Tänä päivänä jo varsin moni viininharrastaja on löytänyt viinien verkkokaupat. Monipuolinen tarjonta ja usein Alkoa halvemmat hinnat houkuttelevat. Silti moni vielä empii.Suurin syy empimiseen on epätietoisuus; Onko tilaaminen verkkokaupasta hankalaa, voiko verkkokauppaan luottaa, miten toimin jos tulee ongelmia toimituksen kanssa, mistä yleensä löydän nämä verkkokaupat?

Verkkokaupat tarjoavat erilaisen ostokokemuksen kuin Alko. Itse ostotapahtuma on pääsääntöisesti samanlainen kuin minkä tahansa tuotteen verkko-ostotapahtuma. Valitset haluamasi tuotteet ja määrät, ilmoitat nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja luottokorttisi numeron ja teet tilauksen. Yleensä saat välittömästi sähköpostiviestin onnistuneesta tilauksesta sekä muutaman päivän sisään toisen sähköpostiviestin kuljetusliikkeeltä, jonka ilmoittamasta linkistä voit seurata lähetyksesi etenemistä ja arvioitua toimituspäivää, tosin yleensä vasta muutaman tunnin kuluttua viestin saapumisen jälkeen. Luottokorttiasi veloitetaan pääsääntöisesti silloin kun toimitus lähtee kaupan varastolta. Jonkun ajan (yleensä n. 6 arkipäivää) kuluttua viinit tuodaan kotiovellesi. Jollet ole kotona vastaanottamassa viinejä, lähetti jättää ilmoituksen uudesta toimitusajasta tai osoitteen mistä viinit voi hakea.

Onko eri maiden verkkokaupoilla eroa?

Lyhyt vastaus: on. Hieman pidempi vastaus: saksalaiset verkkokaupat ovat parhaita. Yleisesti niillä on siedettävät kuljetuskustannukset (n. 2 €/plo), ne toimittavat Suomeen, niillä on selkeät sivut ja niillä on helppo asioida. Saksalaiset kaupat tunnistaa verkkosivujen ”.de”-päätteestä. Italialaisten (.it) kauppojen sivut ovat yleensä sekavat ja puutteelliset ja kuljetuskustannukset, sikäli kun ne mainitaan ovat hyvin korkeita. Ranskalaisia (.fr) kauppoja on moneen lähtöön. Brittikaupat (.co.uk) eivät yleensä toimita Suomeen tai eivät ainakaan ilmoita kuljetuskustannuksia. Lisäksi ne ilmoittavat joskus hintansa ilman arvonlisäveroa. Virolaiset kaupat (.ee) ylläpitävät usein suomenkielisiä sivuja, jotka valitettavan usein näyttävät varsin puutteellisilta. Nämä ovat yleistyksiä, poikkeuksia löytyy.

Mikä on hyvä viiniverkkokauppa?

En ota tässä vaiheessa kantaa valikoimaan. Valitsen luonnollisesti vain sellaisen kaupan, jossa haluamaani viiniä on myynnissä. Mutta entä muut hyvälle viiniverkkokaupalle asetettavat kriteerit.

Itse asetan seuraavat neljä minimikriteeriä käyttämilleni viinikaupoille:

1. Selkeät ja luotettavan näköiset verkkosivut

Jos sivut on huonosti tehty, näyttävät halvoilta ja niissä on runsaasti kirjoitusvirheitä, unohda kauppa. Jos esim. täytettävien kenttien perässä on tähtiä tai muita symboleja, joiden merkitystä ei ole selitetty, se on yleensä merkki huonosti toteutetusta sivustosta. Jos kauppa ei viitsi edes panostaa verkkosivuun, tuskin he osaavat hoitaa kaupantekoakaan kunnolla. Jos linkit tuoteinfoihin eivät toimi, tai johtavat tyhjille sivuille, suhtaudu epäilevästi koko kauppaan. Jos valkoisilla sivuilla on runsaasti kirkkaan sinistä ja punaista vilkkuvaa tekstiä, tuskin kannattaa selata pidemmälle. Selattuasi jo muutaman viiniverkkokaupan sivustoa pystyt helpoasti erottamaan jyvät akanoista.

2. Kauppa toimittaa Suomeen ja ilmoittaa verkkosivuillaan kuljetuskustannukset

Jotkut kaupat pyytävät asiakasta tiedustelemaan kuljetuskustannuksia sähköpostilla tai puhelimitse. Itse unohdan tällaiset välittömästi. Verkkokaupan pitää olla helppoa ja nopeaa. Kauppiaan on turha odottaa, että haluaisin seurustella hänen kanssaan sähköpostitse tai puhelimitse – ja jos ei kauppias viitsi nähdä niin paljon vaivaa, että laittaisi kuljetushinnaston sivuilleen, hän ei herätä ainakaan minussa luottamusta.

3. Kauppa hyväksyy luottokorttimaksun

Luottokortin numeron ilmoittaminen verkossa näyttää jostain syystä pelottavan suomalaisia. En ymmärrä miksi. Jos häviävän pieni riski siitä, että tietoja käytetään väärin, toteutuisi, et suinkaan vastaa siitä itse. Soitto luottokorttiyhtiölle riittää, sinä et joudu korvaamaan mitään. Minusta tämä on turvallista ostamista, jos mikä. Lisäksi, jos jostain syystä kauppa ei toimittaisi koskaan ostoksiasi, mutta olet maksanut luottokortilla, voit peruuttaa veloituksen soittamalla luottokorttiyhtiöllesi. Turvallista ja helppoa. Jos taat maksat tilisiirrolla tai laskulla saatat menettää rahasi jso kauppa ei jostain syystä toimitakaan tuotteita tai toimittavat vääriä tuotteita.

4. Kauppa palvelee suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi

Tämä on tietenkin kiinni asiakkaan omasta kielitaidosta. Englannin ja ruotsin alkeilla selviää yleensä aika hyvin saksankielisistä sivuista. Tuntemattomat sanat tilauslomakkeella voi tarvittaessa googlata. Tilaaminen kielellä, jota et lainkaan hallitse voi olla hieman haasteellista.

Olen kahlannut läpi monia viinin verkkokauppoja, mutta vain harvat täyttävät em. kriteerit. Useimmiten mielenkiintoisen kaupan käyttö tyssää siihen, ettei luottokorttimaksua hyväksytä tai ettei kuljetuskustannuksia kerrota.

Olen löytänyt seuraavat verkkokaupat, jotka täyttävät asettamani kriteerit:

weinfinger.de (sivuston kieli: saksa)
Usean maan viinejä. Varma, edullinen ja alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

vinexus.de (sivuston kieli: mm. saksa, englanti, ruotsi, suomi)
Usean maan viinejä. Varma, edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

superiore.de (sivuston kieli: saksa)
Vain italialaisia viinejä. Varma edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

ewine.eu (sivuston kieli: englanti, saksa)
Vain etelä-afrikkalaisia viinejä. Varma edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

wein-bastion.de (sivuston kieli: saksa)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

vivinum.com (sivuston kieli: mm. englanti, saksa)
ei kokemuksia (kts. kuitenkin jutun kommentit), mutta täyttää kriteerit

zelas.co.uk (sivuston kieli: englanti)

ei kokemuksia (kts. kuitenkin jutun kommentit), mutta täyttää kriteerit

karl-kerler.de (sivuston kieli: saksa, englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

gourmondo.de (sivuston kieli: saksa)

Myy myös muuta kuin viinejä. ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

no-time-for-bad-wine.de (sivuston kieli: mm. saksa, englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Varsin mielenkiintoinen valikoima myös vanhempia vuosikertoja

winedirect.co.uk (sivuston kieli: englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Kalliinpuoleiset kuljetuskustannukset.

pinard-de-picard.de (sivuston kieli: saksa)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Kalliinpuoleiset kuljetuskustannukset.

Suomenkielisiä kauppoja

kyytipoika.com (sivuston kieli: suomi)
maksu verkkopankin kautta tai luottokortilla. Listalla myös laatuviinejä.

carsinshop.com (sivuston kieli: suomi)
maksu verkkopankin kautta, hidas toimitus. Myy Chateau Carsinin viinejä.

Miten löydän hyvän viinin?

Verkkokaupat on kartoitettu. Seuraavaksi pitäisi päättää mitä ostaa. ja mihin hintaan kannattaa ostaa Tässä auttavat monet verkosta löytyvät palvelut.

wine-searcher.com on erinomainen sivusto, jos tietää mitä haluaa. Tästä voi katsella mihin hintaan tiettyä viiniä yleisesti myydään ja mistä kaupoista sitä saa. Haku kannattaa rajoittaa eurooppaan ja valuutaksi asettaa euro. Yksittäisten listattujen kauppojen sivuilta voi usein myös löytää asiantuntijoiden arvioita viinistä. Kauppaluettelo tosin ei ole kattava, ja itse ostoksen suoritan toki vain kriteerini täyttävästä verkkokaupasta.

cellartracker.com on mainio väline kun haluaa ennen ostopäätöstä selata tavallisten käyttäjien mielipiteitä tietystä viinistä. Kts aikaisempi juttuni cellartrackerista.

90pluswines.com kertoo tietyn viinin eri asiantuntijatahoilta saamat pisteet, sikäli kuin pisteitä on herunut yli 90.

Erilaisista kansainvälisistä viinilehdistä saa toki myös vinkkejä hyvistä viineistä. Itse käytän pääasiassa englantilaista Decanteria ja amerikkalaista Wine Spectatoria. Lisäksi luen eri maiden viiniblogeja (kts. tämän blogin oikean laidan linkit). Kokonaiskuva muodostuu tietysti monesta eri lähteestä.

Kun on vakuuttunut mieleisensä viinin laadusta ja käsitys ”oikeasta” hintatasosta on muodostunut jää jäljelle enää selvittää onko viini myynnissä em. kriteerit täyttävissä kaupoissa (kaikkia kauppoja ei siis esim. wine-searcherissa välttämättä ole) ja mistä sitä saa halvimmalla.

Ja vielä ennen varsinaista ostopäätöstä kannattaa tarkistaa ettei kyseistä viiniä ole myynnissä Alkossa halvemmalla (heh..). Tällainenkin ihme nimittäin joskus tapahtuu.

Ja jos joku vielä miettii verkko-ostamisen laillisuutta, suosittelen lukemaan aikaisemman juttuni viinin ostamisesta ulkomailta.

Kommentteja ja ehdotuksia em. kriteerit täyttävistä viiniverkkokaupoista ja ”parhaista ostoproseduureista” otetaan kernaasti vastaan.

Etelä-Afrikan laatuviinit eivät löydä Suomeen

Suurimmalle osalle suomalaisia kuluttajia Etelä-Afrikka merkitsee halpaa yksinkertaista viiniä erikoisissa pakkauksissa. Etelä-afrikkalaisia tonkkaviinejä on Alkon hyllyissä pilvin pimein. Uusimpana vitsauksena hyllyihin on ilmestynyt myös muovipussiin pakatut viinit ja Café Culture-tyyppiset laatuviinin irvikuvat. Markkinointiviestintä keskittyy kauniisiin viinitarhoihin, halpaan hintaan, reilu kauppa-merkintöihin ja muuhun vastaavaan hörhöilyyn. Viinin laadulla ei ole väliä. Tilastot puhuvat puolestaan. Huonosti säilyvä litku myy! Isot volyymit tuovat katetta, eikä maahantuojia voi syyttää tuottavan toiminnan pyörittämisestä.

Viini, jos näitä tuotteita sellaiseksi voi kutsua, on korkeintaan sivuroolissa. Tällaisten tököttien kauppaaminen ei valitettavasti millään tavalla edesauta pyrkimystä nostaa Suomen viinikulttuurin tasoa, pikemminkin päinvastoin. Kun alle entry-levelin tason tuotteita mainostetaan laadullisilla ylisanoilla moni kuluttaja valitettavasti uskoo nauttivansa hyvää viiniä ja tyytyy siihen, etenkin kun vaihtoehtoja on hyvin vähän tarjolla eikä harvoja vaihtoehtoja yleisesti mediassa edes hehkuteta sen paremmiksi kuin halpatuotteet. Syyttävän sormen voi toki osoittaa maahantuojien ja Alkon lisäksi myös sylttytehtaalle, eli viinintuottajiin. Etelä-Afrikan viiniteollisuus on osin omilla toimenpiteillään aiheuttanut tilanteen, jossa koko maan brändiksi on vakiintunut ”cheap and cheerful” bulkkiviinituotanto. Britannia ja Skandinavia ovat olleet helppoja kaatopaikkoja viineille, jotka on tehty halvalla ja nopeasti väärän kasvupaikan rypäleistä.

Silti – Etelä-Afrikassa osataan tehdä myös hyvää viiniä. Kuten muuallakin uudessa maailmassa pyrkimys korvata määrä laadulla on voimakas myös täällä. Iso laiva kääntyy kuitenkin hitaasti eikä halvan viinin leimasta pääse helposti eroon. WOSA järjesti Helsingissä eilen seminaarin, jossa oli mahdollisuus maistaa rinnan kuutta eri Sauvignon Blanc-viiniä. Laadullisesti erinomaiset viinit edustivat makumaailmaa laidasta laitaan, pippuri-parsasta vastaleikattuun ruohoon aina trooppisiin hedelmiin asti. Markkinoijien tarkoituksena oli osoittaa kuinka Etelä-Afrikassa on ryhdytty painottamaan alueellisia eroja ja tekemään persoonallisia viinejä, jotka kestävät kanainvälisen vertailun. Sama teema jatkui kuin siirryttiin sekoiteviineihin, eli useasta rypälelajikkeesta valmistettuihin viineihin. Kahdentoista viinin voimalla todistettiin kuinka samantapainen sekoitus eri kasvuolosuhteiden ja erilaisen valmistuksen ansiosta saadaan maistumaan erilaiselle (upein viini oli eittämättä Waterfordin 2004 The Jem.)

Kysymykseeni, eikö tonkkaviinien rynnistys pohjoisille markkinoille ole ristiriidassa laatupyrkimysten kanssa suhtauduttiin selvästi vaivautuneesti. Ristiriitaa ei myönnetty, tyydyttiin huomauttamaan että laatu on kaikissa laatuluokissa kohentunut vuosien mittaan. Käytännössä asia tuskin on näin yksinkertainen. Esimerkiksi Alkon Etelä-Afrikka-paletin kääntäminen laatupainotteiseksi lienee vuosikymmenien työ, eikä laadun nostaminen ja markkinaosuuksien kasvattaminen ole helposti yhteensovitettavissa. Toistaiseksi pyrkimys ei ole juurikaan näkynyt hyllyissä.

Maahantuojat olivat tilaisuuteen tuoneet kiitettävän määrän laatuviinejä (litkujen lisäksi!). Saatavuuskysymykseen vastaus oli kuitenkin miltei poikkeuksetta tyly. Viiniä ei valitettavasti ole saatavissa Suomesta, ”me vain edustamme merkkiä täällä”. Huoh!

Vilkaisu Alkon hinnastoon kertoo karun totuuden. Tonkkaviinien lisäksi tarjolla on runsas joukko vaatimattomia ”entry-level” tuotteita. Maagisen kymmenen euron myyntihinnan alittamisen tärkeys on silmiinpistävä. Muutama laatupunkku löytyy, maininnan arvoinen on Rust en Vrede Cabernet Sauvignon. Nederburgin ja KWV:n kaupallisen pehmeät helposti juotavat tuotteet menettelevät. Tilausvalikoimasta löytyy perinteikkään Kanonkopin viinejä. Siinä kaikki. Silmiinpistävä aukko valikoimassa löytyy hintaluokassa 15-20 euroa.

Onneksi Etelä-Afrikan viineihin pääsee käsiksi verkon kautta. Oma suosikkiviiniini on alle kahdenkymmenen euron Warwick Trilogy ”Bordeax Blend”. Muita varteenotettavia tuottajia ovat Boekenhoutskloof (jolta Alkon hyllystä löytyy yksi ylihintainen edustaja) sekä halvemmassa kategoriassa useita kanasainvälisiä laatupalkintoja pokannut Cederberg. Etelä-Afrikan viinejä kannattaa selailla esimerkiksi sivustolla ewine.eu ja vinexus.de.

Toistaiseksi Etelä-Afrikan on valitettavasti tyytyminen Alkon sylkykuppihyllyn osaan. Kun asiakkaita totutetaan juomaan sylkykupista ja viinimedia jaksaa hehkuttaa näitä juomia, oravanpyörä on valmis. Mutta jonain päivänä muuri murtuu ja janoisa kansa pääsee nauttimaan laadukkaasta etelä-afrikkalaisesta viinistä. Tämä päivä saattaa olla lähempänä kun uskotkaan – tai sitten ei.

Tarjous, josta et voi kieltäytyä?

Mikä yhdistää luvut 93 ja 11,5? No yleensä ei yhtään mikään, varsinkin jos ensimmäinen luku edustaa Wine Spectatorin viinille antamia pisteitä ja toinen luku viinin hintaa euroissa.

Viinien pisteyttämisestä voidaan olla montaa mieltä. Omat mieltymykset esimerkiksi erilaisiin viinityyppeihin ja makumaailmoihin toki usein ajavat pisteiden ohi. Mutta jos viinin alkuperä, rypälesekoitus ja tuottaja ovat muuten kiinnostavia, hyvät pisteet tuskin haittaavat. Hyvät pisteet usein tarkoittavat myös korkeaa hintaa –ymmärrettävästi laatu maksaa. Keskimääräistä useammin hyvät pisteet indikoivat kuitenkin hyvää viiniä, joten tottakai arvosteluja kannattaa hyödyntää.

Tuttujen ja hyviksi koettujen viinien osalta pisteytys ei ole kovin tärkeä. Jos viiniä on maistanut ja se oli mieleinen, sen voi huoletta hankkia uudestaan riippumatta muiden arvosteluista.

Uusia tuttavuuksia haen kuitenkin usein pisteiden perusteella. Metsästän yli 90 pisteen viinejä, ostan niitä pienehkön erän, joskus vain yhden pullon, maistan ja opin samalla tunnistamaan mistä ”asiantuntijat” pitävät ja miten heidän makunsa mahdollisesti eroavat omastani. Usein näin löytää uuden hyvän viinin itselleen, joskin matkalle sattuu pettymyksiäkin.

Kun itse satun pitämään kovasti italialaisista Toskanan viineistä (Chiantit, Brunellot, super-toskanalaiset yms.) innostuin kovasti kun uusin Wine Spectator hehkutti peräti 93 pisteen arvoiseksi Brancaian 2007 Tre Toscana IGT-viiniä. Innostus ei suinkaan hellittänyt kun huomasin että Superiore.de kauppaa kyseistä viiniä 11,50 euron hintaan. Harvemmin 93 pisteen viinejä löytää kympin hintaluokasta.

Samalta istumalta tilasin tusinan verran puteleita ja äsken postinkantaja kantoi viinit eteiseeni. Kätevää ja upeata palvelua, toimitus Saksasta kotiovelle neljässä arkipäivässä maksoi n. 2€/pullo.

Nyt jää enää nähtäväksi oliko Wine Spectatorin viininmaistaja kesäterässä vai onko kyseessä (omasta mielestäni) todella 93 pisteen arvoinen viini. Kunhan ehdin maistamaan, julkaisen oman arvioni viiniarvioblogissani ”Viini-Virénin lasissa tänään”.

Sadan pisteen arvosteluasteikon kuvauksia:
Wine Spectator
Robert Parker

Chianti D.O.G. tuli taloon

Uusi perheenjäsen on saapunut taloon. Punaviininnoutaja Chianti on väriltään tumma, miltei musta, olemukseltaan varsin täyteläinen ja notkea. Tuoksussa erottaa kahvia ja hikeä ja silloin tällöin tallintaustaa. Koira on varsin ketterä jo nyt, mutta kehittynee suotuisasti vielä usean vuoden ajan.

Chianti on vielä varsin nuori mutta koulutus on jo alkanut. Ensimmäisiä leluja on mm. kuminen samppanjapullo. Viinikellaria on toki jo nuuhkittu, mutta suosikkiviiniä ei ainakaan ensinuuhkaisulla osanut tunnistaa. Ensikosketus laatuviineihin on myös saatu. Huonosti avatusta samppanjapullosta keittiön lattialle vaahdonnut nektari päätyi nopeasti Chiantin suuhun - tuntui maistuvan.

Viini-lehden päälle rakki ei ole vielä suostunut tarpeitaan tekemään (eikö tästä lehdestä ole mitään hyötyä :)). Haukkuminen on toistaiseki heikonlaista, mutta pitänee opettaa ainakin haukkumaan huonot viinit. Leukojen hieman vahvistuttua on vuorossa kolmen viinipullon korin kantamisen opettelu. Toistaiseksi viinipullojen korkit jauhetaan muruiksi, mutta ajan myötä täytynee opettaa samppanjapullon korkin noutamista sekä viinipullon korkin viemistä sille tarkoitettuun lasipurkkiin. Korkkivikojen tunnistaminen ja niistä isännälle ilmoittaminen olisi myös suotavaa.

Matka koulutetuksi viinikoiraksi on pitkä, mutta pyrkimys toki on että tämä kaveri joskus valmistuu Suomen ensimmäiseksi "Dog Master of Wine"iksi (DMW).

Pitäisikö perustaa SM-viiniliiga?

Jääkiekkokausi on taas alkanut. Pohdiskelen miksi SM-liigan ottelulipusta niin moni on valmis maksamaan kolmekymmentä euroa, mutta viinipullosta masketaan yleensä vain kymppi? Jääkiekon ystävälle on selviö, että SM-liigaottelu on parempitasoinen ja samalla kalliimpi kuin esimerkiksi junioriottelu, jota pääsisi katsomaan huomattavasti halvemmalla. Kun kertoo menevänsä ”katsomaan lätkää” tarkoitetaan nimenomaan liigaottelua (sikäli kun paikkakunnalla on liigakiekkoa tarjolla). Jopa kolme kertaa viikossa kymmenet tuhannet ihmiset ovat valmiit maksamaan kolmekymppiä parin tunnin nautinnosta. Heille harvemmin edes juolahtaa mieleen liigakiekkoilun sijaan mennä katsomaan jonkun alemman sarjan ottelua, vaikka liput olisivatkin huomattavasti halvemmat. Laadusta ollaan valmiit maksamaan.

Toisin on viinin kanssa. Hyvä viini tarjoaa myös helposti parin tunnin nautinnon. Mutta Alkoon mennäänkin ostamaan vain viiniä, ei liiga-viiiniä. Jostain syystä monelle laatu ei ole merkittävä kriteeri viiniä valittaessa, hinta kylläkin.

Syykin on selvä. Viineillä ei ole kuluttajaystävällistä laatuluokitusta. Ei ole olemassa huippuviinien viini-liigaa. Viineistä ei kirjoiteta lehtien palstoilla, ei spekuloida viinin tämän hetken kuntoa, ei haastatella viinintekijöitä eikä faneja. Viinintekijän saamat potkut aiheuttavat harvemmin otsikoita.

Kaikki Suomessa myytävät viinit ovat ikään kuin samassa liigassa ja niistä kirjoitetaan tasapuolisesti yhtä paljon tai vähän. Huonotkin viinit saadaan sopimaan johonkin tilanteeseen. Miten kuluttaja edes voisi kiinnostua enemmän laatuviineistä, kun viinijournalismi enimmäkseen asettaa kaikki viinit samalle viivalle? Mistä voi tietää mikä viini on hyvä, mikä ei?

Tulisiko Suomeen perustaa kiekkoilusta mallia ottaen viiniliiga? Yli kolmenkympin viinit kuuluisivat ”eliittiliigaan”, alle kolmenkympin mutta yli viidentoista euron viinit ”mestikseen” ja alle viidentoista euron viinit olisivat divaritason viinejä.

Viiinikirjoittajat vosivat sitten hehkutella viikonlopun eliittiviinikierroksella ja täyttää palstat urheiluhenkiseen tyyliin. Eliittiurheiluun panostamista pidetään jopa kansallisena hyveenä, jotta urheiluinnostus leviäisi laajemmin. Sama analogia toiminee viinienkin suhteen.

Eri asia on kenen intressissä viiniharrastuksen ja laatuviinien ilosanoman levittäminen olisi, mutta ajatus on toki kiehtova. Elämä on liian lyhyt huonojen viinien juomiseen, mutta kuka kertoisi sen kansalle – ja miten?

Katsoisinko illalla viiniä?

Viini on parhaimmillaan herkullisen ruoan ja hyvien ystävien seurassa. Viineistä on myös mukava lukea ja ehkä kirjoittaakin :). Jos taas haluaa katsella viiniä, voi toki tuijottaa pulloa, mutta se on melko puuduttavaa hommaa. Viiniaiheisia elokuvia on varsin rajallinen määrä. Tunnetuin lienee Sideways, joka ei sinänsä kerro viineistä mutta jossa viini näyttelee tärkeää osaa. Tämän elokuvan merkityksellisyyttä on mm. hehkutettu väitteellä, että Pinot Noir viinien myynti Yhdysvalloissa kasvoi elokuvan myötä 30%:lla. (Vähemmän puhutaan siitä, että kyseisten viinien osuus kokonaismyynnistä nousi vaivaisesta 1,1%:sta 1,4 %:iin.) Itse elokuva kertoo kahden kaveruksen automatkasta Kaliforniaan ja erilaisista kommelluksista. Toki elokuvassa keskustellaan paljon viineistä ja niitä myös juodaan! Katsottava elokuva kaikesta huolimatta.

Viinimaailmasta kertovia semidokumentteja ovat Mondovino, josta olen kirjoittanut aikaisemmin sekä varsin tuore Corked!, jossa mollataan viinimaailmaa esittämällä totuuksina fiktiiviisiä tapahtumia.

Varsinaisia viiniaiheisia elokuvia lienee vain viime vuonna tuotettu Bottle Shock, joka ei ilmeisesti koskaan löytänyt tiensä suomalaisiin elokuvateattereihin. Elokuun lopussa 2009 myyntiin tuleva suomeksi tekstitetty dvd-elokuva kertoo vapaasti muokattuna vuoden 1976 ”Paris tasting” kilpailusta, jossa amerikkalainen viini ensimmäistä kertaa voitti ranskalaiset huippuviinit. Omaksi dvd:n tai blu-rayn voi tilata vaikka osoitteesta cdon.fi.

Kommenteista kiitollisena lisään vielä linkin elokuvan A Good Year traileriin. Vaikuttaa leffalta, jonka voisi vaikka katsoa nautittavan ranskalaisen punaviinin kera.

Madonna ja Sancerre Pinot Noir

Tänä iltana Madonna konsertoi Helsingissä. Omia perheenjäseniä ja runsaasti tuttuja halusi mennä paikan päälle. Itse päätin kutsuista huolimatta jäädä kotiin, jolloin minulle lankesi lapsenvahdin osa – pitää hoitaa konserttiin menevien aikuisten lapsia. Käytännössä se tarkoittaa, että joudun keittämään spagetit viiden aikaan iltapäivällä. Tämän jälkeen 5-9-vuotiaat lapset hoitavat toisiaan ja minulle jää runsaasti aikaa viinin nauttimiseen.

Säätiedotus lupasi lämmintä ja aurinkoista iltaa, joten viinimaistelu ulkoilmassa omalla pihalla tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Valmistautumisen aloitin jo alkuiltapäivästä paikallisessa Alkossa. Kun suunnittelee juovansa viiniä yksin - mitä en yleensä suosittele - viinin on tarjottava jotain erikoista. Yksioikoiset Etelä-Afrikkalaiset Shirazit, halvat Chileläiset Cabernet Sauvignonit tai Argentiinalaiset Malbec-pihviviinit saavat odottaa. Nyt tarvitaan vivahteikasta, eleganttia viiniä, joka toimii innostajana ja elämyksentuottajana ihan eri tavalla kun jos auttamassa on hyvä ruoka ja hyvä seura.

Kiertelin myymälän hyllyjä etsiskellen uusia tuttavuuksia, joita en ollut aikaisemmin maistanut. Ensimmäiseksi osui silmään Autralialainen Ninth Island Pinot Noir. Se jäi kuitenkin hyllyyn, koska paremman tiedon puutteessa pelkäsin sen mahdollisesti olevan hillomainen ”uuden maailman” tuote. Ranskan hyllyssä osui silmään Chateauneuf-du-Pape Juliette Avril. Alle kahdenkympin CdP on kuitenkin aina sen verran epävarma ostos, että hyllyyn jäi. Mitään pettymystä en tälle illalle halunnut ostaa. Seuraava mielenkiintoa herättävä viini oli tilausvalikoimasta hyllyyn poimittu Peppoli Chianti Classico 2006. Tiesin, että tämä viini on saanut hyviä arvosteluja, mutta Chiantia on tullut lipiteltyä viime aikoina sen verran paljon, että kaipasin jotain muuta. Mistä löytyisi eksotiikkaa, jotain erikoista ja uutta? Aloin jo vaipua epätoivoon kun päätin vielä suorittaa toisen hyllykierroksen. Lopulta erikoisuus löytyi, Laporte Sancerre La Cresle Rouge 2007,

Ranskan Loiren laaksosta Sancerren alueen punainen viini! Sancerrestä tulee loistavia valkoviinejä, mutta miltä mahtavat maistua alueen punaviinit? Sattumalta olin eilen lukaissut uusimmasta Decanter-lehdestä jutun Sancerren Pinot Noir-viinien uudesta tulemisesta. Jutun innoittamana ja innoissani siitä, että Alkoon oli saatu tällainen uutuus kaappasin hetimmiten pullollisen mukaani.

Spagetinkeittoon kului kahdeksan minuuttia ja lasten ruokkimiseen toinen mokoma. Tämän jälkeen areena oli minun ja La Creslen. Kuuden aikaan illalla ulkolämpötila oli edelleen yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Siirryin pihaterassille mukanani viinipullo ja kunnollinen isokupuinen kristallilasi. Istahdin mukavasti tuoliin, avasin pullon ja annoin viinin virrata lasiin. Katselin viiniä, joka oli vaaleata, lähes roséviinin väristä. Viinilasin läpi näkyi sinistä taivasta ja vehreä puutarha. Ainoastaan metsäkyyhkyn ääntely ja naapurin kaukaa kuuluva sadettajan ääni rikkoivat hiljaisuuden. Idylli tuntui olevan luotu nimenomaan tätä maistelutilaisuutta varten.

Ensinuuhkaisu paljasti karheat marjaisat tuoksut, karpaloa ja kypsää kirsikkaa. Ensikulauksen myötä makuaisti vahvisti hajuaistin havainnot. Lasissani oli mausteinen ja karheamarjainen melko kevyt viini, jossa näkymättömät tanninit kuitenkin aiheuttivat voimakkaan suuta kuivattavan tunteen. Ilkeästi tällaista viiniä voisi kuvata viherpipertäjäviiniksi. Siitähän näytti puuttuvan kokonaan äijämäisyys. Ei runsasta hedelmäisyyttä, täyteläistä makua, tallintaustaa tai kiristävää tanniinisuutta. Toisaalta tämä on Pinot Noir, jonka parhaita ominaisuuksia ovat nimenomaan keveys ja eleganssi. Kyseessä ei suinkaan ole mikään mitätön vähäpätöinen nössöviini, vaan elegantti ja vivahteikas nektari, jonka hennot piirteet ansaitsevat rauhallisen ja pitkäkestoisen arvioinnin.

Myönnän kernaasti, etten sokkotestissä pystyisi erottamaan tätä Bourgognen viinistä. Jo ensimmäisten kulausten jälkeen hymyilin leveästi kun kelasin mielessäni Alkossa suorittamaani valintaprosessia – olin onnistunut valitsemaan täydellisen viinin tarkoitukseensa.

Maistoin kokeilumielessä lasten spagettijämiä jauheliha- ja tomaattikastikkeeesa. Viinin kitalakea kuivattava ominaisuus hävisi samantien. Ruoan rasvaisuus pehmensi viiniä mukavasti.

Lasillinen seurasi toistaan ja ajatukset pyörivät vinhaan viinin ympärillä. Tuoksuja, makuja, marjoja, mausteita. Kuinka ihanaa onkaan vaihteeksi nauttia viiniä, jonka alkoholipitoisuus on vain 12,5%. Hyvä viini ei tarvitse korkeaa alkoholipitoisuutta vaan hyvää makumaailmaa. Maukas viini inspiroi pyörittämään lasia yhä vinhammin, nuuhkimaan yhä uudelleen ja löytämään yhä uusia makuja. Lintujen viserrys aurinkoisessa illassa vuorotteli kaatojen aiheuttamien virtausäänien kanssa. Elämisen siedettävää keveyttä – taas kerran (courtesy of Alko à 20€ ja luonto for free).

Puolitoista tuntia myöhemmin pullo oli tyhjä. Mielihyvän valtaamana siirryin sisätiloihin miettimään ystäviäni, jotka olivat päättäneet seistä kuutisen tuntia Helsinkiläisellä asfalttikentällä korvia huumaavassa metelissä katsellen, sikäli kun näköyhteyttä on, silinterihattuun ja verkkosukkiin sonnustautunutta keski-ikäistä rouvaa, joka loikkii edestakaisin vartavasten kyhätyllä lavalla. Mahtavatko he nauttia yhtä paljon kuin minä nauttiessani Loiren laakson punavinistä, jonka vivahteikkuutta ja nautiskelun ainutkertaisuutta kesäillassa arvostin suunnattomasti. Saattavat nauttiakin. Itse hankin ensimäisen Madonna-levyni jo 1980-luvun alussa. Vaikka Madonnan musiikista aina olen pitänytkin, täytyy rehelliseti tunnustaa, ettei Madonna ikinä ole pystynyt tuottamaan minulle samanlaista tyydytystä kuin tämäniltainen viini. Tässäkin suhteessa valintani siis osui nappiin.

Toisaalta olin tietenkin onnellinen siitä, ettei satatuhatta ihmistä ollut päättänyt nauttia tätä viiniä nimenomaan tänä iltana. Silloin olisin saattanut jäädä ilman. Olisin ehkä siinä tapauksessa joutunut menemään yksin kuuntelemaan Madonnaa – kokemus ehkä sekin.

PS.

Madonnalla on muuten vankka yhteys viiniin. Hänen isänsä omistaa viinitilan, joka myös on käyttänyt Madonnaa markkinoinnissaan. Viinitila on mm. tuottanut Madonna-nimisiä viinejä, joiden etikettiä komistaa, kuinkas muuten, Madonna itse. Ihan vain faneille tiedoksi.

Tätä viiniä ei juo Erkkikään!

Milloin olet viimeksi nähnyt vastaavanlaisen otsikon merkittävällä viinipalstalla? Väitän, että et koskaan. Olen pannut merkille, että viinitoimittajat kirjoittavat enimmäkseen hyvistä viineistä, tai ainakin antavat viineille enemmän tai vähemmän hyviä arvosteluja. Perusteluna käytetään usein hokemaa, että ei kannata uhrata palstatilaa huonoille viineille. Olisikohan noin? Itse suhtaudun kyynisen hymyilevästi moiseen selitykseen.

Jos toimittaja rehellisesti on sitä mieltä että vain hyvistä viineistä kannattaa kirjoittaa, olkoon se hänen oikeutensa. Tietenkin on silloin myös hyvä, että kyseinen kirjoittaja tuo julki vastenmielisyytensä negatiivisen kritiikin tuottamiseen. Mutta onko totuus todella näin yksinkertainen? Ettei vain olisi niin, ettei haluta riskeerata sinänsä tärkeitä suhteita maahantuojiin, tuottajiin ja ravintoloihin kirjoittamalla negatiiviseen sävyyn jostakin viinistä. Voisivat ilmaisnäytteet ja maistelukutsut loppua, kun asianomainen kehtaa kirjoittaa tuotteesta kriittiseen sävyyn.

Nimenomaan Suomen kaltaisessa maassa, jossa tarjonta on pelkästään Alkon varassa luulisi kuitenkin, että kuluttajalle olisi tärkeä kertoa ei vain helmistä vaan myös surkeista viineistä. Väitän jopa, että kuluttajan pettymys huomatessaan laittaneensa roposensa huonoon viiniin ylittää hänen kokemansa nautinnon kun kohdalle sattuu oikein hyvä viini – ainakin yleisellä tasolla.

Autojen kolaritesteistä tai lasten turvaistuimista kirjoittavat toimittajat tuskin pitäisivät työpaikkansa kovin pitkään, jos jättäisivät kirjoittamatta huonoista tuotteista vetoamalla siihen, että sellaiset tuotteet eivät ansaitse palstatilaa. He harvemmin myös käyttävät kiertoilmaisuja kuten ”sopii mutkattomiin tilanteisiin kauniina kesäpäivinä”. Harva uutismedia myöskään kertoo pelkästään hyvät uutiset – pikemminkin päinvastoin. Miksi viinitoimittajat sitten usein pitäytyvät hymistelyjournalismissa?

Parhaiten tähän vastaisivat tietenkin asianomaiset itse, sikäli kun katsovat voivansa tai haluavat. Onhan se tietenkin turvallista ja ehkä mukavampaakin, kun aina kirjoitetaan kivoista ja hyvistä asioista, eikä tarvitse pelätä suututtavansa ketään. Voidaan myös ajatella, että viininjuominen on luonteeltaan aristokraattista nautiskelua piireissä, joissa ymmärretään olla arvostelematta toisten virheitä. Kohteliasta ja sivistynyttä hauskanpitoa siis. Nykyinen hymistelyjournalismi ei valitettavasti edusta parasta mahdollista kuluttajavalistusta. Lehtien viiniarvostelut kamppailevat lähinnä samassa sarjassa horoskooppien ja ”testaa millainen olet”-palstojen kanssa; harmitonta ajanvietettä, jossa analyyttisyys ja krittisyys loistavat poissaolollaan. Herää kysymys kokevatko viinitoimittajat edes olevansa kuluttajan asialla?

Viinipalstojen uskottavuus kasvaisi merkittävästi, jos välillä myös lyötäisiin huonot viinit maan rakoon tai jos yksittäisen viinin ”väärästä” hinnoittelusta nostettaisiin meteli - ei vain huomaamattomasti sivulauseessa, vaan ihan avoimesti vaikka otsikossa. Uskon, että kuluttajien lisäksi myös maahantuojat ja vastaavat tahot ajan myötä osaisivat antaa arvoa toimittajille, jotka eivät noudattaisi Pohjois-Korealaisia journalismioppeja.

Kriittinen journalismi on tietenkin vaativampaa kuin ”horoskooppien” kirjoittaminen. En kuitenkaan usko, että kyse olisi tietotaidon puutteesta. Suomesta löytyy kyllä taitavia ja osaavia viinitoimittajia. Kyse on ennemmin kunnianhimon ja uskalluksen puutteesta. Jos on tyytyväinen elämäänsä kun kirjoittaa puolihauskoja hymistelyjuttuja, jotka viikosta toiseen somistaa samoilla tähdillä, pisteillä ja kenolasisymboleilla ja joista vielä jonkun verran maksetaankin, niin miksi vaivautua kertomaan rehellinen mielipiteensä, joka pahimmillaan saattaisi vielä suututtaa jonkun.

Optimistisesti haluan ajattella, että kyse on kehitysvaiheesta. Suomen viinipiirit saattavat olla vielä niin pienet, että muuhun kuin hymistelyjournalismiin ei ole mahdollisuuksia. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja odotan innolla sitä päivää kun viineistä kirjoitetaan samaan avoimeen sävyyn kuin muista kulutustuotteista.

Sitä päivää odotellessa onneksi on verkkoblogeja ja keskustelupalstoja, joiden kirjoittajilla ei ole samanlaisia sidonnaisuuksia ja estoja kuin monella työkseen kirjoittavilla. Näistä löytyy kyllä kriittisyyttä ihan ylilyönteihin saakka. Uskottavuus on myös näissä foorumeissa ansaittava.

Viini-Virénin Lasissa Tänään

Avasin tänään rinnakkaisblogin "Viini-Virénin lasissa tänään". Tähän rinnakkaisblogiin on tarkoitus kerätä lyhyet havainnot ja arviot nauttimistani viineistä. Cellartracker paljastaa armotta, että nautin vuodessa n. 300 pulloa viiniä (tosin perheeni ja ystävieni seurassa ja avustuksella), joten miksen jakaisi arvioni myös lukijoideni kanssa.

Tämä blogi rauhoitetaan jatkossa pidemmille jutuille, joissa tarkastellaan laajemmin viineihin liittyviä kokonaisuuksia. Yksittäisten viinien arviot siirtyvät siten rinnakkaisblogiin. Molemmat blogit on vasemman palstan ylälaidasta linkitetty toisiinsa ja linkistä näkyy myös toisen blogin viimeisimmän jutun päivityaika ja sisällön alku.

Rinnakkaisblogin osoite on http://viinivireninlasissa.blogspot.com/ .