Kesäinen purjehdus Ahvenanmaan saaristossa tuotti monta positiivista gourmet-yllätystä. Miten näin pieneen maakuntaan mahtuu näin monta hyvää ravintolaa? Voiton vei ehdottomasti Maarianhaminan ÅSS Paviljongen, jonka ruoat ja viinit eivät pettäneet. Kauniissa ympäristössä asiantunteva palvelu ja upea ruokakokonaisuus tarjosi täydellisen illalliskokemuksen. Alkuun nautimme samppanjaa, Pommery Brut Royal (WS 88-89), joka maistui taivaalliselle kermaisen äyriäiskeiton kera. Tosin, juoma loppui kesken alkuruoan, joka tarjosi oivallisen mahdollisuuden maistaa myös Laroche Chablis St Martinia (WS 88). Chablis maistui hieman pliisulta samppanjan jälkeen, mutta puolusti toki paikkansa sekin. Pääruoaksi nautimme ihanaa yön yli kypsennettyä siankylkeä ja sen kanssa Banfin Chianti Classico Riservaa 2003. Ilmeikäs ja moniulotteinen Chianti täydensi ateriaa loistavasti. Jälkiruoaksi nautimme taidokkaasti valmistettua Creme Brulee´tä ja kyytipojaksi lasillisen Louis Eschenauer Sauternes´ta. Tällaisen aterian jälkeen oli helppo leijua ulos ravintolasta kesäiseen iltaan ihailemaan purjeveneitä ja sataman vilskettä.Muutama päivä myöhemmin saavuimme pieneen Bärön saareen itäisen Ahvenanmaan Kumlingen kunnassa. Lounastimme Den Glada Laxen-nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee entisellä merivartioasemalla. Tämäkään ravintola ei pettänyt. Upeasti asetellut ja maistuvat annokset oli valmistettu huippuraaka-aineista. Alkusalaatin kanssa nautittu hapokas Wolfberger Riesling istui täydellisesti kuumaan kesä-iltapäivään. Skippasimme kalaruoat ja söimme pääruoaksi häränfileen. Punaviinivalinta, Sandrone Dolcetto d’Alba, osoittautui pieneksi pettymykseksi. Se ei yksinkertaisena viininä pystynyt vastaaman korkealle viritettyihin odotuksiin. Huono ei ollut tämäkään - se ei vain enää jaksanut tuottaa sitä ylimääräistä nostetta jo valmiiksi taivaalliseen kokemusmaailmaan. Jälkiruoka kruunasi aterian. Onneksi ruokalistan mansikat olivat loppu, joten nautimme perinteistä vaniljajääteloä tuoreiden vadelmien kera. Kyytipojaksi lasillinen saksalaista kullankeltaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi jäi arvoitukseksi. Tällaisen aterian jälkeen kiipeäminen viereiseen 40 metriä korkaaan näköalatorniin oli mieleenpainuva suoritus, jonka jälkeen terassilla nautittu paikallinen ja maukas Stallhagen-olut puolusti paikkansa.
Muita hyviä ravintoloita matkan varrelle osui myös, mutta edellä mainitut olivat omaa luokkaansa. Ahvenanmaan pannukakku luumukiisselillä ja kermavaahdolla maistui toki aina. Muita huomioita tein Viking Linen valikoimasta. Positiivinen yllättäjä oli Chateau Pey Latour(2005), joka veneen kannella Käringsundetin vierasvenesatamassa nautittuna maistui erinomaisen taspainoiselta. Laivaravintolassa maistui Chateau des Erles 2003, jonka makumaailmaa voisi analysoida pidempään kuin mitä laivamatka kestää. Kotiin hankittiin Marchese Antinori Chianti Classicoa(2004). Sen nahkainen ja mausteinen hedelmäisyys on kuin tehty meikäläisen makuaistille. Aurinkoisen iltapäivän lipittelyviini tai liha-aterian kruunaja – miten vain. Kirsikka- ja tammiaromit hivelevät makuaistia. Erikoisuutena mainittakoon myynnissä olleet alle 200 euron Penfolds Grange’t, jotka kuitenkin jäivät hyllyyn. Pitkän miinuksen annan sen sijaan Viking Line Collection – nimellä myytäville laatikkoviineille. Tempranillo Pascal maistui juuri sille, Pascal!
