Zinfandelia pidetään Yhdysvaltojen kansallisrypäleenä, vaikka on pystytty osoittamaan että kyseessä on aivan sama rypäle kuin Italiasta tuttu Primitivo. ”Aitoja” Zinfandel-viinejä tehdään kuitenkin vain Yhdysvalloissa. Kokeneen punaviinisiepon kannattaa ehdottomasti tutustua Zinfandeleihin. Kunnon Zinin makumaailma edustaa jotain aivan muuta kuin mitä esimerkiksi espanjalainen tusinatuote tarjoaa. Parhaassa tapauksessa löytää itselleen uuden viini-ihastuksen, kuten kävi minun kohdallani. Hyvä Zin tuoksuu ja maistuu rahalle – sen tunnistaa välittömästi arvoviiniksi.
Varoituksen sana on paikallaan. Zinfandel-viinejä on kolmea lajia. Huonosti tehtyjä pahalle maistuvia yksinkertaisia tekeleitä, hyvin tehtyjä ärjyjä luonneviinejä sekä hieman hillomaisia pehmeitä viinejä.
Vilkaisu Alkon valikoimaan osoittaa, että suurin osa Alkon Zinfandel-viineistä valitettavasti löytää itsensä ensimmäisestä kategoriasta. Alle kymmenen euron Zinfandelit eivät tarjoa kummempaa makunautintoa, enkä suosittele niiden hankkimista ainakaan jos haluaa selvittää mille Zinfandel parhaimmillaan voi maistua.
Kahdenkympin Ravenswood edustaa hilloluokkaa. Ainakin minun makuuni se on aivan liian hillomainen ja makea poiketakseen merkittävästi edukseen.
Jäljelle jää alle 18 euron Beringer Clear Lake Zinfandel. Tässä viinissä riittää potkua. Kyseessä on vahva äijäviini, jossa maistuu lakritsa ja yrtit. Mausta tunnistaa myös selkeän luumuvivahteen. Voimakkaasta ja pitkästä jälkimausta tämän viinin erottaa missä tahansa sokkotestissä.
Viini valloittaa tyrmäävällä raakuudellaan ja illallisvieraat tuntevat takuulla nauttivansa jotain erikoista. Voimakkaana viininä se vaatii seurakseen voimakasmakuista ruokaa. Grillattu mausteinen liha tai vaikkapa homejuustorisotto ei peitä alleen tämän viinin makumaailmaa. Lipitysviiniksi illanistujaisiin en suosittele.
