Etelä-Afrikan laatuviinit eivät löydä Suomeen

Suurimmalle osalle suomalaisia kuluttajia Etelä-Afrikka merkitsee halpaa yksinkertaista viiniä erikoisissa pakkauksissa. Etelä-afrikkalaisia tonkkaviinejä on Alkon hyllyissä pilvin pimein. Uusimpana vitsauksena hyllyihin on ilmestynyt myös muovipussiin pakatut viinit ja Café Culture-tyyppiset laatuviinin irvikuvat. Markkinointiviestintä keskittyy kauniisiin viinitarhoihin, halpaan hintaan, reilu kauppa-merkintöihin ja muuhun vastaavaan hörhöilyyn. Viinin laadulla ei ole väliä. Tilastot puhuvat puolestaan. Huonosti säilyvä litku myy! Isot volyymit tuovat katetta, eikä maahantuojia voi syyttää tuottavan toiminnan pyörittämisestä.

Viini, jos näitä tuotteita sellaiseksi voi kutsua, on korkeintaan sivuroolissa. Tällaisten tököttien kauppaaminen ei valitettavasti millään tavalla edesauta pyrkimystä nostaa Suomen viinikulttuurin tasoa, pikemminkin päinvastoin. Kun alle entry-levelin tason tuotteita mainostetaan laadullisilla ylisanoilla moni kuluttaja valitettavasti uskoo nauttivansa hyvää viiniä ja tyytyy siihen, etenkin kun vaihtoehtoja on hyvin vähän tarjolla eikä harvoja vaihtoehtoja yleisesti mediassa edes hehkuteta sen paremmiksi kuin halpatuotteet. Syyttävän sormen voi toki osoittaa maahantuojien ja Alkon lisäksi myös sylttytehtaalle, eli viinintuottajiin. Etelä-Afrikan viiniteollisuus on osin omilla toimenpiteillään aiheuttanut tilanteen, jossa koko maan brändiksi on vakiintunut ”cheap and cheerful” bulkkiviinituotanto. Britannia ja Skandinavia ovat olleet helppoja kaatopaikkoja viineille, jotka on tehty halvalla ja nopeasti väärän kasvupaikan rypäleistä.

Silti – Etelä-Afrikassa osataan tehdä myös hyvää viiniä. Kuten muuallakin uudessa maailmassa pyrkimys korvata määrä laadulla on voimakas myös täällä. Iso laiva kääntyy kuitenkin hitaasti eikä halvan viinin leimasta pääse helposti eroon. WOSA järjesti Helsingissä eilen seminaarin, jossa oli mahdollisuus maistaa rinnan kuutta eri Sauvignon Blanc-viiniä. Laadullisesti erinomaiset viinit edustivat makumaailmaa laidasta laitaan, pippuri-parsasta vastaleikattuun ruohoon aina trooppisiin hedelmiin asti. Markkinoijien tarkoituksena oli osoittaa kuinka Etelä-Afrikassa on ryhdytty painottamaan alueellisia eroja ja tekemään persoonallisia viinejä, jotka kestävät kanainvälisen vertailun. Sama teema jatkui kuin siirryttiin sekoiteviineihin, eli useasta rypälelajikkeesta valmistettuihin viineihin. Kahdentoista viinin voimalla todistettiin kuinka samantapainen sekoitus eri kasvuolosuhteiden ja erilaisen valmistuksen ansiosta saadaan maistumaan erilaiselle (upein viini oli eittämättä Waterfordin 2004 The Jem.)

Kysymykseeni, eikö tonkkaviinien rynnistys pohjoisille markkinoille ole ristiriidassa laatupyrkimysten kanssa suhtauduttiin selvästi vaivautuneesti. Ristiriitaa ei myönnetty, tyydyttiin huomauttamaan että laatu on kaikissa laatuluokissa kohentunut vuosien mittaan. Käytännössä asia tuskin on näin yksinkertainen. Esimerkiksi Alkon Etelä-Afrikka-paletin kääntäminen laatupainotteiseksi lienee vuosikymmenien työ, eikä laadun nostaminen ja markkinaosuuksien kasvattaminen ole helposti yhteensovitettavissa. Toistaiseksi pyrkimys ei ole juurikaan näkynyt hyllyissä.

Maahantuojat olivat tilaisuuteen tuoneet kiitettävän määrän laatuviinejä (litkujen lisäksi!). Saatavuuskysymykseen vastaus oli kuitenkin miltei poikkeuksetta tyly. Viiniä ei valitettavasti ole saatavissa Suomesta, ”me vain edustamme merkkiä täällä”. Huoh!

Vilkaisu Alkon hinnastoon kertoo karun totuuden. Tonkkaviinien lisäksi tarjolla on runsas joukko vaatimattomia ”entry-level” tuotteita. Maagisen kymmenen euron myyntihinnan alittamisen tärkeys on silmiinpistävä. Muutama laatupunkku löytyy, maininnan arvoinen on Rust en Vrede Cabernet Sauvignon. Nederburgin ja KWV:n kaupallisen pehmeät helposti juotavat tuotteet menettelevät. Tilausvalikoimasta löytyy perinteikkään Kanonkopin viinejä. Siinä kaikki. Silmiinpistävä aukko valikoimassa löytyy hintaluokassa 15-20 euroa.

Onneksi Etelä-Afrikan viineihin pääsee käsiksi verkon kautta. Oma suosikkiviiniini on alle kahdenkymmenen euron Warwick Trilogy ”Bordeax Blend”. Muita varteenotettavia tuottajia ovat Boekenhoutskloof (jolta Alkon hyllystä löytyy yksi ylihintainen edustaja) sekä halvemmassa kategoriassa useita kanasainvälisiä laatupalkintoja pokannut Cederberg. Etelä-Afrikan viinejä kannattaa selailla esimerkiksi sivustolla ewine.eu ja vinexus.de.

Toistaiseksi Etelä-Afrikan on valitettavasti tyytyminen Alkon sylkykuppihyllyn osaan. Kun asiakkaita totutetaan juomaan sylkykupista ja viinimedia jaksaa hehkuttaa näitä juomia, oravanpyörä on valmis. Mutta jonain päivänä muuri murtuu ja janoisa kansa pääsee nauttimaan laadukkaasta etelä-afrikkalaisesta viinistä. Tämä päivä saattaa olla lähempänä kun uskotkaan – tai sitten ei.

Viiniä itämerellä

Kesän parhaita nautiskeluhetkiä ovat eittämättä Silja Serenadella tai Symphonylla vietetyt risteilyvuorokaudet. Tämän kesän kokemus oli Serenadelta. Jo laivaan astuttaessa Suomen holhousyhteiskunta tuntuu etäiseltä kun aurinkoisella kannella vapauden tuuli pyyhkii alkoholiverot ja monopolit mielestä. Sukellus laivan syvyyksiin tuo uusia elämyksiä. Bon Vivantin baaritiskillä voisi viettää useampiakin päiviä. Myymälän viinejä voi maistella laseittain ja siten perustaa ostopäätöksensä viinin ominaisuuksiin. Näinhän pitäisi tietenkin olla kaikissa viinimyymälöissä, mutta kun ei niin ei.

Bon Vivant-ravintola tarjoaa herkullisen yhdistelmän gourmetruokaa ja hyvän palvelun viinimyymälän. Asiantuntevat viinimyyjät opastavat mielellään ja hartaasti ja osaavat myös kuunnella asiakkaan toiveita. Ruokaravintolan ruoan taso ylittää kirkkaasti laivan – kuten myös muiden itämeren laivojen - muun ruokatarjonnan. Mitä tärkeintä, saat rauhallisen ruokailuhetken ilman huutavia tahmatassuisia lapsia ja riiteleviä perheitä, jotka usein kansoittavat laivojen bulkkiravintolat.

Seurueemme valitsi listalta Seasons Menun, viiden ruokalajin illallisen viineineen. Viineinä oli saman tuottajan, Etelä-afrikkalaisen Lanzeracin, eri viinejä läpi aterian. Alkuruoan Sauvignon Blanc oli parasta antia. Voimakas herukkamainen maku sai runsaasti kiitosta. Seuraavina tarjoiltavat Pinotage ja ’Bordeaux Blend’ olivat melko tavanomaisia tasapaksuja viinejä, joita ei jäänyt erityisesti kaipaamaan. Jälkiruoalle tarjoiltu Semillon oli suorastaan epäonnistunut kumppani jäätelölle, mansikoille ja marengille. Makeahko jälkiruoka olisi kaivannut huomattavasti makeamman viinin. Ateriakokonaisuus oli kuitenkin miellyttävä. Ruoka oli erinomaista, mutta viinikokonaisuus turhan vaatimaton. Olisi tietenkin pitänyt jo hinnasta arvata. Onneksi on vielä paluumatka, jolloin viinit valitaan itse.

Tukholmassa päivä alkoi vierailulla Viini- ja viinahistorialliseen museoon. Tämän näkemisen arvoisen paikan parasta antia ovat hyvin toteutetut näyttelyt, jotka tarjoavat historiakatsauksen ruotsalaiseen juomatapakulttuuriin. Museon voi kiertää omassa tahdissa ja kuulokkeista voi kuunnella ruotsin- tai englanninkielistä opastusta niin paljon tai vähän kuin itse haluaa. Itse jätin viinaosuuden vähemmälle. Tietenkin olisi kaivannut mahdollisuutta maistaa viinejä, mutta Ruotsissa kun ollaan, piti tyytyä katselemaan, lukemaan ja kuuntelemaan.

Tukholman helteessä (30 C ) vietimme herkullisen hetken Östermalmshallenin kala- ja äyriäisravintolassa Lisa Elmqvist. Herkullinen Toast Skagen ja pullollinen Pol Roger samppanjaa ilmastoidussa upeassa hallissa piristi kummasti. Tähän ravintolaan tulen vielä palaamaan useasti.

Paluumatkalla unohdimme Bon Vivantin valmismenut ja valitsimme listalta alkuruoaksi tuorejuustomoussea, punajuurisorbettia ja kesävihanneksia. Viiniksi valitsimme sommelierien suosittelemana pullollisen Autralialaista vuoden 2006 Yabby Lake Pinot Noiria. Tämä viini osoittautui varsinaiseksi helmeksi. Uuden maailman mansikkahillosta ei ollut tietoakaan. Kokonaisuus oli erittäin hillitty ja viinin voisi helposti kuvitella valmistetun Burgundissa. Tätä piti toki hankkia matkalaukkuun muutama pullollinen (35,50€/plo).

Pääruoaksi valitun tournedon, ankanmaksavoin ja tryffelikastikkeen seuraksi valikoitui pullollinen Renato Rattin Barolo Marcenasco 2004. Tämä yhdistelmä hipoi jo täydellisyyttä ja särmikkääksi ja multaisen tanniiniseksi osoittautunutta Baroloa tarttui myös mukaan matkalaukun täytteeksi (43,50€/plo).

Matka- ja vatsalaukut täynnä herkkuja palasimme tyytyväisinä onnistuneelta gourmetristeilyltä. Näin viineistä tulee nauttia. Hyvässä seurassa, miellyttävässä ympäristössä ja hyvien ruokien saattelemina. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Tasapainotetaan nyt kuitenkin tätä ylistyslaulua myös muutamalla kritiikin sanalla. Bon Vivant on perinteisesti ollut paikka, jossa hyviä viinejä on saanut ostaa edulliseen hintaan. Onkohan hinnoittelussa tapahtunut joku tietoinen muutos, koska muutamia viinejä myytiin melko poskettomaan hintaan? Esimerkiksi Hermitage Farconnet oli myynnissä hintaan 49 €, kun Alkosta saa saman tuotteen hintaan 47,90€. Kehumani Renato Rattin Barolo maksoi 43,50 €, kun esimerkiski weinfinger.de myy samaa tuotetta hintaan 24,80 €. Hinnoitella saa toki miten haluaa, mutta mielestäni on vaikea perustella tämänkaltaisia tax free hintoja. Lieneekö yhteensattuma, että Bon Vivantin verkkosivujen linkit tax free viinihinnastoon eivät toimi, jolloin hintojen vertailu etukäteen vaikeutuu. Toimimattomat linkit verkkosivulla ja tökerö hinnoittelu himmentävät muuten erinomaista Bon Vivantin kokonaisvaikutelmaa. Kannattaa siis mahdollisuuksien mukaan tiedustella tuotteita myös muualta mikäli hinta vaikuttaa ostopäätökseen.

Viinipopulismia – helppoja yksinkertaistuksia Alkon viinihyllyviidakosta

Alkossa viinit lajitellaan hyllyyn alkuperämaan mukaan. Lukuisiin kymyyksiin siitä, minkä maan hyllystä saa hyvää viiniä olen tyypillisesti vastannut poliitikkomaisesti että kyse on pohjimmiltaan omasta maustasi, eikä alkuperämaa suinkaan yksinomaan määrää viinin makumaailmaa. Mm. käytetyt rypäleet, maaperä, yksittäisen viinintekijän taito ja monet muut seikat ovat tärkeitä tekijöitä viinejä arvioitaessa.

Käytyäni taas kerran pitkän keskustelun aiheesta ja saatuani taas kerran kuulla kuinka tuollaiset vastaukset eivät auta hyllyjen välissä seikkailevaa tietämätöntä viininkuluttajaa, joka kaipaa ehdottomia vastauksia silläkin uhalla etteivät ne joka tilanteessa olekaan lopullisia totuuksia, intouduin keskusteluun viinien stereotyypeistä. Aivan kuten monilla meistä on varmat käsitykset eri maiden kansalaisten ominaisuuksista kuten laiskuudesta, epärehellisyydestä yms. täytynee eri maiden viinejäkin pystyä lokeroimaan osittain ennakkoluulojen ja osittain kokemusperäisen tiedon varassa. Keskustelun lopputulemana syntyi viinipopulistinen ehdoton totuus siitä mitä eri maiden viinihyllyistä sopii odottaa. Joten jos vivahteet ja yksityiskohdat eivät jaksa kiinnostaa osut seuraavien totuuksien avulla joskus oikeaan.

Keskityn tarkastelussa vain punaviineihin, joten seuraavassa Alkon punaviinhyllyjen viidakon navigointiohjeita:

Argentiina

Argentiinan punaviinihylly on helppo. Jos rypälelajike on joku muu kuin Malbec voit unohtaa sen saman tien. Parhaimmillaan Argentiinan Malbec-viinit ovat hyviä. Osta n. 15 euron hintaisia Malbec-pulloja.

Australia

Suurimmaksi osaksi Australian punaviinit ovat täyteläisiä, erittäin voimakkaita ja hyvin alkoholipitoisia. Ne maistuvat usein hillolle, eukalyptukselle ja pippurille. Jos tällainen maku jostain syystä miellyttää, kannattaa valita summamutikassa joku pullo hintahaarukassa 10-15 euroa.

Chile

Jos viinejä saisi ruokakaupoissa Chilen punaviinit löytyisivät halpaketjujen hyllyistä. Jos olet tykästynyt laatikkoviineihin, vastaavanlaisen kokemuksen saat Chilen punaviinipulloista. Esanssin maku tulee kaupan päälle. Osta alle kympin Cabernet Sauvignon ja ihmettele mikset käyttänyt rahojasi johonkin muuhun.

Espanja

Espanjalainen punaviini on kuin vaniljajäätelö. Varma valinta, joka ei tarjoa mitään yllätyksiä. Pehmeä, pyöreä ja helppo juoda. Jos etsit makukokemuksia, etsi muualta . Jos kuitenkin arvostat enemmän kullanväristä kirjoitusta etiketissä tai verkkosukkaan pukeutuneita pulloja, voit valita ihan minkä tahansa tuotteen ja tarjota sen päivällisvieraille. Kukaan ei valita, mutta kukaan ei myöskään muista sitä seuraavana päivänä.

Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikan punaviinihylly on haasteellinen. Aivan karmeat ja ihan kohtuulliset tuotteet seisovat sulassa sovussa samassa hyllyssä. Hintakaan ei välttämättä ohjaa oikeaan. Pahimmillaan saat palaneelle kumille ja esanssille maistuvaa huonosti tehtyä litkua. Parhaimmillaan saat tasapainoisen, joskin runsaan hedelmäisen viinin, josta ei löydy samoja ylilyöntejä kuin Australian hedelmähillopommiviineistä (esim. Rust en Vrede, Radford, Vergelegen).

Italia

Italian punaviinihyllystä löytyy hyviä viinejä kohtuuhintaan. Jos rypäle on Sangiovese ja viini on tuotettu Toscanassa se on suurella todennäköisyydellä hyvä. Pullon kyljessä oleva merkintä ”Chianti Classico” tai ”Brunello” on sekin yleensä hyvä merkki. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytyy lopulta mieleinen. Piemonten viineillä, Baroloilla ja Barbarescoilla, on maailmalla hyvä maine, mutta totuus on se, että halvalla ei saa hyvää. Unohda Alkossa myytävät alle viidenkympin pullot. Veneton Valpolicellat ja Amaronet ovat hyviä, edelliset vieläpä edullisia. Hanki Toscanassa tai Venetossa tuotettuja pulloja. Muut Italian viinialueet ovat mitä ovat, sattuman kauppaa.

Portugali

Portugalin punaviinihyllyssä enemmistö tuotteista maistuu vihreille koville tanniineille, parfyymille, kukille ja ovat usein tasapainottomia. Hyvä vertaus on Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, muutamia hyvä yksilöitä, mutta tulosta syntyy harvoin. Molemmat ovat tulevaisuuden nousevia tähtiä - nyt ja ikuisesti? Hypeä on enemmän kuin substanssia. Jos kaipaat kummallisia makuelämyksiä, hanki toki viinisi tästä hyllystä. Ne eivät ole hinnalla pilattuja.

Ranska

Ranskalaiset punaviinit ja niiden maineen tuntee kaikki. Ehkä juuri siksi tässä mennään usein vikaan. Hankitaan hienoon tilaisuuteen ranskalainen punkku ja petytään raskaasti. Totuus on että suurin osa Ranskassa tuotetusta viinistä on häpeällisen huonolaatuista.

Ranskaa ei voi tarkastella kokonaisuutena vaan alueittain. Useimmiten kuitenkin hinta on hyvä laadun mittari.

Bordeaux

Bordeaux’n maine perustuu pitkälti muutamaan huippukalliseen viiniin, jota pitää ensin säilyttää toistakymmentä vuotta ennen kuin viini on pehmennyt juotavaan kuntoon. Lisäksi alle 20 euron hyvän Bordeaux-viinin löytäminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin jääkarhun kohtaaminen kadulla. Jollet ole valmis uhraamaan paljon rahaa ja säilyttämään viinisi pitkään, unohda Bordeaux. Tulet pettymään nuoren viinin liian karvaaseen makuun, joka ei edes säilyttämällä parane. Jos nyt välttämättä pitää jotain hankkia heti juotavaksi, valitse edes Merlot-pohjainen St Emilionin viini hintaluokassa yli 20 euroa.

Bourgogne

Burgundilaisten hyvä maine perustuu kuten Bordeaux’ssakin muutamaan huippuviiniin. Alle 30 euron hintaan tuskin löydät kuin heikkolaatuista marjamehua. Unohda tai satsaa paljon rahaa ja säilytä pullo pitkään.

Rhone

Hinta ratkaisee. Yli 20 euron viinit ovat kelvollisia, esim Chateauneuf-du-papet jopa hyviä. Halvat Rhonelaiset tuottavat usein pettymyksen.

Muut alueet

Hakuammuntaa. Beaujolias Nouveaux ja Alsace ovat punaviineistä puhuttaessa lähinnä hauska vitsi.

Uusi Seelanti

Kohtuullisia hedelmäisiä Pinot Noir viinejä. Hieman kalliinpuoleisia, mutta ihan juotavia.

Yhdysvallat

Alkoon rahdataan ilmeisesti punaviinejä, joita amerikkalaiset eivät itse halua juoda. USA:ssa tehdään kyllä erinomaisia punaviinejä, mutta niitä ei Alkossa näy. Muutamat kelvolliset taas ovat ylihintaisia. Nautittavia ostokandidaatteja on tasan kaksi, Beringerin Clear Lake Zinfandel ja Northstar Wineryn Stella Maris.

Muut maat

Bulgaria ja Romania - tarjoa pahimmille vihamiehillesi ja varmistu ettei sinun tarvitse maistaa itse. Saksa ja Itävalta – siihen on syynsä, että näissä maissa valmistetaan nimenomaan valkoviiniä, jätä suosiolla punaviinit muille.

Libanon – erikoista kyllä, Alkon suppea valikoima on erinomainen. Ch Musar on taivaallinen.

Muut maat – hakuammuntaa. Tuskin ostaisit Uruguaylaista autoakaan. Punaviiinin ostaminen näistä maista on erikoisuuden tavoittelua, maun takia tuskin kannattaa ostaa.

Laatikkoviinit maasta riippumatta

Jos olet sitä mieltä, että pakkauksella ei ole väliä et ole ajanut Trabantilla. Sekin valmistettiin osaksi pahvista ja kulki kyllä eteenpäin, mutta ajonautinto oli kyseenalainen. Laatikkoviinistäkin juopuu, mutta makuelämys on ala-arvoinen. Hinta on paras laadun mittari. Mitä kalliimpi boxi, sitä vähemmän pahanmakuista se on. Hanki boxi jos on tärkeää että vieraillasi on punainen juoma muovimukissaan ja että he juopuvat. Hanapakkaukset pitäisi lailla kieltää - ugh!

Tästä on hyvä lähteä, kunhan muistaa että säännöt vahvistavia poikkeuksia saattaa löytyä yllättävän runsaasti. Ja jos totta puhutaan, poikkeuksien metsästäminen on joskus viiniharrastuksen suola.

Hyvää ja pahaa halvalla

Alle yhdeksän euron (Alkon hinnoissa) en yleensä tee kokeiluja koska riski joutua maistamaan ”Chileläistä mustetta” tai ”metallitynnyriesanssia” on liian suuri. Useimmiten siis hukkaan heitettyä rahaa. Jos tähän hintaluokkaan joskus eksyn, kyseessä on ennestään tuttu viini tai viini, joka on riittävän monelta taholta saanut hyvät arvostelut. Sen sijaan luokassa 9-15 euroa löytää melko usein helmiä, joskin riski löytää mitäänsanomattomia tai pahoja viinejä on tässäkin luokassa melko suuri. Hintaluokka 15-30 euroa on ehkä kaikkein riskittömin. Hyviä viinejä löytää paljon ja pahoja on hyvin vähän. Korkeammassa hintaluokassa mätämunia on tietenkin vielä vähemmän, mutta yhdenkin löytäminen kismittää kovan hinnan vuoksi.

Kansainvälisen finanssikriisin innoittamana päätin vaihteeksi kokeilla muutamaa halvempaa (9-15 euroa) viiniä Alkon valikoimasta. Tarkoituksenani oli täyttää kotivarastot maistuvalla halpistavaralla, jotta lähestyvän juhlapyhäsesongin alkaessa löytyy tarjottavaa viineistä mitään ymmärtämättömille vierasjoukoille. Kun kuitenkin itsekin joutuu maistelemaan, viini ei saisi olla pahaa.

Erinomaiseksi osoittautui noin 13 euron M. Chaputierin Cote-du-Rhone Villages Rasteau 2006. Viinissä maistuu paahtuneet rypäleet, tanniinit kiristävät sopivasti eikä tasapainoisessa kokonaisuudessa ole pahemmin hillovellioireita.

Toinen ”löytö” oli Mezzacoronan Teroldego Rotaliano Riserva 2004. Kymmenen euron investointi kummajaisrypäleviiniin palkitsi. Kyseessä on varsin klassinen viini, jonka alhainen alkoholipitoisuus ja kovuus miellyttää. Rasvaisen ruoan kanssa viini pehmenee nautinnolliseksi juomaksi. Tätä juodessa tulee mieleen että tällaiselta hyvän arkiviiniin tuleekin maistua.

Georgian viinejä edustaa Alkossa toinen kympin viini eli Teliani Valley Saperavi 2007. Maussa aluksi tervaa ja kypsää rypälettä, lopuksi ihanat tanniinit. Niiden väliin jää hieman vetisempi jakso, joka hieman mietityttää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiiviinen yllättäjä, joskaan ei ihan yllä kahden edellä mainitun tasolle.

Aikaisemmin maistettu ja hyväksi havaittu halppis on Tommasin Poggio al Tufo Rompicollo (n. 13€), jossa maistuu toscanalainen kirsikka ja nahka.

Samaan sarjaan nousee myös ranskalainen malbec-herkku Chateau Haut-Monplaisir (n. 11 €), jonka hevosenlanta-aromit valloittavat ihanasti. Sopii mainiosti pitkään haudutetun lihakasvispadan kanssa.

Portugalilainen Fonte de Beco jäi mieleen siitä, ettei se maistu pahalle vaikka hinta on reilusti alle yhdeksän euron.

Toki kokeiltujen joukkoon osui myös huteja. Seuraavassa pahimmat vikatikit:

Yhdeksän euron Pinotage Café Culture 2007 ei ole viini vaan kahvin ja yskänlääkkeen sekoitus. Kahdentoista euron Chateau Cesseras 2005 on paahdettua alkoholisiirappia pahimmasta päästä. Cotes-du-Rhone Guigal (11€) ja Chateau Le Vieux Chantre (12€) olivat täysin mitäänsanomattomia tekeleitä. Brocardin Passetoutgrain 2006 burgundilainen (11€) oli kemiallisen makuista hentoa mansikkavettä, joka sopi mainiosti lihapadan liemeen, mutta oli täysin juotavaksi kelpaamatonta.

Hankin viinikirjan

Platter´s South African Wines

Etelä-Afrikan vuosittain ilmestyvä viiniraamattu. Kaikki maan viinit sisältävä hakuteos arvosteluineen. Suosittelen kaikille Etelä-Afrikan viineistä kiinnostuneille. Netistä voi ilmaisen rekisteröinnin jälkeen lukea aikaisempien vuosikertojen viiniarvosteluja osoitteessa www.platteronline.com.

Hankin viinikirjan

Alain Proust & Graham Knox: Wines Of South Africa

Kahvipöydän kuvakirja Etelä-Afrikan viinitiloista. Kuvia ja historiaa, mutta ei suoranaista tuotefaktaa.

Theresa Morrison: Cape Winelands

Lisää kuvia ja historiaa Etelä-Afrikan viinitiloista. Edellistä hieman ohuempi kirja. Kiva muisto viinitilakäynneiltä.