Åland – wine and dine

Kesäinen purjehdus Ahvenanmaan saaristossa tuotti monta positiivista gourmet-yllätystä. Miten näin pieneen maakuntaan mahtuu näin monta hyvää ravintolaa? Voiton vei ehdottomasti Maarianhaminan ÅSS Paviljongen, jonka ruoat ja viinit eivät pettäneet. Kauniissa ympäristössä asiantunteva palvelu ja upea ruokakokonaisuus tarjosi täydellisen illalliskokemuksen. Alkuun nautimme samppanjaa, Pommery Brut Royal (WS 88-89), joka maistui taivaalliselle kermaisen äyriäiskeiton kera. Tosin, juoma loppui kesken alkuruoan, joka tarjosi oivallisen mahdollisuuden maistaa myös Laroche Chablis St Martinia (WS 88). Chablis maistui hieman pliisulta samppanjan jälkeen, mutta puolusti toki paikkansa sekin. Pääruoaksi nautimme ihanaa yön yli kypsennettyä siankylkeä ja sen kanssa Banfin Chianti Classico Riservaa 2003. Ilmeikäs ja moniulotteinen Chianti täydensi ateriaa loistavasti. Jälkiruoaksi nautimme taidokkaasti valmistettua Creme Brulee´tä ja kyytipojaksi lasillisen Louis Eschenauer Sauternes´ta. Tällaisen aterian jälkeen oli helppo leijua ulos ravintolasta kesäiseen iltaan ihailemaan purjeveneitä ja sataman vilskettä.

Muutama päivä myöhemmin saavuimme pieneen Bärön saareen itäisen Ahvenanmaan Kumlingen kunnassa. Lounastimme Den Glada Laxen-nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee entisellä merivartioasemalla. Tämäkään ravintola ei pettänyt. Upeasti asetellut ja maistuvat annokset oli valmistettu huippuraaka-aineista. Alkusalaatin kanssa nautittu hapokas Wolfberger Riesling istui täydellisesti kuumaan kesä-iltapäivään. Skippasimme kalaruoat ja söimme pääruoaksi häränfileen. Punaviinivalinta, Sandrone Dolcetto d’Alba, osoittautui pieneksi pettymykseksi. Se ei yksinkertaisena viininä pystynyt vastaaman korkealle viritettyihin odotuksiin. Huono ei ollut tämäkään - se ei vain enää jaksanut tuottaa sitä ylimääräistä nostetta jo valmiiksi taivaalliseen kokemusmaailmaan. Jälkiruoka kruunasi aterian. Onneksi ruokalistan mansikat olivat loppu, joten nautimme perinteistä vaniljajääteloä tuoreiden vadelmien kera. Kyytipojaksi lasillinen saksalaista kullankeltaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi jäi arvoitukseksi. Tällaisen aterian jälkeen kiipeäminen viereiseen 40 metriä korkaaan näköalatorniin oli mieleenpainuva suoritus, jonka jälkeen terassilla nautittu paikallinen ja maukas Stallhagen-olut puolusti paikkansa.

Muita hyviä ravintoloita matkan varrelle osui myös, mutta edellä mainitut olivat omaa luokkaansa. Ahvenanmaan pannukakku luumukiisselillä ja kermavaahdolla maistui toki aina. Muita huomioita tein Viking Linen valikoimasta. Positiivinen yllättäjä oli Chateau Pey Latour(2005), joka veneen kannella Käringsundetin vierasvenesatamassa nautittuna maistui erinomaisen taspainoiselta. Laivaravintolassa maistui Chateau des Erles 2003, jonka makumaailmaa voisi analysoida pidempään kuin mitä laivamatka kestää. Kotiin hankittiin Marchese Antinori Chianti Classicoa(2004). Sen nahkainen ja mausteinen hedelmäisyys on kuin tehty meikäläisen makuaistille. Aurinkoisen iltapäivän lipittelyviini tai liha-aterian kruunaja – miten vain. Kirsikka- ja tammiaromit hivelevät makuaistia. Erikoisuutena mainittakoon myynnissä olleet alle 200 euron Penfolds Grange’t, jotka kuitenkin jäivät hyllyyn. Pitkän miinuksen annan sen sijaan Viking Line Collection – nimellä myytäville laatikkoviineille. Tempranillo Pascal maistui juuri sille, Pascal!

Odotusostoksilla

Olen monesti ihmetellyt miksi niin monet saavat kiksejä alennusmyynneistä. Tällaiset ihmiset viettävät aikaansa ahtaissa myymälöissä hamstraamassa kulutustavaroita, joita he eivät tarvitse, koska niitä myydään halvemmalla kuin aikaisemmin.

Käänteinen ajastustenjuoksu tuli eittämättä mieleeni, kun täydensin omaa vuoden 2005 Bordeaux-varastoani. Onhan se fiksumpaa ostaa tuotteita, joita ei ole aikaisemmin ollut edes myynnissä, joiden hinta ylittää aikaisemmat vastaavat ja joista nauttiminen tapahtuu aikaisintaan ensi vuosikymmenellä – onhan?

Tunnustan, että Bordeaux-2005-hypetys on tarttunut minuunkin. Haalin kellariini yhä uusia puteleita samalla kun odotukset kasvavat uusiin sfääreihin. Ennen juhannusta varasto karttui kolmella muskettisoturilla Ormes, Rauzan ja Bata. Kaikki kohtuuhintaisia vuoden 2005 Bordeaux:n punaviinejä.

Pitkään joudun vielä ihmettelemään miltä nämä kaverukset maistuvat. Samannäköisiä synkäntummia pulloja ovat kuin muutkin. Ei kun arvosteluja tulkitsemaan. Alkon arviot muistuttavat toisiaan . Kaikkia kolmea luonnehditaan sanoilla ”täyteläinen”, ”tanniininen” ja ”mausteinen”. Kaikki ovat myös ”herukkaisia” - paitsi Bata, joka on ”runsaan herukkainen”. Siispä etsimään erilaisuuksia. Ormes on ”marjaisa” mutta ei ”pitkä”. Rauzan on ”luumuinen” ja ”hieman paahteinen”. Bata taas on ”kevyen savuinen”.

Seuraavaksi ”ulkomaille”. Parker arvostaa Rauzanin 92 pisteen arvoiseksi, kun taas Wine Spectator tyytyy 85-88 pisteen haarukkaan (”Can’t see how this will be as great as...”). Oliko Sucklingilla huono päivä? Parker tykkää, kaikki muut taas ei. Tämä tarkoittanee, että kyseessä on raskas, päällekäyvä viini, jossa eleganssi ei ole hallitseva ominaisuus? Tuottaja itse pitää maininnanarvoisena seikkana, että viini maistuu suussa peräti yksitoista sekuntia!

Batan savuisuus muuttuu Wine Doctorin arvostelussa toffeeksi. Melko täyteläinen, kypsän marjainen ja pitkä tämäkin lienee. Tasaisesti 90-91 pisteen arvioita. ”Täyteläinen” Ormes on Wine Spectatorin mielestä (88 pistettä) ”medium-bodied”.

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”miltä tämä maistuu?” en tietenkään saanut. Sen sijaan em. analyyttinen harjoitus toi oman nautintonsa. Viiniharrastus on paljon muuta kuin juominen. Lapsille (ja lapsenmielisille) joulun lahjapakettien puristelu ja sisällön arvuuttelu asettaa odotuksia iltaan, kun paketit vihdoin avataan. Pohjimmiltaan tässä on kyse samasta asiasta. Toivottavasti odotus palkitaan – sitten joskus.

Hankin ja katsoin viinivideon: Mondovino

Viinifriikeille ”must”. Jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen ajankohtainen yli kahden tunnin mittainen dokumentti viinimaailman kehitystrendeistä. On sitten elokuvan vastakkainasettelua hakevasta näkökulmasta mitä mieltä tahansa, se tarjoaa kuitenkin hyvän läpileikkauksen viinimaailmaa pyörittävistä tahoista. Monet viinijulkkikset ja kuuluisat viinitarhat hahmottaa paremmin tämän nähtyään. Erikoisuuksia löytyy myös. Jokainen voi päätellä kuinka paljon Michel Rollandin nauru tai Robert Parkerin piereskelevä bulldoggi vaikuttavat yksittäisten viinien myyntilukuihin. Wine Spectatorin James Sucklingin lievästi ylimielinen käytös panee miettimään miten tarkoituksenhakuisesti elokuvaa loppujen lopuksi on leikelty. Ajankohtaisuutta lisää se, että elokuvassa esiintyy myös juuri edesmennyt Robert Mondavi.

Itse hankin DVD:n Megastoresta, josta elokuva toimitetaan kotiin noin kympillä (ruotsiksi tekstitetty). Englanninkielisellä teksityksellä varustettu kiekko maksaa jo 30€!? (Play.com näköjään toimittaa kotiin englanniksi tekstitetyn kiekon vitosella!) Itse elokuvassa puhutaan enimmäkseen ranskaa, italiaa, espanjaa ja englantia. Kotivideokameralla kuvattuun tärisevään, jatkuvasti zoomaavaan ja voimakkaasti heittelehtivään kuvaan tottuu yllättävän nopeasti.

Elokuvasta lisää sen omilta kotisivuilta, josta kannattaa lukea ainakin arvostelut "Critics Reviews".

Hehkutus: Pihviviini isolla C:llä

Positiiviset yllätykset muistuvat pitkään ja ilahduttavat viiniharrastajaa. Argentiinalainen punaviini Catena Zapata Malbec, ainakin nyt Alkossa myytävä vuoden 2005 vuosikerta, on positiivinen yllättäjä. Olen nauttinut sitä useamman pullollisen ja olen aina yhtä hyvilläni sen tarjoamasta makuelämyksestä.

Kuten monella muullakin punaisen pihvilihan suurkuluttajalla Cabernet Sauvignon-viinit ovat kuuluneet vakiovalikoimaani – ja kuuluvat toki edelleen. Mutta perjantaina marraskuun 2. päivänä vuonna 2007 elämässäni tapahtui suuri muutos. Hetken mielijohteesta olin hankkinut pullon Catena Malbecia, koska olin huomannut Wine Spectatorin arvostavan viinä peräti 90 pisteen arvoiseksi.

Illalliseksi nautin poikkeuksellisen marmorista sisäfilepihviä (HK:n Ehta), joka valmistettiin puoliraa’aksi pannulla paistamalla mausteina ainoastaan piipuri ja suola. Lisukkeena ainoastaan tuoretta avocadosalaattia.

Illalliskokemus oli valtava. Jo ensimmäiset lihaveitsen viillot pehmeään ja taipuisaan lihaan, jonka joustoliikkeet vaimeasti toistuivat sormenpäissä, antoivat odottaa jotain erityistä. Puraisu lihakappaleeseen aktivoi sen tuhannet pienet suihkulähteet, joista lihanestettä ruiskui suun jokaiseen onkaloon. Neste sekoittui suolakiteisiin levittäen mielihyvän tunnetta, jota voimisti murean lihan pureksimisesta seurannut nautinto. Taivaallista! Pelonsekaisin tuntein nostin lasini maistaakseni minulle uutta viiniä. Tämän täytyy olla hyvää, mietin itsekseni. Näin hyvää ateriaa ei nyt voi pilata huonolla viinillä. Nuuhkaisin viiniä, mutta melko neutraali maa-ainestuoksu ei sävähdyttänyt. Olinko vielä liikaa lihan lumoissa? Pyöritin jonkun aikaa kädessäni Riedelin Vinum–sarjan Bordeaux-lasia, jossa uusi viinituttavuus tervehti minua kutsuvasti. Rohkaisin mieleni ja otin reilun kulauksen. Muistan edelleen tuon hetken ja ne mielleyhtymät, jotka viinin maistaminen aiheuttivat. Mielessäni pyörivät sanat kuten pehmeä, samettinen, vaniljainen, tamminen muttta erityisesti tasapainoinen. Tämä ei ollut liian tamminen, ei liian hedelmäinen, ei liian tanniininen. Oli kaikkea, mutta juuri sopivassa suhteessa. Ryhdikäs viini, ehkä hieman mokkaa, mutta päällimmäiseksi nousee ”samettinen pehmeys”. Taivaallista – tämäkin. Luonnollisesti illallinen jatkui iloisissa merkeissä, koska koko illallisseurue oli varsin otettu tarjolla olevasta kokonaisuudesta.

Catena Malbec nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkipihviviinikseni. Se on aina yhtä hyvää ja tuo aina mieleen tuon ensimmäisen kerran. Nam!

Kokeilinpa tästä innostuneena myös muita Malbec-viinejä. Saman hintaluokan Norton Privada oli paha pettymys eikä ”viini, joka vie Argentiinian maailmankartalle” Clos de Los Siete sävähdyttänyt. Sen sijaan jopa halvempi ranskalainen Malbec-viini Château Haut-Monplaisir on nautinnollinen ja kokeilemisen arvoinen. Tosin se on hyvin hyvin erilainen. Sen erikoisuus on voimakas hevosenlannan tuoksu, eikä hedelmäinen samettisuus kuvaa tätä viiniä ollenkaan.

Mutta mikään ei voita Catena Zapata Malbecia. Jopa verkkosivut ovat nautittavaa silmänruokaa!

Jännitystä elämään - vuoden 2005 Bordeaux

Tarunhohtoisen vuosikerran 2005 viinit Bordeax:n alueelta ovat aloittaneet maihinnousunsa Suomen kamaralle. Toki matkailijoiden mukana on ehtinyt saapua yksittäisiä pullollisia, mutta Alkon hyllyille nämä viinit saapuivat vasta loppukeväästä.

Jos tarkkoja ollaan ensimmäisenä taisi jo vuoden 2007 syksyllä tulla The Winemakers Collection – cuvée 1 osana Château d'Arsacin sarjaa, jossa vaihtuva kuulu viinintekijä saa toteuttaa vapaasti näkemystään. Tämän ensimmäisen viinin – cuvée 1 – teki Michel Rolland. Tätä viiniä löytyi aika monen Alkon hyllyltä melko pitkään.

Seuraavaksi Alkon lippulaivamyymälään ilmestyi toukokuun alussa Château Duhart-Milon, joka myytiin yhdessä päivässä loppuun. Samoihin aikoihin myyntiin tuli Château Chasse-Spleen, joka on käytännössä jo loppunut Alkon myymälöistä ja Château Camensac, jota toki vielä on saatavana. Uusimmat, kesäkuussa Alkoihin tulleet Château Paloumey ja Château Bellegrave Pomerol ovat tätä kirjoitettaessa ehtineet levitä vain muutamaan myymälään – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa ehtivät loppua ennenkuin muualle maahan ehtivätkään.

Itse olen onnistunut Alkosta hankkimaan kaikkia em. viinejä kellariini, mutta eittämättä on tullut mieleen, että suomalaiselta viininharrastajalta vaaditaan edelleen melkoista vikkeläkinttuisuutta ja jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Mitä kauempana pääkaupunkiseudulta sitä sattuu asustamaan, sen vaikeammaksi homma menee. Kyläalkoon on turha mennä hyllyjä katsastamaan laatuviinin löytämisen toivossa. Alkoholimonopolimme kyllä levittää viiden euron bulkkiviinejä joka kylään, mutta viinikulttuuria edistäviä laatuviinejä tarjotaan edelleen vain rajoitettuja määriä rajoitetulla alueella. Osaksi kyse on oravanpyöräefektistä. Ei kannata pitää valikoimassa, kun ei ole kysyntää. Ja kun ei ole valikoimassa, ei myöskään tule kysyntää. Minkä tahansa viinin voi toki tilata omaan lähimyymäläänsä, mutta se edellyttää ostajalta perehtymistä tarjontaan joko tutkimalla Alkon hinnastoa tai nettisivuja sekä jonkun verran malttia, koska toimitus kestää yleenä ainakin viikon. Laadukkaat heräteostokset jäävät näin ollen tekemättä ...ja J.P. Chenetin voittokulku jatkuu.

Ennakkotietojen mukaan Alkoon on vielä kesän aikana tulossa muutama uusi vuoden 2005 Bordeaux-viini myyntiin. Täytynee pitää silmät ja korvat auki ja välttää liian pitkää oleskelua viestimien ulottumattomissa, jos mielii näitäkin pulloja kellariinsa hankkia. Kaikesta huolimatta Alkon luoma urheiluhenkinen laatuviinien hankintatapa kuitenkin kiehtoo minua. Jotkut kiipeilevät Mt Everestillä, jotkut lottoavat – minä ostan viinejä. Jännitystä pitänee elämässä olla.

Hankin viinikirjan

Natalie MacLean: Red, White And Drunk All Over

Hauskasti kirjoitettuja, viinitietoudella höystettyjä maistelu- ja matkatarinoita. Pääpaino on viinien tarjoamissa elämyksissä ja hyvä niin. 280 sivua janottavaa lukemista - pelkkää tekstiä, ei kuvia. Suosittelen! Kanadalainen kirjailija ylläpitää muuten mielenkiintoista nettisivustoa - Nat Decants. Rekistreröimällä saat kerran kuussa ilmaisen "newsletterin". Rahaa vastaan voit myös tilata viinisuosituksia/arvosteluja, mutta sitä en ole kokeillut.

Hankin viinikirjan

Jancis Robinson: The Oxford Companion To Wine

Tietosanakirja vakavasti viineihin suhtautuville! Pienen koiran painoinen vaihtoehto Googlelle ja Wikipedialle. Yli 800 sivua pientä pränttiä. Hakusanoja joka lähtöön. Jollet tiedä mikä on "riparia", "NDVI" tai "Inferno", mutta jostain syystä haluaisit tietää - hanki tämä. Tällä voi jo brassailla! Iso kirja toimii myös hyvin pienempien kirjatukena hyllyssä.

TOP 20 viinisitaatit

Suosikkiviinisitaattini:

“Wine improves with age. The older I get, the better I like it”

"God made only water, but man made wine."

"Wine makes a man more pleased with himself; I do not say it makes him more pleasing to others."

"I'll never be able to afford it so I better buy it now.”

“If a life of wine, women and song becomes too much, give up the singing.”

“Good wine ruins the purse; bad wine ruins the stomach.”

“Life is too short to drink bad wine.”

“Wine is the answer. What was the question?”

“Everyone needs to believe in something. I believe I’ll have another glass of wine.”

“If you don’t like the food, have some more wine.”

"What I like to drink most is wine that belongs to others."

"A meal without wine is like a day without sunshine."

"Wine is sunlight, held together by water."

“Wine is bottled poetry.”

“Wine is the intellectual part of a meal while meat is the material.”

“Food without wine is a corpse; wine without food is a ghost; united and well matched they are as body and soul, living partners.”

“What is man, when you come to think upon him, but a minutely set, ingenious machine for turning with infininite artfulness, the red wine of Shiraz into urine?"

“When it comes to wine, I tell people to throw away the vintage charts and invest in a corkscrew. The best way to learn about wine is the drinking.”

“Making good wine is a skill; making fine wine is an art.”

"Compromises are for relationships, not wine."

Hankin viinikirjan

George M. Taber: To Cork Or Not To Cork

Miten viinipullo tulisi sulkea? Luonnonkorkilla, synteettisellä korkilla, kierrekapselilla, kruunukapselilla vai lasisulkimella? Voiko tästä aiheesta kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan? Kyllä voi! Tämän luettuani korkki ei ole enää "vain korkki". Enkä aikaisemmin tiennyt, että kansainvälinen kommunismi aiheutti korkkivikaiset viinit. Tuhti asiapaketti, joka tempaa mukaansa kuin salapoliisiromaani. Suosittelen jokaiselle viinifriikille. Tutustu kirjan tiivistelmään tästä.

Hankin viinikirjan

Laura Holmes Haddad: Anything but Chardonnay - A Guide To The Other Grapes

Rypälefriikeille. Asiaa kannesta kanteen tiivistetysti. Jokainen rypäle kuvataan omalla sivullaan sekä suositellaan tämän rypäleen parhaita tuottajia. Mainio hakuteos. Kauniit kuvat tosin puuttuvat.

Hankin viinikirjan

Platter´s South African Wines

Etelä-Afrikan vuosittain ilmestyvä viiniraamattu. Kaikki maan viinit sisältävä hakuteos arvosteluineen. Suosittelen kaikille Etelä-Afrikan viineistä kiinnostuneille. Netistä voi ilmaisen rekisteröinnin jälkeen lukea aikaisempien vuosikertojen viiniarvosteluja osoitteessa www.platteronline.com.

Hankin viinikirjan

Alain Proust & Graham Knox: Wines Of South Africa

Kahvipöydän kuvakirja Etelä-Afrikan viinitiloista. Kuvia ja historiaa, mutta ei suoranaista tuotefaktaa.

Theresa Morrison: Cape Winelands

Lisää kuvia ja historiaa Etelä-Afrikan viinitiloista. Edellistä hieman ohuempi kirja. Kiva muisto viinitilakäynneiltä.

Hankin viinikirjan

The 1000 Finest Wines Ever Made

Upea suomalainen teos maailman parhaista viineistä. Varsin elegantti tapa käsitellä englannin kieltä hymyillyttää läpi teoksen ja antaa anteeksi muutamat viittaus- ja painovirheet. Kirjan arvokas tuoksu lisää lukunautintoa! Ei välttämättä joka pojan osto-opas, mutta opettaa hahmottamaan arvoviinien maailmaa.

Mikä on hyvä viinikirja?

Viinistä on kirjoitettu enemmän kuin tarpeeksi. Tarjolla on hyvin ja huonosti tehtyjä kirjoja. Neuvoni on hankkia hyviä kirjoja, ennemmin kuin huonoja!

Tärkein valintakriteeri on tietenkin kieli. Mitä enemmän osaa kieliä, sitä enemmän valinnanvaraa on. Itse luen vain suomea, ruotsia ja englantia, joten hyvätkin ranskan-, saksan- tai italiankieliset teokset jäävät auttamattomasti väliin.

Toinen valintakriteeri on hinta. Samaa teosta myydään hyvinkin erilaiseen hintaan eri kaupoissa. Yksi edullisimmista kaupoista on verkkokauppa AdLibris. Tarkistan aina saatavuuden ja hinnan tästä kaupasta ennen mahdollista ostoa muualta.

Henkilökohtaiset arvioni hyllystäni löytyvistä viinikirjoista seuraavassa:

Kevin Zraly: Windows On the World, Complete Wine Course

Amerikan myydyin viinikirja, eikä syyttä. Kirja tutustuttaa viinin maailmaan asiallisella, mutta silti mielenkiintoisella tavalla, jonka vain amerikkalaiset osaavat. Ehkäpä antoisin kaikista viinikirjoistani. Toimii erinomaisena selkeänä hakuteoksena ja oppikirjana. Uudistettu painos ilmestyy joka vuosi.

Oz Clarke: Druvan bakom vinet

Hankin tämän kirjan, koska se oli alennusmyynnissä, alle 20€. Hieman yllättäen siitä tuli nopeasti eniten luettu ja informatiivisin kaikista viinikirjoistani. Sisältää yli 300 rypälelajikkeen kuvaukset. Kirjasta on helppoa ja nopeaa etsiä eksoottisenkin rypäleen tunnusmerkit. Kirja on saatavilla myös ainakin englanniksi ja suomeksi. Viiniharrastajan perushakuteos!

Jens Priewe: Viinin aika

Käytännön viinitietoutta viinien käsittelystä. Dekantoiminen, kapselin tehtävä, lasien muoto yms. Näppärä hyvin kuvitettu teos perusasioista. Hieman "koululaisen tietosanakirja-tyyppinen", mutta helppo ja hauska lukea. Hankin alennusmyynnistä kympillä.

Matt Skinner: Viiniä kaikille

Kirjaa on vaikea kuvailla. Sen verran erilainen se on. Hauskasti kirjoitettu mielenkiintoinen johdatus viinien maailmaan. Aloita viiniharrastus tästä kirjasta! Paljon hauskaa myös pidemmälle ehtineille. Hankin alennusmyynnistä kahdellakympillä.

Christer Berens: Viiniä

Helposti ja hauskasti kirjoitettu perusteos. Tästä oppii nopeasti ja helposti viiniin liittyvät perusasiat. Kivasti kuvitettu ja helppolukuinen. Hankiin divarista vitosella. Hyvä lahjaidea!

Christer Berens: Ruokaa ja Viiniä

Helposti ja hauskasti kirjoitettu perusteos. Tästä oppii nopeasti ja helposti miten viiniä ja ruokaa voi yhdistellä ja miksi. Kivasti kuvitettu ja helppolukuinen. Hankin divarista vitosella.

Nicolle Croft: Viinimaistajaiset

Opas, joka auttaa järjestämään oikeaoppiset viininmaistajaiset. Samanlaista tietoa on tarjolla verkossa yllinkyllin, mutta itse pruuvitilanteessa olet harvoin tietokoneen äärellä. Hankin alennusmyynnistä vitosella. Parempiakin saattaa löytyä.

Viinistä Viiniin 200X

Joka kodin vuosittain ilmestyvä hakuteos, joka on yhtä paljon ajastaan jäljessä kuin kotiin toimitettava painettu puhelinluettelo. Toimiakseen kirja tarvitsisi rinnalle ajantasaisen verkkopalvelun, jossa valikoimaa päivitetään Alkon tahdissa, eikä 3-6 kuukautta myöhässä. Nyt kirja tarjoaa enimmäkseen historiatietoa aikaisemmin Alkossa myydyistä vuosikerroista. Joka tapauksessa hyvä lahjaidea satunnaiselle viininmaistajalle. Itse saan tämän aina joululahjaksi.

Meriluoto, Saariluoma, Takala: Viinin Viemää

Televisiosarjaan perustuva hupaisa viiniretki halki Eurooppan Jaakko Saariluoman matkassa. Hauskaa kesälukemista, kirjan lukuisisat ruokareseptit inspiroivat herkuttelemaan. Mutta, miten voi tehdä viinimatkan Euroopan halki käymättä Bordeauxissa? No, tämä kirja onkin enemmän viihdettä. Hankin Kirjatorilta kympillä. Viereisessä Suomalaisessa kirjakaupassa kirja maksoi 50,30€ - ryöstö!

Catarina Hiort af Ornäs: Munskänkarnas vinbok

Asiantuntevaa tekstiä maailman viinialueista, selkeät kartat ja hyvät kuvat. Hauska lukea kannesta kanteen, mutta myös oiva hakuteos. Kirja on nyttemmin ilmestynyt myös suomeksi nimellä Juomanlaskijain käsikirja.

Oz Clarke: Oz Clarkes Nya Vinatlas

Mielenkiintoisin löytämäni tiiliskivisarjan viinikarttakirja. Viinialueiden kuvaukset on kiinnostavasti kirjoitettu ja kartat ovat suhteellisen selkeitä. Turhanpäiväisiä yksityiskohtia on myös karsittu. Jos viinikarttakirjan katsoo tarvitsevansa, suosittelen tätä. Kirjaa löytyy myös ainakin englanniksi. Hankin omani Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä, 25€.

Hugh Johnson: Suuri Viinikirja

Yksi viinikarttakirja lisää. Kartat ovat epäselviä ja täynnä pientä piperrystä. Teksti on kuivahkoa ja esitys sekava. Jos tämä olisi viini, luonnehtisin sitä korkkivikaiseksi.

André Dominé: Viini

Tätä paksua ja isoa viininpunaista viinikirjaa löytyy monen kotona, koska sitä on myyty alennusmyynnissä jo vuosia. Kirjaa on kokonsa vuoksi hankala käsitellä. Kartat ovat epäselviä enkä tiedä kuka jaksaa lukea tätä kannesta kanteen. Hakuteoksena se ei myöskään ole kovin hyvä. Itse harvoin löydän etsimääni tästä. Painavana kirjana se soveltuu hyvin ryppyisten papereiden prässäämiseen.

Kronström, Löfgren: Vinets Magi

Kulinaarinen matkakertomus maailman ympäri. Tiiliskiven kokoinen upeasti kuvitettu kirja on palkittu usealla viini- ja ruokakirjallisuuden palkinnolla. Ruotsalaisessa kirjassa kuvaillaan värikkäästi eri maiden viinialueita. Runsaat kuvitetut alueelliset ruokareseptit täydentävät mukavaa lukukomemusta. Itse luin tätä kirjaa puutarhan kesälämmössä hyvää viiniä siemaillen. Viinin valitsin aina käsiteltävän viinialueen mukaan. Näyttävää kirjaa voi myös pitää esillllä sohvapöydällä. Erikoisuutena mainittakoon kirjan painoväreistä lähtevä arvokas tuoksu!

Carl A. Andersson: Viinin Henki – ajatuksia viinistä ja viininjuojista

Viiniaiheisia ajatuksia, sitaatteja ja sanontoja. Selailtavaksi vaikka ulkohuussissa tai ennen nukkumaanmenoa. Samanlaisia tekeleitä lienee markkinoilla paljon. Sain lahjaksi.

Charles O’Rear: Cabernet, A Photographic Journey From Vine To Wine

Upea kuvateos, jossa Cabernet Suvignon-rypäle näyttelee pääosaa. Tätä selaillessa alkaa tehdä mieli tuhtia Cabernet Sauvignonia. Kirja tarttui mukaan Kalifornialaiselta viinitilalta.

"Kuka on maistanut tätä viiniä?"

"Kuka on maistanut tätä viiniä?" Olisiko viinipalstojen tavallisin kysymys tässä? Olet saanut lahjaksi tuntemattoman viinin, olet aikeissa hankkia mielenkiintoiselta kuulostavan viinin tai olet maistanut aikaisempaa vuosikertaa ja haluat tietää miltä uusi vuosikerta maistuu.

Etsit jonkun aikaa Googlesta, Alkon sivuilta, Viini-Webistä tai selaat alan lehtiä kyseistä viiniä kuitenkaan löytämättä. Tai vaikka itse viini löytyisikin, mitään arvioita viinistä ei tahdo löytyä.

Vastauksen kysymykseen antaa usein verkon ehkä kattavin viinitietokanta, CellarTracker. Se on varsinaisesti nimensä mukaisesti viinikellariohjelma, ja varsin hyvä sellainen. (Suosittelen, käytän sitä itse viinikellarini hallintaan.) Ohjelman täysipainoinen käyttö vaatii ilmaisen rekisteröinnin, mutta jos vain haluaa katsella viiniarvioita, rekisteröitymistä ei tarvita.

CellarTrackerin n. 40.000 käyttäjää, joiden kellareissa on n. 6,5 miljoonaa viinipulloa julkaisevat kaikkien katsottaviksi omia kokemuksiaan maistamistaan viineistä. Tuloksena on yli 400.000 ilmaisen viiniarvion tietokanta. Kirjallisen arvion lisäksi viinit on yleensä pisteytetty sadan pisteen asteikolla.

Kun haluat lukea viiniharrastajien arvioita viinistä , toimi seuraavasti:

1) Mene sivulle www.cellartracker.com

2) Sivun vasemmassa yläkulmassa on haku-ruutu (kts. oheinen kuva)

3) Kirjoita "Search"-kenttään haluamasi viinin nimi tai osa nimestä. Lisää vuosiluku jos haluat katsoa vain tiettyä vuosikertaa.

4) varmista, että "Search"-kentän alla lukee "Tasting notes".

5) Klikkaa "GO!"-nappia.

(Oheinen kuva on vain malli. Siihen et voi kirjoittaa mitään.)


Vaikkei englannin kieli (tai joidenkin käyttäjien valitettavasti käyttämä eksoottisempi kieli) aina avaudukaan, arvioiden pistemäärät kertovat jo suunnan. Huomioi, että arvioiden tekijät eivät välttämättä ole alan asiantuntijoita. Useimmiten he ovat kuitenkin jonkun luokan harrastajia, koska ovat vaivautuneet perustamaan kellarinsa hallinnan tähän ohjelmaan. Mitä useampi arvio, sitä luotettavamman kuvan viinistä saa.

Mollydooker - vasenta koukkua ja hedelmäpommeja

Aina silloin tällöin viinimaailmaa ravisuttelee erikoinen hauska tapaus. Sellaiseksi määrittelisin Australialaisen viinintuottajan Mollydooker. Mollydookerin taustahahmot ovat keksineet alkaa tuottamaan hyvin hedelmäisiä ja korkean alkoholiprosentin viinejä. Kun tähän yhdistetään loistava markkinointi, ripaus onnea, edullinen hinta sekä muutaman viinigurun suosiollinen arvostelu, julkisuus on taattu.

Mollydooker antaa rypäleiden kypsyä mahdollisimman pitkään, korkean sokeripitoisuuden ja hedelmäisyyden saavuttamiseksi. Tuloksena hedelmäisiä ja alkoholipitoisia viinejä, jotka monen mielestä ovat täysin "over the top".

Näitä viinejä ei toden totta voi kuvata sanalla "perinteinen". Jo vilkaisu suositun CellarTrackerin peruskäyttäjien arvosteluihin esimerkisksi viineistä The Boxer ja Two Left Feet osoittavat että kuluttajat jakautuvat jyrkästi faneihin ja vastustajiin. "Vodkaa ja rypälemehua - kuvottavaa" tai "tasapainoinen hedelmäinen täyteläinen - tätä täytyy saada lisää".

Jo arvostelujen lukumäärä kertoo, että kyseessä ei ole mikä tahansa viini, jonka ohittaa olankohautuksella. Mollydooker ("vasenkätinen" aussi-slangilla) on panostanut markkinointiin. Etiketeissä on hauskasti piirrettyjä hahmoja. "The Boxer":in etiketissä nyrkkeilijällä on kaksi vasemman käden hanskaa. "Two Left Feet"-viinin etiketissä tanssivalla miehellä on luonnollisesti kaksi jalkaa. Ja jottei viinistä nauttiminen olisi liian triviaalia, tuottajat ovat kehittäneet "Mollydooker Shake"-nimisen alkurituaalin, jonka tarkoituksena on poistaa pulloista viinien säilytyksen parantamiseksi lisätyn typpikaasun. Hauskaa!

Toinen markkinointitempaus on "Marquis Fruit Weight"-nimisen määreen lanseeraaminen. "We make wines that make people go WOW!" on varsinkin Yhdysvalloissa tehokas myyntislogan. Ihana oivallus!

Viinimaailmagurut Wine Spectator ja Robert Parker ovat arvostelleet Mollydookerin viinejä yli 90 pisteen arvoisiksi, joten ollaan viineistä mitä mieltä tahansa, suosio ja kysyntä on taattu.

Gary Vaynerchuckin kolmen Mollydooker-viinin arvosteluvideo on jo sellaisenaan huikeaa viinikomiikkaa. Katso ja pidä hauskaa!



Suomeen näitä Mollydookerin viinejä ei ainakaan vielä ole saatu myyntiin. Noin 20 euron hintaan ainakin Saksasta voi hakea mukaansa 2006 "The Boxer" ja 2006 "Two Left Feet". Molemmille Winespectator antaa 90 pistettä. Moni muu sylkäisisi nämäkin viemäriin.

Itselläni on edellämainittua kahta viiniä kellarissa ja odotan vain oikeaa tilaisuutta saada tarjota näitä kulmakarvojenkohottajia yllättyneille vieraille. Illan keskusteluaihe on taattu!

'Klink' vai 'Bing' - laseissa on eroa

Kun kilauttaa kaksi "tavallista" viinilasia vastakkain kuuluu lyhyt 'klink'-ääni. Kun kilauttaa kaksi oikeankokoista, -muotoista ja -laatuista viinilasia vastakkain kuuluu pitkä sointuva 'bing'-ääni.

Bing on muuttanut suhteeni viiniin. Aivan kuten niin moni muu, aloitin viiniharrastukseni klinkillä. Suhtauduin varauksella tarinoihin, jossa lasin muodon ja koon väitettiin vaikuttavan siihen miltä viini tuoksuu ja maistuu. Klinkkaus jatkui, kunnes ystävät saivat minut vakuuttuneeksi bingaamisen ihanuudesta. Hankin itselleni bing-lasit. Sinä päivänä kaksinkertaistin viinkellarini arvon, ihan tuosta vaan - bing!

Viini todella tuoksuu ja maistuu uskomattoman paljon paremmalta oikeasta lasista nautittuna. Kympin bing-viini maistuu samalle kuin kahdenkympin klink-viini, jos maistelukokemuksia nyt näin voisi verrata. Hankkimalla uudet lasit (enkä nyt puhu silmälaseista) kaksinkertaistin nautintoni.

Jos ei usko, kannattaa kokeilla. Klinkkaa ensin tuttua viiniä ja bingaa se heti perään. Ensi-bing on ikimuistettava kokemus.

Mikä sitten tekee lasista hyvän? Lasin pitää olla oikean muotoinen, tarpeeksi iso, ohut eikä kirkkauskaan haittaa. Punaviinin juominen 0,6 l kokoisesta kupista saattaa kuulostaa ylilyönniltä, mutta voin vakuuttaa ettei se sitä ole. Lasia ei tietenkään kaadeta täyteen. Ison kuvun tarkoitus on vapauttaa viinin aromit ja säilyttää ne nuuhkaisuasi varten. Lasin oikea muoto myös ohjaa viinin oikeaan kohtaan suutasi makunautinnon maksimoimiseksi (...juu, tätä minäkin naureskelin kun luin sen ensimmäisen kerran, mutta totta se on).

Viininautinnon kruunaa ison kristallikuvun bing-ääni. Haluaisin sen kännykkäni soittoääneksi, mutten ole vielä löytänyt sellaista.

Kaappitila ja lompakko asettavat yleensä rajoituksia sen suhteen kuinka monta erilaista lasityyppiä kannattaa ja voi hankkia. Yksi lasityyppi punaviinille ja toinen valkoviinille on hyvä aloitus-setti. Bingaamisen voi aloittaa tästä. Esimekiksi Riedelin Vinum-sarjan 'Bordeaux' punaviinille ja 'Sauvignon Blanc' valkoviinille on mainio aloituspakkaus, joka irtoaa muutaman viinipullon hinnalla. Muista huuhdella lasit välittömästi käytön jälkeen, pese ne käsin (haalealla vedellä!) ja kuivaa heti.

Unohda Kippis!, Skål!, Cheers!, LeChaim! jne. Bing-ääni hymyilevän nyökkäyksen kera riittää.

PS. Saksalainen nettikauppa Porzellantreff.de myy mm. Riedelin laseja huomattavasti edullisemmin kuin Suomen kaupat. Testattu on ja toimii hienosti!

Muistisääntö "Zenato 10-20-30"

Viinimaailmassa on monta muistisääntöä. Monesti ne liittyvät viinin tuoksuun ja makuun. Erittäin käytännönläheinen muistisääntö on "Zenato 10-20-30".

Jos kuulut siihen valtaenemmistöön, joka ostaa viininsä Alkosta tuijottamalla aikansa etikettejä ja hintoja ja valitset sitten "kivalta näyttävän pullon" hyllystä useimmiten pettyäksesi maistaessasi viiniä kotona ja jos olet harrastanut tätä taktiikka jo vuosia oppimatta paljoakaan, sinun kannattaa oppia "Zenato 10-20-30" muistisääntö;

"Jos haluat kohtuuhintaisen pullon hyvää punaviiniä, josta vieraasi (itsesi lisäksi) suurella todennäköisyydellä pitävät, hanki Zenato! Alkon vakiovalikoimassa on kolme punaista Zenatoa tarjolla; Valpolicella Superiore noin kympin hintaan, Ripassa noin kahdenkympin hintaan ja Amarone noin kolmenkympin hintaan. Päätät vain kuinka paljon olet valmis maksamaan ja valitse pullo sen mukaan."

Kaikki kolme (Z10, Z20 ja Z30) ovat hyviä italialaisia Veneton alueen viinejä ja luokittelisin ne luokkaan "helposti lähestyttäviä". Voimakastuoksuisista viineistä aistii jo ennen maistamista tiettyä tyylikkyyttä. Varsinkin Valpolicellassa ja Ripassassa kirsikkahillon tuoksu on erittäin voimakas ja hedelmäinen maku jatkuu pitkään. Amaronen tuoksu on vaikeammin määriteltävissä, mutta tämä on näistä täyteläisin ja vivahteikkain viini. Vasta-avatussa Ripassassa esiintyy usein tiettyä pirskahtelevuutta, ikään kuin hiilihapon makua. Ellei tästä pidä, kannattaa avata pullo noin tuntia ennen nauttimista ja dekantoida se. Itse pidän "hiilihappoa" miellyttävänä erikoisuutena - toisessa lasillisessa et yleensä enää koe tätä tunnetta. Viini elää juodessasi sitä!

Kaikkia kolmea viiniä voin suositella lipittelyviiniksi. Mitä täyteläisempää haluat, sitä enemmän maksat. Oma suosikkini on "Z20" eli Ripassa (joo, se johtuu tuosta pirskahtelevuudesta), mutta esimerkiksi pastaruoan kanssa nautin "Z10" eli Valpolicellaa.

En tässä paneudu tarkemmin Amaronen ja Ripasson valmistamisen saloihin. Todettakoon vain, että parempaa "Venetoa" näissä hintaluokissa on Alkosta paha hakea. Huonompaa löytyy kylläkin paljon!

Jos "hillovelli" alkaa tökkimään näitä nauttiessa, et kuulu kohderyhmään. Sorry!

Amon-Ra - pakko saada!

Maanantai 17.9. koittaa. Olin harjoitellut jo kuukausi sitten, päässyt lähelle mutta en aivan tavoitteeseeni. Tällä kertaa lapsi ajettiin kouluun tavallista aikaisemmin, palelemaan pihalle syyssateeseen. Otin töistä vapaapäivän. Auton nokka kohti Helsinkiä. 35 kilometriä ruuhkaista moottoritietä. Aistit valppaana. Jatkuvaa kaistapujottelua, jokainen voitettu metri on tärkeä. Helsinkiin tullessani jokaisissa punaisissa valoissa kävin mielessäni läpi ajoliikkeet ja kaistanvaihdot seuraaviin valoihin. Minuutteeja ei saanut hukata. Tennispalatsin edessä väärin pyäköinyt linja-auto tukkii liikenteen - tähänkö yritys kaatuu..? Nopea koukkaus toiselle kaistalle, kiihdytys valoihin. Sukellus Kampin pysäköintiluolaan, sivuikkuna valmiiksi auki, jotta parkkilipun painallus onnistuisi mahdollsisimman nopeasti. Puomi nousee, etsin pysäköintipaikan mahdollisimman läheltä hissejä.

Nousen autosta, juoksen hissiin. Hissistä ulos Salomoninkadulle ja juoksujalkaa kohti Alkon lippulaivamyymälää. Ovesta sisään määrätietoisin asekelin suoraan alakertaan - viiniosastolle. Kello 09.46 esitän kymymyksen "Onko vielä Amon-Ra:ta?". "Saat kaksi viimeistä pulloa." vastasi myymälävirkailija. Jess, jess, jess!!!!! Mielihyvän tunne valtasi minut, olin onnistunut toisella yrittämällä, vaikka nytkin lopputulos oli hiuskarvan varassa. Viimeiset pullot, vau!

Elokuussa vastaava yritys epäonnistui. Erä oli ehditty myydä loppuun. Tulokseen pääseminen oli vaatinut 140 km autolla kaahaamista, satoja metrejä jouksua Helsingin keskustassa, 100 euroa pulloista ja 16 euroa pysäköinnistä. Mitkään ponnistukset eivät ole turhia, kun asettamaansa päämäärään on päästävä. Nyt voin asetta kellarini hyllyille KAKSI pulloa 2005 Amon-Ra:ta. Kun ne joskus kymmenien vuosien päästä pääsen nauttimaan, minulla on mukava tarina kerrottavana ruokapöydässä. Nyt on aika renotutua adrenaliinisykäyksen jälkeen.

Ostin Stockmannilta myös uusimman Wine Spectatorin, josta lähden kohta selaamaan itselleni seuraavaa kohdetta. Uudet haasteet odottavat maassa, jossa viininharrastaminen käy urheilusta!

Konsertteihin ja elokuvaesityksiin jotkut jonottavat jo nyt päiväkausia makuupussissa. Olisihan se upeaa kun arvoviinien ystävät telttailisivat viikonlopun Alkon oven edessä Helsingin keskustassa. Lupaan tulla ainakin kuvaamaan, jos tämä toteutuu...

2005 Glaetzer Amon-Ra Barossa Shiraz oli myynnissä Alkon lippulaivamyymälässä 17.9.2007 klo 09.00-09.46 à 49,90€/pullo.