Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuonti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tuonti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Jeltsin tulee, oletko valmis? - alkoholikaupan absurdit kuviot

Menneinä vuosikymmeninä viini piti hankkia Alkosta. Valikoima oli pieni, juomat ostettiin ”virkailijalta”, joka tiskin yli tarkkaili jokaista asiakasta; Tulivathan juomat varmasti omaan käyttöön? Voiko kyseiselle asiakkaalle myydä kahdeksan pulloa kerralla? Myyjät eivät olleet asiakaspalvelijoita, vaan viranomaisten politrukkeja, joiden tehtävä oli varmistaa, että hallintoalamaisten käytös vastasi viranomaisten määräyksiä. Poikkeava käytös rangaistiin myyntikiellolla.

Ruotsinristeilyt ja ulkomaan lentomatkat soivat kansalaiselle harvinaisen kurkistuksen vapaampaan maailmaan.  Muutama pullo viiniä sai olla tuomisina. Tosin tällöinkin rajatarkastuksessa oli vastassa tullivirkailija, jonka viipyvä ja syyttävä katse siirtyi matkailijasta toiseen. Jokainen kerta, kun tullimies ei valinnut sinua tarkastettavaksi uhrikseen, tuntui voitolta. Vaikket ollut mitään laitonta tehnytkään, sinulla oli syyllinen olo ja helpotus oli suuri kun rajatarkastus oli onnistuneesti selvitetty.

Nyttemmin maailma on muuttunut. Kylmä sota on päättynyt ja olemme EU:ssa. Tavarat, palvelut ja ihmiset liikkuvat vapaasti maasta toiseen ja kansalaisten kyttääminen on loppunut. Verottaja ja katsastusmies tarjoavat oikeasti asiakaspalvelua. Kansalaisella on nyt vapaus valita, päättää itse omasta elämästään. Neuvostoliitto ja sen heijastusvaikutukset kuuluvat menneeseen maailmaan.

Jos tämä olisi elokuva, kaunis musiikki loppuisi tähän, levysoittimen neulan kirskuisi, kuva tärähtäisi ja muuttuisi mustavalkoiseksi. Vakavalla ja vakuuttavalla äänellä todettaisiin… ”mutta onhan meillä vielä alkoholipolitiikka, Alkon monopoli ja tulli”.

Oikeasti museoon kuuluvat instituutiot ovat edelleen arkipäivää. Kansalaisten kyttäily ja uuteen globaaliin maailmaan tottuneiden ihmisten pakottaminen aikansa eläneisiin käytöstapoihin, ei ole mitään muuta kuin ihmisten kiusaamista. Kiusatuksi tuleminen on nöyryyttävää, eikä nöyryytyksen tunne suinkaan helpota sen johdosta, että kiusaajat perustelevat toimintaansa yleisellä hyvällä.

Katsoin jokin aika sitten Neuvostoliiton johtajien haastatteluja, jotka ajoittuvat imperiumin loppuaikoihin. Kuin yhdestä suusta, he kaikki olivat vakuuttuneita muutosten tarpeellisuudesta. Samaan hengenvetoon he kuitenkin muistuttivat, että Neuvostoliiton ei voi antaa kaatua, koska kansalaiset eivät osaisi toimia uudessa vapaammassa ympäristössä – seuraisi kaaos. Käsitys siitä, että maan johto tietää asiat paremmin kuin kansa, oli vankkumaton - ja ilmeisen aito.

Nämä haastattelut tulevat mieleen aina kun Valviran ja Alkon viestintä julistaa pohjoismaisen alkoholimonopolin autuutta ja ihanuutta: ”järjestelmä, joka on vastuullinen, takaa hyvän valikoiman ja jolla on kansalaisten luottamus”, ”suomalainen alkoholipolitiikka on harvinaisen onnistunut”. Tämä viestintä on samanlaista tyhjyyteen huutamista kuin aikoinaan oli Neuvostoliiton propaganda, jonka mukaan yhteiskunta on täydellinen. Kukaan ei kuuntele – juna meni jo!

Sanoma, jonka mukaan nykyinen kieltoihin, rajoituksiin, korkeaan alkoholiverotukseen ja holhoukseen perustuva alkoholipolitiikka suojaisi onnistuneesti alkoholin haitoilta, kaikuu aivan yhtä ontolta kuin aikoinaan väite, että (kieltoihin, rajoituksiin ja holhoukseen perustuva) neuvostoyhteiskunta takaa tasa-arvoisen elämän.

Perestroikka ja glasnost eivät pelastaneet Neuvostoliittoa. Yhtä vähän Alkon myyjien uudet univormut ja iloiset ilmeet pelastavat suomalaisen aikansa eläneen holhoavan, valvovan ja syrjivän alkoholipolitiikan. Mutta aivan kuten Grobatshov ja kumppanit aikanaan uskoivat Neuvostoliiton säilymiseen, myös Valviran virkamiehet ja Alkon johto näyttävät uskovan omaan sanomaansa. Ja he uskovat siihen vilpittömästi. He saattavat yksityisesti jopa tunnustaa järjestelmän heikkoudet, mutta päätyvät silti yhä uudestaan siihen, että parempaa järjestelmää ei ole. Siksi muutos ei koskaan tule sieltä suunnalta.

Onko muutos mahdollinen?

Muutos on mahdollinen ja se on lähempänä kuin uskotkaan.

Voimme ottaa oppia historiasta. Neuvostoliitto kaatui omaan mahdottomuuteensa.  Viranomaisten viestinnän valheellisuus oli jo pitkään ollut kansan tiedossa, mutta vaihtoehtoihin ei uskallettu tarttua. Laki oli ankara ja rikkomuksista seurasi kovat rangaistukset. Kun lopulta pelko hävisi, muutos tapahtui nopeasti.

Viranomaiset yrittivät aluksi hillitä muutoksia lisäämällä vapauksia. Muutokset olivat kosmeettisia, eivätkä tietenkään hillinneet muutoshaluja. Lopulta maan johto tarttui viimeiseen oljenkorteen, armeijaan ja sen panssarivaunuihin. Se oli kuitenkin myöhäistä, kansa ei enää pelännyt. Sen sijaan se oli raivoa täynnä. Kansalaiset halusivat päättää itse omista asioistaan. Armeija vaihtoi puolta, Jeltsin kiipesi panssarivaunun päälle puhumaan – ja vapaus koitti.

Mutta takaisin suomalaiseen alkoholipolitiikkaan. Olisi tietenkin mukavaa, jos muutos voisi tapahtua vähemmän dramaattisissa merkeissä. Tuskin tarvitsemme katumellakoita tai panssarivaunuja, mutta kuvaavaa on, että yhtäläisyydet edellä kuvattuihin tapahtumiin ovat ilmeiset.
Suomalaiset ovat sopeutuneet uuteen globaaliin maailmaan. Matkoilla suomalaiset ovat tutustuneet muun maailman vapaampaan ja rennompaan alkoholikulttuuriin. Olemme jo pitkään olleet tietoisia siitä, että meille syötetty propaganda on valheellista. Olemme muka erilaisia, ja siksi meitä pitää holhota. Pötyä.

Mutta aivan kuten Neuvostoliitossa aikanaan, viranomaiset eivät halua luopua nykymallista. Vaikka Keski- ja Etelä-Euroopasta löytyvät jo toimivat mallit, sellainen ei sovi meille. Muutospaineiden alla nyhrätään kosmeettisten muutosten parissa. Alkon myyjät puetaan kivasti ja he oppivat hymyilemään. Mietitään voisiko tiettyyn aikaan pressujen alle peitettävät kaupan olutpullot peittää johonkin toiseen kellonaikaan. Keskustellaan jopa mietojen viinien tuomisesta ruokakauppaan ja ravintoloiden ulosmyyntioikeudesta, mutta todetaan, että ehkä riittää jos S- ja K-kaupan kupeessa olevista Alkon myymälöistä osa tuodaan Lidlin viereen.

Kun kansalaiset keksivät ostaa viiniä verkosta, viranomaisten ensimmäinen vastaus noin kymmenen vuoden takaa on tyly. Ei käy. Kun EU-säännöksiä tutkittiin tarkemmin, jouduttiin myöntämään että täysimittainen kielto ei taida olla ihan säännösten mukainen. Tällöin luotiin epävarmuutta, jonka tarkoitus oli saada kansalaiset hillitsemään vapauden kaipuuta. Asian laillisuus kyseenalaistettiin. Valvira totesi, ja toteaa edelleen, että ns. etämyynti (esim. verkkomyynti EU:sta Suomeen) on ristiriidassa Alkon monopolin kanssa ja on siksi kiellettyä. Etäosto (suomalainen kuluttaja ostaa viinit ulkomailla ja kuljetuttaa ne itse Suomeen) on Valviran mielestä kyllä sallittu, mutta Suomen korkeat alkoholiverot on maksettava.

Tulli puolestaan kertoo tiedotteissaan, että myös etämyynti on sallittua, ja jatkaa että tällöin verovelvollinen on myyjä – ei ostaja. Tulli antoi sen verran Valviralle periksi, että sellainen etämyynti, jossa myyjä itse kuljettaa viinit Suomeen on laitonta – mutta jos käyttää erillistä kuljetusliikettä, toiminta on laillista. Kas kun ei jakeluauton värillä ole vaikutusta asiaan.

Siltä varalta, että e.m. viranomaisten ristiriitaiset ja tulkinnanvaraiset ohjeistukset eivät hillitsisi ihan kaikkia mahdollisia verkko-ostajia, on myös tavalliset kuluttajat velvoitettu käyttämään aikanaan elinkeinonharjoittajille luotua hankalahkoa veronmaksujärjestelmää.

Jos näet kansalainen haluaa noudattaa viranomaisten määräyksiä ja tuoda alkoholia maahan säännösten mukaan, se on varsin hankalaa.

Valmisteverotuksen käytäntöjä ei ole luotu kuluttajakaupan tarpeisiin. Vakuusmenettely ja veroilmoitukset monisivuisine lomakkeineen ja maksuineen vaativat melkoista asiakirjajumppaa muutaman viinipullon tähden.

Ilmeisesti lisääntyneestä työmäärästä tuskaantuneena, tulli keksi ”helpottaa” veroilmoituksen tekoa mahdollistamalla verkkotullauksen myös kuluttajille.

Tästä uudistuksesta tuli kyllä luvalla sanoen torso. Se helpompi tullaustapa toimii nyt sitten näin:

Kuluttaja kirjautuu ennen verkkotilauksen tekemistä tullin sivuille pankkitunnuksia käyttäen. Hän ”asettaa vakuuden” alkoholiverolle kertomalla minkälaista alkoholia ja kuinka paljon hän on ostamassa. Järjestelmä laskee vakuuden määrän ja ohjaa asiakkaan maksamaan summan tullille omasta verkkopankistaan.

Kun viinilähetys on tullut perille, asiakkaan pitää taas kerran kirjautua tullin palveluun kertoakseen kuinka paljon mitäkin alkoholia oikeasti tuli perille asti. Tätä kutsutaan veroilmoitukseksi. Veroilmoituksen yhteydessä maksetaan alkoholivero, josta saa vähentää aikaisemmin maksettu vakuus. Maksettavaa on siis yleensä nolla euroa. Mutta, mutta. Nyt on vielä maksettava juomapakkausvero. Tätä ei pysty maksamaan vakuuden asettamisen yhteydessä, joten maksettavaa tulee myös veroilmoituksen yhteydessä.

(Tullin puhelinneuvonnassa asiakkaalle kerrotaan verojen viiden euron vähimmäismääristä, mutta järjestelmä ei mitenkään huomioi sellaista.)

Kahdet ilmoitukset ja maksamiset sekä ennen että jälkeen tilauksen on kaikkea muuta kuin nykyaikainen sujuva kaupantekoprosessi, mutta tällaisen järjestelmän viranomaiset tarjoavat heille, jotka haluavat tuoda alkoholia maahan laillisesti.

Eivätkä ongelmat lopu tähän. Edellä mainittu prosessi soveltuu vain ns. etäostoihin. Etämyyntitapauksissa myyjä maksaa verot, sanoo tulli.

Mutta entä jos myyjä ei maksakaan? Tällöin tulli katsoo oikeudekseen tulkita tapauskohtaisesti josko sittenkään on ollut kyse etämyynnistä. Tullin asiakaspalvelu on näet useissa vastauksissaan todennut, että jos etämyyjä ei aiokaan käyttäytyä kuten etämyyjä, silloin ei ehkä olekaan kyse etämyynnistä. Mutta onko silloin kenties kyse etäostosta, jolloin asiakkaan pitää maksaa vero – vai jostain muusta. Vai onko kenties koko tapahtuma laiton? Tähän ei tulli vastaa, mutta toteaa lopuksi että asiaan ei ole lisättävää ja että vastaus ei ole sitova, aamen.

Tulli toteaa lisäksi, että asiakas ei mitenkään etukäteen pysty varmistumaan siitä onko etämyyjä varmasti etämyyjä ja siitä maksaako hän alkoholiverot Suomeen. Toisin sanoen, asiakas ei mitenkään voi suojautua siltä mahdollisuudelta, että tulli takavarikoisi lähetyksen. Aika erikoista asiakaspalvelua.

Kuten arvata saattaa, harva kuluttaja omaksuu ihan kaikki edellä selostetut tulkinnat ihan helposti. Mitä hän silloin tekee? Joko hän jättää käyttämättä mahdollisuutensa verkkotilaukseen tai hän tilaa joka tapauksessa, ja katsoo mitä tapahtuu.

Jälkimmäisen joukon varalle tulli on kehittänyt seuraavan toimintatavan. EU:n alueelta tulevat viinilähetykset avataan tullin toimesta, mukaan liitetään ”selventävä” kirje, jossa kuvataan edellä selostettuja veronmaksukäytäntöjä. Lähetys suljetaan keltaisella tulliteipillä ja toimitetaan asiakkaalle. Jotkut asiakkaat ilmeisesti pelästyvät kirjettä ja maksavat alkoholiverot (ehkä verkossa em. tavalla), toiset toteavat, että tullin omankin tulkinnan mukaan verovastuu on myyjällä. Suurin osa todennäköisesti vain heittää kirjeen pois, mutta ihmettelee miksi tulli syyllistää asiakasta, joka osti laillisen tuotteen.

Tulli on myös lähestynyt kirjeitse eurooppalaisia verkkomyyjiä ja muistuttanut heitä siitä, että heidän on suoritettava alkoholiverot Suomeen.

Julkisuudessa tulli kertoo usein oikeudestaan takavarikoida lähetykset, ja tätä kirjoitettaessa tulli on juuri julkaissut tiedotteen, jossa tämän mahdollisuuden käyttöönottoa harkitaan (tuodaanko panssarivaunut nyt kaduille?).

Epätoivoinen asemapuolustus johtaa välillä tilanteisiin, jotka näyttävät vähintäänkin huvittavilta. Ministeriö on esimerkiksi määrännyt lisää tullivirkailijoita Helsingin satamaan valvomaan matkustajatuontia Tallinnasta. Mitään määrärajoituksia ei ole, kunhan juomiset on tarkoitettu omaan käyttöön. Tulli on lisäksi ottanut käyttöön omat hyväksyttävän tuonnin ylärajansa eri alkoholijuomille. Jos raja ylittyy, pitää aina osata perustella oma käyttö, jos raja alittuu saattaa joutua perustelemaan omaa käyttöä. Vastoin yleistä käsitystä, mistään rajoituksista ei siis ole kyse. Pitää vain osata perustella.

Samaan aikaan Tukholmasta tai Maarianhaminasta saapuvien lauttojen satamissa (Turussa ja Helsingissä) ei yleensä näy yhtään tullivirkailijaa, vaikka määrärajoitukset ovat nimenomaan voimassa nälillä reiteillä.

Jokseenkin huvittavaa on myös, että samaan aikaan kun valtio toisaalla on suitsimassa matkustajatuontia lisäämällä valvontaa, toinen valtion laitos, VR, tarjoaa viiden euron kesähintoja mm. helsinkiläisille Turun satamaan, josta voi sitten jatkaa kymmenen euron Viking Linen päiväristeilyllä Maarianhaminaan. Kun matkakulut jäävät pariin kymppiin, on huomattavasti edullisempaa hankkia pienikin määrä verotonta alkoholia laivalta, kuin hankkia se verotettuna helsinkiläisestä Alkosta. En väitä, että VR olisi edes ajatellut tätä mahdollisuutta, mutta absurdien sääntöjen maassa vaikutukset ovat joskus arvaamattomat.

Olemme ilmeisesti keskellä perestroikka-prosessia, jossa viranomaiset edelleen yrittävät ylläpitää vanhoja rakenteita, vaikka kansalaiset selvästi jo haluavat muuta. Viinien verkkokaupan yleistyminen kertoo myös osaltaan siitä, että kansalaisten pelko on väistymässä.

Jossain vaiheessa älyttömät säännökset ja oikeustajun vastaisiksi koetut käytännöt nostavat raivon, joka voittaa pelon. Tällöin säännöksistä ei enää välitetä, viranomaisia ei kunnioiteta ja yleinen lainkuuliaisuus häviää. Tämä johtaa järjestelmän romahtamiseen.

Haluan kuitenkin hieman puolustaa Tullia. Tulli on julkisuudessa joutunut vastaanottamaan suurimman osan raivosta ja kritiikistä. Mutta ei toki ole tullin vika, että määräykset ja säännökset ovat huonoja. Tulli saa ministeriöstä toimintaohjeita ja määräyksiä ja eduskunta säätää lait. Tullia voidaan toki arvostella kömpelyydestä ja ammattitaidottomuudesta, mutta varsinainen syy siihen, että lukuisat tullivirkailijat käyttävät aikansa laatikoiden teippailuun ja tulkintaohjeiden kirjoittamiseen löytyy ministeriöstä ja poliittisista päättäjistä. Tahdon jopa uskoa, että suuri osa tullin henkilökunnasta pyörittelee ihmetellen päätäänsä. Onko meidän todella käytettävä työaikaa tähän?

Miksi viranomaisten toimintatavasta ja säännöksistä ei sitten pidetä. Siihen on monta syytä. Kuten jo totesin, nykyinen holhoava kieltoihin ja rajoituksiin perustuva järjestelmä on vanhentunut, aikansa elänyt. Ihmiset haluavat ostaa viininsä mistä haluavat; verkosta, ruokakaupasta, ravintolasta ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Viranomaisilla ei pitäisi olla tähän asiaan nokan koputtamista. Tarvitsenko todella verorahoillani ylläpidettävää virkamieskuntaa, joka kertoo minulle miten ja koska hankin viinini? Yhä useamman henkilön vastaus tähän on kielteinen.

Toiseksi, viranomaisten perestroikka-hengessä esittämät sekavat tulkinnat eivät vakuuta. Säännöt ja rajoitukset eivät tunnu luontevilta.

Otetaan esimerkki:

Alkosta voin ostaa viiniä mukaan. Tällöin ostoksen hintaan sisältyy Suomen alkoholivero.
Ravintolasta voin ostaa viiniä, mutta vain jos nautin sen paikan päällä. Alkoholiverot on maksettava. Mukaan ei voi ostaa.
Voin matkustaa mihin tahansa EU-alueelle, esimerkiksi Tallinnan, ja tuoda mukanani niin paljon alkoholia kun haluan, kunhan se tulee omaan käyttööni. Tällöin minun ei tarvitse maksaa Suomen alkoholiveroa.
Voin käydä laivaristeilyllä Ruotsissa, tai vaikkapa vain Maarianhaminassa, jolloin voin ostaa laivalta rajoitetun määrän (esim. 4 litraa viiniä) verotta.
Voin ostaa EU-alueen verkkokaupasta viiniä, jolloin se on joko laitonta (Valvira), sallittua kunhan myyjä maksaa alkoholiverot (Tulli) tai harmaalla alueella, jos myyjän pitäisi maksaa verot muttei aiokaan maksaa.
Voin itse järjestää kuljetuksen EU-alueelta ostamilleni viineille, jolloin minun pitää maksaa Suomen alkoholiverot tullin kankeaa järjestelmää käyttäen.
Voin vastaanottaa enintään viisi litraa viiniä sisältävän postilähetyksen, joka EU-alueelta lähetetään minulle lahjana. Tällöin minun ei tarvitse maksaa Suomen alkoholiveroja.

Mikähän se jalo päämäärä on, jonka takia erilaiset ostotavat ansaitsevat oman verokohtelunsa? Miksi yksi tapa on sallittu, toinen ei? Erottelu on keinotekoinen ja siksi tämä tuntuu kiusaamiselta. Kansalaisen on melko vaikea ymmärtää miksi pullojen mukana matkustaminen tai postilähetyksenä vastaanotettu lahja tuo vapautuksen veronmaksusta, mutta esimerkiksi verkkokaupasta hankitusta pullosta pitäisi maksaa veroa. Tai miksi Alkosta voi ostaa pullon mukaan, muttei ravintolasta?
Viranomaisen näkökanta on toinen. Jokaiselle erityistapaukselle on oma perustelunsa. Näin onkin, mutta kysymys, joka tulisi asettaa on: ”Pitääkö näin olla?”.

Mikä sitten on ongelma ja miten se ratkaistaan?

Ensiksi olisi tunnustettava, että nykyisenkaltaisella näpertelyllä (vrt. glasnost ja perestroikka) ei saavuteta mitään. Kun järjestelmä on mätä, sitä ei voi eikä kannata pelastaa. Uudet tuulet ja vaikutteet ovat jo saavuttaneet meidät Euroopasta. Olemme hyvin tietoisia siitä miten vapaampi alkoholipolitiikka toimii muissa maissa. EU-jäsenyys toi meille uusia mahdollisuuksia esim. verkkokaupan muodossa. Sen sijaan, että olisimme antaneet näiden mahdollisuuksien parantaa elämänlaatuamme, olemme kehittäneet uskomattoman tulkintaviidakon ja mittavan seurantajärjestelmän. Ja vain siksi, että vanhan järjestelmän tukijat eivät halua päästää irti.

Ongelma on tiivistettävissä kahteen sanaan; Alko ja alkoholivero.

Ratkaisu on yhtä yksinkertainen ja lyhyt: Alkon vähittäismyyntimonopoli on lakkautettava ja alkoholivero on laskettava yleiseurooppalaiselle tasolle.

Alkon monopolin lakkauttaminen merkitsisi, että alkoholituotteita saisi myydä vapaasti. Viinit ja muut juomat tulisivat ruokakauppojen ja kioskien hyllyille ja Suomeen syntyisi Alkon kanssa kilpailevia alkoholikauppoja ja alkoholin verkkokauppoja. Myös ravintolat voisivat myydä alkoholijuomia asiakkaalle mukaan.

Oikeudenmukainen kilpailuasetelma edellyttää myös, että alkoholivero lasketaan yleiseurooppalaiselle tasolle. Muussa tapauksessa ”viinaralli” Viroon ja ongelmat eurooppalaisten verkkokauppojen kanssa jatkuisivat.

Muutos johtaisi lyhyellä tähtäyksellä todennäköisesti kulutuksen lievään kasvuun. Samalla kasvu todennäköisesti painottuisi mietoihin juomiin. Juomatottumukset todennäköisesti muuttuisivat siten, että viikonlopun juomapiikit tasoittuisivat ja esimerkiksi viinit koettaisiin osaksi arkista kanssakäymistä.

Pelko siitä, että viinin myynnin vapauttaminen johtaisi huonompaan valikoimaan, on absurdi ja turha. Verkkokaupoista voi jo nyt ostaa ihan mitä tahansa viiniä. Se mahdollisuus säilyy myös jatkossa.

Kuinka kauan edellä kuvattu absurdi järjestelmä saa jatkua?

Nähtäväksi jää, kuka on oma Jeltsinimme, joka kiipeää viinitynnyrin päälle julistamaan uuden vapaamman ajan alkaneeksi. Hän on luultavasti jo joukossamme. Emme vain vielä tiedä kuka hän on ja koska hän ilmestyy. Jeltsin tulee – oletko valmis?

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Voiko viiniä ostaa netistä laillisesti?

Pohdimme kaverin kanssa nettiostamisen sääntöjä ja julkaisimme asiasta tietopaketin.

www.vinetti.fi

Tsekkaa ja jaa eteenpäin!

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Vieraskirjoitus: Pieni viininosto-opas Tallinnaan

Viini-Virén julkaisee seuraavassa vieraskirjoittajan tekemän viinin osto-oppaan Tallinnaan. Hyödyllistä tietoa Tallinnan-matkailijoille viininhakumatkaa varten.

Nimim. Johannes:
PIENI VIININOSTO-OPAS TALLINNAAN

Olen vuosina 2004–2010 ostanut Tallinnasta viiniä kahdeksalla eri matkalla. Virosta Suomeen tuomieni viinien määrät ovat vaihdelleet muutamasta pullosta jopa kahdeksankymmenen pullon autolastiin. Kuten tiedämme, Virossa ei ole alkoholin vähittäismyyntimonopolia, joten viiniä voi Tallinnassa ostaa lähes mistä vain: ruokakaupoista, tavarataloista, viinien erikoisliikkeistä, muista yksityisistä alkoholikaupoista, ravintoloista, kioskeista ja huoltoasemilta. Kerron tässä tekstissä niistä kokemuksista, joita minulla on viiniä Tallinnassa myyvistä liikkeistä ollut.

Tallinnaan ei kannata mennä hakemaan mitään grand cru -Bordeauxia tai muita ns. arvoviinejä. Sellaisiakin kaupungista kyllä saa, lähinnä vanhan kaupungin kalliista erikoisliikkeistä sekä Stockmannin ja Kaubamajan viiniosastoilta. Mutta usein hinnat näissä ovat aika korkeat. Mielestäni Tallinnasta kannattaa ostaa ennen kaikkea ns. tasokkaita arkiviinejä ja edullisemman luokan laatuviinejä. Niissä valikoima on varsin hyvä ja hinnat edulliset. (Myönnän laatukäsitteideni epämääräisyyden ja pahoittelen asiaa. Käytän tässä kyseisiä käsitteitä seuraavassa summittaisessa merkityksessä:
Tasokas arkiviini = viini, joka Alkossa maksaisi noin 8–15 euroa.
Edullisemman luokan laatuviini = viini, joka Alkossa maksaisi noin 15–25 euroa.)

Kuten yleensäkin vapaassa maailmassa (siis maissa, joissa ei ole monopolia), myös Tallinnassa yksittäisten kauppojen viinivalikoima ei useinkaan ole kovin kummoinen. Kun jokaisella liikkeellä kuitenkin on oma maahantuontinsa ja valikoimansa, saattaa kokonaisvalikoima kaupungissa olla jopa parempi kuin Suomessa. Ja kuten vapaassa maailmassa yleensäkin, myös Tallinnassa ostajan oma vastuu korostuu verrattuna monopolimyymälään. Kokenutta ostajaa tämä ei varsinaisesti haittaa. Viime kädessähän jokaisen uuden viinin ostaminen on jonkinlainen riski: etukäteen ei voi tietää, vastaako viini ainakaan omaa makua. 

Kannattaa muistaa, että viinikulttuuri ei Eestissä toistaiseksi ole ihan samalla tasolla kuin meillä. Sen rakentaminen nimittäin jouduttiin aloittamaan aivan nollasta neuvostoajan jälkeen - ei siis kovin kauan sitten. Tallinnan viinivalikoimia ei siksi ole syytä pitää suoranaisena mallina siitä, millainen meidän tarjontamme tulisi olemaan, jos viinien myynti Suomessa vapautettaisiin. (Kannatan muuten vahvasti viinien myynnin vapauttamista.)

Seuraavia liikkeitä olen Tallinnassa käyttänyt:

SuperAlko (lempinimi Viinaranta):

Aivan ehdoton edullisempien viinien ostopaikka. Mitään kovin hienoja juomia ei sen sijaan  kannata hakea. Hanapakkauksia löytyy jopa alle puolella Alkon hinnoista. (Tarvitaanhan niitäkin juhlissa, mökillä tai ruuanlaittoon.) Esimerkiksi kolmen litran pakkaus espanjalaista Piqueras Monastrell-Syrah -viiniä, joka on ihan ok, on maksanut kympin, Alkossa noin 25 euroa. Vina Albali Barrel Aged näyttää maksavan kolmen litran pakkauksessa 13,80 euroa.

Myymälät sijaitsevat sataman lähellä osoitteissa Lootsi 4 ja Uus-Sadama 19/11, näistä jälkimmäinen on isompi ja parempi. Varo edullisissa viineissä vanhoja vuosikertoja! Niitäkin on myynnissä. Liikkeeseen voi tehdä etukäteistilauksen, mutta vanhojen vuosikertojen riskin takia en tätä suosittele. Kaljaa ja viinaakin saa, tietysti. Eestiläinen portteri on tosi hyvää ja maksaa 0,80 euroa / 0,5 litran pullo. Ja tsekkiläistä ja saksalaista kaljaa on, jos suomalais-balttilainen ei tyydytä. Liikkeen tarjontaan voi tutustua nettisivuilla osoitteessa www.viinarannasta.ee

Pari lisäviinivinkkiä SuperAlkoon:

-    Punaviini La Chasse du Pape Côtes du Rhone Ranskasta maksaa 6,65 € ja on tosi kiva. Samanmerkkinen valkoviini vuodelta 2006 oli myös hintaansa nähden erinomainen, mutta vuosikerta 2008 ei ollut: se oli aivan erilainen kuin edeltäjänsä, todella kireä, tympeä ja vastenmielinen.

-    Pommery Brut Royal -samppanja maksaa 26,97 euroa. Tämä on edullinen hinta.

Winestore:

Tämä myymälä on Norde Center -kauppakeskuksessa sataman lähellä. Myös tämä on hyvä ja edullinen ostopaikka. Valikoima on ehkä vähän hienostuneempi kuin SuperAlkossa/Viinarannassa, joten myös kalliimpia ja ”hienompia” tuotteita löytyy. Joulukuussa 2009 ostin mm. Jerome Quiotin Chateauneuf-du-Papea, joka maksoi reilut pari kymppiä. Ja Amaronea löytyy viidellätoista eurolla. (En ole kyseistä Amaronea ostanut, ja Winestoren sivuilta ei näe sen tuottajaa. Mutta tuskinpa Amarone on koskaan pahaa.) Olen hankkinut Winestoresta myös mm. sveitsiläistä Fendant-valkoviiniä, joka on kiinnostava tuttavuus. Mutta kyllä kolmen litran hanapakkauksiakin saa kahdeksalla eurolla, jos niitä haluaa. (Aivan halvimmat eivät taida olla kovin hyviä, vaikka nekin kai ovat ihan juotavia.) Nettisivut osoitteessa www.winestore.ee
Pari lisäviinivinkkiä Winestoreen:

-    Il Feuduccio Ursonia Montepulciano d’Abruzzo 2003 on hieno, iso ja voimakas punaviini toistaiseksi aliarvostetulta Italian Montepulciano d’Abruzzon alueelta. Vuosikerta 2003 oli keväällä 2010 erinomaisessa vaiheessa. Hinta 14,38 euroa. 

-    Il Feuducco Cerasuolo Montepulciano d’Abruzzo on saman firman roseeviini samalta alueelta. Iso ja voimakas viini, itse asiassa paras roseeviini, jota olen nauttinut (minusta jopa parempi kuin Tavel Rhônesta). Hinta 8,24 euroa. 

-    Punaviini Il Feuduccio Montepulciano d’Abruzzo Margae on sitten saman firman lippulaivaviini. Vuosikerta 2000 oli kymmenen vuoden ikäisenä täydessä vedossa ja luultavasti parhaimmillaan. Tässä on kaikki loistavan italialaisen viinin kvaliteetit. Mietin jopa, onko tämä tehty Amaronen tapaan kuivatetuista rypäleistä, mutta tuottajan sivujen mukaan näin ei ole. Vasta korkattuna viini on hieman kireä, mutta auettuaan upea. Hinta Winestoressa 25,50 euroa. Se on vähän, sillä Jenkeissä tämä maksaa Snooth-palvelun mukaan vähintään 58 dollaria pullo.

-    Chablis Domaine Servin 2006 maksaa 11,44 euroa. Pullon tätä viiniä olen ostanut, mutta vielä en ole sitä maistanut. Joka tapauksessa hinta on Chablis-viinistä niin pieni, että koeosto kannattanee tehdä.

-    Sveitsiläinen pinot noir –viini näyttää hintansa vuoksi hyvältä ostokselta, mutta viini ei minua vakuuttanut.

Rimi:

Tämä on tavallinen iso ruokakauppa (onkohan osa K-ketjua?), joka on Norde Center -kauppakeskuksessa Wine Storen vieressä. Viiniosastolla löytyy jonkin verran myös tasokkaampaa ja hintavampaa tarjontaa mm. Ranskasta. Kokenut ostaja saattaa tehdä täältä löytöjä, mutta myös pettymyksiä voi tulla vastaan.

Kaubamajan viiniosasto:

Kaikista kokeilemistani Tallinnan viiniliikkeistä täältä löytyy Stockmannin ohella paras laatuviinien valikoima. Grand cru Bordeauxia ja premier cru Bourgognea siis löytyy. Samoin Chablista, hyviä saksalaisia valkoviinejä jne. Täältä voi tehdä hyviä ostoksia edullisesti, mutta ei välttämättä. Joidenkin hienojen tuotteiden hinnat (esimerkiksi Bollingerin samppanja) saattavat olla Alkoa korkeammat. Kannattaa siis olla tarkkana. Myös vanhojen vuosikertojen kunto hieman epäilyttää. Ostin täältä vuonna 2007 pullon Château Rauzan-Gassies 1998 -punaviiniä (Bordeaux, Medoc, 2ème cru classé), ja se oli ihan hyvässä kunnossa. Mutta kun saman viinin sama vuosikerta oli kaupan hyllyssä vielä kaksi vuotta myöhemmin, tuli vain mieleen, olivatkohan ne samat pullot seisseet siinä kahden vuoden ajan. Eli vanhempien vuosikertojen kanssa kannattanee käyttää ns. tervettä järkeä.

Stockmann:

Päivitetty tieto, lisätty 19.6.2010:

Stockmannin viinivalikoima on varsin hyvä ja edustava, kunnollisen Alkon myymälän veroinen. Sataman liikkeistä poiketen Stockmannilla saa myös asiantuntevaa palvelua. Myös tuotteiden laatu, kunto ja säilytysolosuhteet tuntuivat ehdottoman luotettavilta. Arvoviinejä varten Stockmannilla on jopa oikea viinikaappi. Hintataso Stockmannilla on kalliimpi kuin sataman seudun liikkeissä, mutta halvempi kuin Alkossa. Hintaero suhteessa Alkoon vaihtelee tuotteesta riippuen; kaikissa viineissä se ei ole kovin iso. Joskus kuitenkin on. Erinomainen uusiseelantilainen kuohuviini Montana Chardonnay Pinot Noir Brut (paras tuntemani kuohuviini, joka ei ole aito samppanja) maksoi Stockmannilla vain 11 euroa, kun sen hinta Alkossa on 15,98 euroa. Stockmannilla kannattaa seurata tarjouksia. Ostin esimerkiksi Deutz Brut Classic –samppanjaa, joka maksoi 30 euroa, kun sen hinta Alkon tilausvalikoimassa on 47,90 euroa! (Alko on kallis! Ja ei vain verojen vuoksi.) Myös Cattier Brut –samppanja löytyi 30:lla eurolla. Jos ostat Stockmannilta jonkin tarjouksessa olevan viinin, niin se ainakin on todennäköisesti erinomainen ostos.

Stockmann on parempien viinien ostopaikka. Hanapakkaukset ja muut arkiset viinit löytyvät halvemmalla sataman läheltä Winestoresta tai Superalkosta, tai sitten jostakin Tallinnan Prismasta.

Vanhankaupungin pienet viinien erikoisliikkeet:

En ole käynyt. On kuulemma tarkoitettu lähinnä uusrikkaille venäläisille turisteille. Ovat siis ilmeisesti kalliita kauppoja, mutta valikoimat voivat kuulemma olla kiinnostavat. Kannattaa varmaan siis katsastaa. Kerro, jos käyt. Gloria-ravintolan yhteydessä on enoteekki, joka myy viiniä ulos.

Muut alkoholikaupat (esimerkiksi Liviko):

Viinivalikoimat surkeat. Ei kannata käydä ostamassa viiniä.

Prisma:

En ole valitettavasti käynyt. Saattaa olla ihan hyvä, jos haluaa edullisesti bulkkitavaraa. Laatuviinejä tuskin kannattaa hakea.

Nordlandia-laiva/Eckerö Lines:

Nordlandia-laivan viinivalikoima on pieni, mutta selvästikin asiantuntijan valitsema. Se kannattaa ehdottomasti katsoa läpi. Samppanjat ovat olleet edullisia: esimerkiksi Veuve Cliqcuot Brut on joskus ollut laivalla 35 euroa, Alkossa 47 euroa. Kannattaa muistaa, että myynnissä oleva Pommery Sec/Dry ei ole oikeasti kuivaa, koska se ei ole Brut. Torresin Mas la Plana -punaviini Espanjasta on maksanut 25 euroa, Alkossa 38,50 euroa. Myös halvempaa viinitarjontaa kuten hanapakkauksia löytyy. Konjakit ja mallasviskit ovat laivalla edullisia, halvempia kuin Tallinnassa. Pakastimesta löytyy ankanrintoja edulliseen hintaan 16,80 euroa kilo; jos haluat pitää ne jäässä kotiin asti, ota termokassi mukaan. Ota matkalle S-etukortti mukaan, sillä laivalla tehdyistä ostoksista saa bonukset.


Tallink/Tallinnan laivat:

En ole Viron EU-jäsenyyden aikana matkustanut Tallinkilla Tallinnaan. Nettisivujen perusteella Tallinkin viinivalikoima ei vaikuta kauhean kiinnostavalta, ei myöskään kovin edulliselta. Tosin hinnat ovat halvempia kuin Suomessa.

Paras hinta–laatu -suhde:

Kaikkein parhaan hyödyn suhteessa Suomen hintoihin saisi, jos ostaisi Tallinnasta kirkasta viinaa. Puolen litran vodkapullosta ei 4,5 euroa ole paljon. Ikävä kyllä minä en saa vodkaa kurkusta alas, en edes lantrattuna. (No, ehkä kerran vuodessa jouluglögin yhteydessä.) Seuraavaksi paras kate tulee ostamalla hanaviinejä.

Pakkaaminen:

Jos aiot tuoda Tallinnasta ison erän viiniä, on ehdottoman kätevää ottaa auto mukaan. Sinä ja kaverisi voitte tuoda viiniä molemmille vaikka puolen vuoden tai vuoden tarpeisiin, ja ei tunnu missään. Tällaisten erien kohdalla säästö suhteessa Suomen hintoihin on myös niin suuri, että kolmenkymmenen euron hinta autopaikasta laivalla on mitätön, varsinkin jos matkustajia on enemmän kuin yksi.

Mutta kyllä viiniä Tallinnasta voi tuoda ilman autoakin. Tällöin maksimi lienee noin 20–25  pulloa henkeä kohti.

Olitpa liikkeellä sitten auton kanssa tai ilman, toimi pakkaamisessa seuraavasti. Ota mukaan iso vedettävä matkalaukku/matkalaukkuja, huopia ja pyyhkeitä. Pane matkalaukun pohjalle ensin kerros huopaa tai pyyhettä. Lado sen jälkeen pohjalle pulloja tiiviiseen riviin makaamaan. Voit pehmustaa pullojen välejä hieman. Vedä uusi huopa- tai pyyhekerros pullojen päälle, ja lado sitten laukkuun uusi rivi pulloja. Jatka, kunnes laukku on täynnä. Tällä tavalla isoon matkalaukkuun voi saada menemään noin parikymmentä pulloa. Pullot eivät hankaa toisiaan eivätkä mene rikki. Aivan täysi laukku painaa kuin synti, mutta kyllä sen jaksaa kotiin vetää, kun motivaatiota on. Katukiveysten kanssa pitää olla tarkkana, niiden yli laukku pitää kantaa, mutta muuten laukun saa kulkemaan vetämällä suhteellisen ongelmattomasti. Lisäksi mukaan voi ottaa selkärepun, johon saa ainakin muutaman viinipullon.

Myös auton kanssa liikuttaessa edellä selostettu pakkaussysteemi matkalaukkuineen, huopineen ja pyyhkeineen on ehdottoman hyvä. Juomia saa kulkemaan auton tavaratilassa ja takaistuimilla suuren määrän, pullot eivät pahemmin kolise ja keiku, ja teoreettisessa onnettomuustilanteessa ne eivät aiheuta vaaraa.

Palaute:
 
Jos teet viininostoretken Tallinnaan, kuulen mielelläni kokemuksistasi. Otan tästä oppaasta myös mielelläni vastaan palautetta, lisäehdotuksia ja kritiikkiä.

Iloisia viininostoreissuja! Tämä on hassu turismin laji, mutta ei sitä tarvitse hävetä. On normaalia kuluttajan logiikkaa ostaa sieltä, mistä halvimmalla saa. Viineissä on Suomen ja Viron välillä selkeä hintaero, ja tästä voimme syyttää vain Suomen valtiovaltaa.

Johannes

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Viinin ostaminen verkosta – asemasota jatkuu

Helsingin käräjäoikeus toetesi päätöksessään 5.3.2010, että alkoholin verkkokauppa on tietyin edellytyksin laillista. Kunhan ostaja saa omistusoikeuden tuotteisiin jo ulkomailla ja kunhan toimitus ostajalle Suomeen tapahtuu erillistä kuljetusliikettä käyttäen (myyjä ei siis itse saa kuljettaa tuotteita Suomeen) toiminta on lainmukaista.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Päätöksellä saattaa kuitenkin olla vaikutusta tullin tulkintaan siitä kuka on valmisteverovelvollinen.

Tulli on tähän asti pitänyt myyjää verovevollisena tapauksissa, joissa myyjä myötävaikuttaa kuljetusliikkeen valintaan. Tullin tulkinnan mukaan kyseessä on tällöin ollut ns. ”kaukomyynti”, jolloin myyjä - ei ostaja - vastaa valmisteveroista.

Oikeuden päätöksessä todetaan, ettei alkoholin tuonnissa omaan käyttöön kyse ole kaukomyynnistä. Tulli joutunee siis rukkaamaan tulkintaansa siten, että jatkossa verovelvollinen olisi aina ostaja. Suomalaiselle kuluttajalle tämä ei välttämättä ole mikään hyvä uutinen.

Tulli julkaisikin heti oikeuden päätöksen jälkeen tiedotteen, jossa tähdennetään sitä, että valmisteverot pitää maksaa, vaikka alkoholin ostaminen verkossa onkin laillista. Tiedotteessa annetaan myös ohjeita kuluttajille siitä, miten valmisteverot tulisi hoitaa.

Tämä saattaa viitata siihen, että tulli olisi luopunut kaukomyynti-tulkinnastaan ja pitää jatkossa aina kuluttajaa eli ostajaa verovelvollisena.

Perehdyin tullin lomakkeisiin ja soitin myös tullin asiakaspalveluun selvittääkseni, miten kuluttajan oikein pitäisi toimia jos haluaa täytää lakisääteiset velvoitteensa.

Tullin virallisen kannan mukaan oikeaoppinen viinin verkko-ostotapahtuma on seuraavanlainen:

1.Ostaja valitsee verkkokaupasta haluamansa viinit ja tekee tilauksen.
2.Ostajaa laskee itse kuinka paljon hänen tulisi maksaa alkoholi- ja juomapakkausveroa. Valistunut ostaja tietää (?), että veroa pitää maksaa 2,505€/pullo.
3.Ostaja täyttää tullilaitoksen nelisivuisen lomakkeen 627s, r, e, sa. Lomakkeessa kysytään toki paljon sellaisia asioita, joita ostaja ei välttämättä edes tiedä, kuten paketin brutto- ja nettopaino,  tavaranimikkeen CN-koodi, laskun numero yms. Lomakkeen oikeaoppiseen täyttämiseen menee noin 20-30 minuuttia.
4.Ostaja maksaa laskemansa veron määrän tullin pankkitilille. Tulli käsittelee maksua vakuutena.
5.Ostaja lähettää täyttämänsä nelisivuisen lomakkeen postissa tullipiirille.
6.Tullissa kohdistetaan tehty maksu lähetettyyn lomakkeeseen noin viikossa(!!!). Tulli lyö leimoja lomakkeeseen ja postittaa kaksi sivua ostajalle takaisin.
7.Ostajan tulisi toimittaa yksi sivu edelleen kuljetusliikkeelle(!!!)
8.Viinipullot saapuvat ostajan ilmoittamaan osoitteeseen.
9.Ostaja täyttää tullihallituksen nelisivuisen lomakkeen 163 Bs ja kaksisivuisen lomakkeen 164 Bs. Pääsääntöisesti kysytään samoja tietoja kuin aikaisemmassa lomakkeessa. Tähän lomakkeeseen ostajan tulisi kuitenkin pystyä merkitsemään viittauksen edelliseen lomakkeeseen, jotta tulli osaa kohdistaa uudet lomakkeet aikaisemmin lähetettyyn. Lomakkeiden täyttämiseen menee n. 10-20 minuuttia.
10.Ostaja lähettää täytetyt lomakkeet postissa tullipiirille viimeistään kaksi arkipäivää pullojen vastaanottamisen ajankohdasta.
11.Tulli tarkistaa nyt saatujen lomakkeiden perusteella onko ostaja onnistunut laskemaan maksamansa summan oikein. Jos summa on väärin, tulli joko perii lisää rahaa tai palauttaa liikaa maksetun summan ostajan pankkitilille (joka piti ilmoittaa ensimmäisellä lomakkeella).
12.Tulli postittaa sinulle leimatun kopion lopullisesta verotuspäätöksestä.

No niin, tämähän on helppoa ja käytännöllistä, eikö...?

Kysyin tullilta onko veronkannolle alarajaa, eli pitääkö pientenkin tilausten osalta noudattaa em. kaavaa. Alaraja kuulemma on KOLME euroa!!! Tämä tarkoittaa, että YHDEN viinipullon voi tuoda ilman lomakerumbaa. Jos tilaa kaksi pulloa täytyy jo toimia edellä mainitulla tavalla.

Innostuneesti virkailija kertoi, että huhtikuun alusta tulee voimaan helpottava säännös. Kohdan 10 ”kaksi arkipäivää” muuttuu neljäksi arkipäiväksi. Jippii, mikä helpotus!!!!!

Kun edelleen kyseenalaistin koko homman järkevyyden kuluttajalle, joka tilaa verkossa esim. kuusi pulloa viiniä, vaivautunut asiakaspalveluvirkailija varmisti asian esimieheltään, joka totesi että mitään poikkeuksia ei ole. Muunlaista vastausta tullivirkailija ei tietenkään voi julkisesti antaakaan, koska hän toimii virkavastuun alla.

Käytännössä on selvää, että em. käytäntö on luotu aivan muuhun tarkoitukseen kuin muutaman viinipullon maahantuontiin. Ehdotettu käytäntö on sen verran kankea ja vaikeaselkoinen, ettei sitä oikeastaan voi pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Tällaisenaan järjestelmä ainoastaan estää viinin hankkimisen verkosta laillisesti.

Tätä taustaa vasten olisi toivottavaa, että myös itse veronmaksukysymys käsiteltäisiin oikeudessa. Olen melko vakuuttunut siitä, että oikeus katsoisi nykykäytännön hankaline lomakkeineen kaupan esteeksi ja siten lainvastaiseksi.


Tästä ilmiselvästi tietoisena tulli on pahassa välikädessä. Toisaalta pitäisi noudattaa määräyksiä, toisaalta nähdään ettei määräyksissä ja käytännössä ole mitään järkeä. Koko em. lomakerumban pyörittäminen maksaa moninkertaisesti sen, mitä veronkanto tuottaa.

Eletään tilanteessa, jossa tulli julkaisee tiedotteita, joita se ei edes toivo kansalaisten noudattavan. Lisäksi tulli ei käytännössä pysty eikä halua tutkia yksittäisiä pakettilähetyksiä.

Mitä sitten tulisi tehdä. Pahoin pelkään, että nykytilanne jatkuu. Tulli valitsee pragmaattisen linjan ja puuttuu vain suuriin viinalasteihin, ei yksittäisiin paketteihin.

Parempi tietenkin sekin kuin että ryhdytään käyttämään resursseja yksittäisten lähetysten jahtaamiseen. Toisaalta pitäisi päästä eroon säännöksistä, jotka ovat aikansa eläneitä.

Helpointa olisi tietenkin luopua valmisteveron ja juomapakkausveron perimisestä yksityistuonnin (=juomat omaan käyttöön) osalta, eli asettaa yksityistuonti samalle viivalle kuin jos itse matkustaa juomiensa kanssa ulkomailta. Vaihtoehtona voisi säätää esimerkiksi sadan euron alarajan, jota pienempiä veroja ei kanneta.

Ongelmana on tietysti poliittisen tahdon puuttuminen. Kukkahattutädit, uskonnolliset fundamentalistit, kansanterveysintoilijat yms eivät lämpene muutoksille. Heidän mielestään on pelkästään hyvä, että viinin ostaminen on hankalaa. Valinnan vapaus, vapaat markkinat ja yksilön vastuu omista teoistaan ei argumentteina paljoa paina näiden ryhmien ajattelussa.

Pelkään myös, että omaa etuaan ajavat itseään vastuullisiksi verkkokauppiaiksi mainostavat myyntiliikkeet ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Verkkokaupoille, jotka nyt hoitavat veronmaksun asiakkaiden puolesta näkevät mieluusti, että muunlaiset toimijat suljetaan markkinoilta pois. Tämä ryhmä voikin olla suurempi uhka muutoksille, koska jos edes alalla ei olla yksimielisiä muutoksen tarpeesta, en usko että muutoksia kukaan lähtee kovin voimakkaasti ajamaan. Toivottavasti olen väärässä.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Miten löydän hyvät viinien verkkokaupat ja miten löydän hyvät viinit

Tänä päivänä jo varsin moni viininharrastaja on löytänyt viinien verkkokaupat. Monipuolinen tarjonta ja usein Alkoa halvemmat hinnat houkuttelevat. Silti moni vielä empii.Suurin syy empimiseen on epätietoisuus; Onko tilaaminen verkkokaupasta hankalaa, voiko verkkokauppaan luottaa, miten toimin jos tulee ongelmia toimituksen kanssa, mistä yleensä löydän nämä verkkokaupat?

Verkkokaupat tarjoavat erilaisen ostokokemuksen kuin Alko. Itse ostotapahtuma on pääsääntöisesti samanlainen kuin minkä tahansa tuotteen verkko-ostotapahtuma. Valitset haluamasi tuotteet ja määrät, ilmoitat nimesi, osoitteesi, sähköpostiosoitteesi ja luottokorttisi numeron ja teet tilauksen. Yleensä saat välittömästi sähköpostiviestin onnistuneesta tilauksesta sekä muutaman päivän sisään toisen sähköpostiviestin kuljetusliikkeeltä, jonka ilmoittamasta linkistä voit seurata lähetyksesi etenemistä ja arvioitua toimituspäivää, tosin yleensä vasta muutaman tunnin kuluttua viestin saapumisen jälkeen. Luottokorttiasi veloitetaan pääsääntöisesti silloin kun toimitus lähtee kaupan varastolta. Jonkun ajan (yleensä n. 6 arkipäivää) kuluttua viinit tuodaan kotiovellesi. Jollet ole kotona vastaanottamassa viinejä, lähetti jättää ilmoituksen uudesta toimitusajasta tai osoitteen mistä viinit voi hakea.

Onko eri maiden verkkokaupoilla eroa?

Lyhyt vastaus: on. Hieman pidempi vastaus: saksalaiset verkkokaupat ovat parhaita. Yleisesti niillä on siedettävät kuljetuskustannukset (n. 2 €/plo), ne toimittavat Suomeen, niillä on selkeät sivut ja niillä on helppo asioida. Saksalaiset kaupat tunnistaa verkkosivujen ”.de”-päätteestä. Italialaisten (.it) kauppojen sivut ovat yleensä sekavat ja puutteelliset ja kuljetuskustannukset, sikäli kun ne mainitaan ovat hyvin korkeita. Ranskalaisia (.fr) kauppoja on moneen lähtöön. Brittikaupat (.co.uk) eivät yleensä toimita Suomeen tai eivät ainakaan ilmoita kuljetuskustannuksia. Lisäksi ne ilmoittavat joskus hintansa ilman arvonlisäveroa. Virolaiset kaupat (.ee) ylläpitävät usein suomenkielisiä sivuja, jotka valitettavan usein näyttävät varsin puutteellisilta. Nämä ovat yleistyksiä, poikkeuksia löytyy.

Mikä on hyvä viiniverkkokauppa?

En ota tässä vaiheessa kantaa valikoimaan. Valitsen luonnollisesti vain sellaisen kaupan, jossa haluamaani viiniä on myynnissä. Mutta entä muut hyvälle viiniverkkokaupalle asetettavat kriteerit.

Itse asetan seuraavat neljä minimikriteeriä käyttämilleni viinikaupoille:

1. Selkeät ja luotettavan näköiset verkkosivut

Jos sivut on huonosti tehty, näyttävät halvoilta ja niissä on runsaasti kirjoitusvirheitä, unohda kauppa. Jos esim. täytettävien kenttien perässä on tähtiä tai muita symboleja, joiden merkitystä ei ole selitetty, se on yleensä merkki huonosti toteutetusta sivustosta. Jos kauppa ei viitsi edes panostaa verkkosivuun, tuskin he osaavat hoitaa kaupantekoakaan kunnolla. Jos linkit tuoteinfoihin eivät toimi, tai johtavat tyhjille sivuille, suhtaudu epäilevästi koko kauppaan. Jos valkoisilla sivuilla on runsaasti kirkkaan sinistä ja punaista vilkkuvaa tekstiä, tuskin kannattaa selata pidemmälle. Selattuasi jo muutaman viiniverkkokaupan sivustoa pystyt helpoasti erottamaan jyvät akanoista.

2. Kauppa toimittaa Suomeen ja ilmoittaa verkkosivuillaan kuljetuskustannukset

Jotkut kaupat pyytävät asiakasta tiedustelemaan kuljetuskustannuksia sähköpostilla tai puhelimitse. Itse unohdan tällaiset välittömästi. Verkkokaupan pitää olla helppoa ja nopeaa. Kauppiaan on turha odottaa, että haluaisin seurustella hänen kanssaan sähköpostitse tai puhelimitse – ja jos ei kauppias viitsi nähdä niin paljon vaivaa, että laittaisi kuljetushinnaston sivuilleen, hän ei herätä ainakaan minussa luottamusta.

3. Kauppa hyväksyy luottokorttimaksun

Luottokortin numeron ilmoittaminen verkossa näyttää jostain syystä pelottavan suomalaisia. En ymmärrä miksi. Jos häviävän pieni riski siitä, että tietoja käytetään väärin, toteutuisi, et suinkaan vastaa siitä itse. Soitto luottokorttiyhtiölle riittää, sinä et joudu korvaamaan mitään. Minusta tämä on turvallista ostamista, jos mikä. Lisäksi, jos jostain syystä kauppa ei toimittaisi koskaan ostoksiasi, mutta olet maksanut luottokortilla, voit peruuttaa veloituksen soittamalla luottokorttiyhtiöllesi. Turvallista ja helppoa. Jos taat maksat tilisiirrolla tai laskulla saatat menettää rahasi jso kauppa ei jostain syystä toimitakaan tuotteita tai toimittavat vääriä tuotteita.

4. Kauppa palvelee suomeksi, ruotsiksi, englanniksi tai saksaksi

Tämä on tietenkin kiinni asiakkaan omasta kielitaidosta. Englannin ja ruotsin alkeilla selviää yleensä aika hyvin saksankielisistä sivuista. Tuntemattomat sanat tilauslomakkeella voi tarvittaessa googlata. Tilaaminen kielellä, jota et lainkaan hallitse voi olla hieman haasteellista.

Olen kahlannut läpi monia viinin verkkokauppoja, mutta vain harvat täyttävät em. kriteerit. Useimmiten mielenkiintoisen kaupan käyttö tyssää siihen, ettei luottokorttimaksua hyväksytä tai ettei kuljetuskustannuksia kerrota.

Olen löytänyt seuraavat verkkokaupat, jotka täyttävät asettamani kriteerit:

weinfinger.de (sivuston kieli: saksa)
Usean maan viinejä. Varma, edullinen ja alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

vinexus.de (sivuston kieli: mm. saksa, englanti, ruotsi, suomi)
Usean maan viinejä. Varma, edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

superiore.de (sivuston kieli: saksa)
Vain italialaisia viinejä. Varma edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

ewine.eu (sivuston kieli: englanti, saksa)
Vain etelä-afrikkalaisia viinejä. Varma edullinen alle viikon kestävä toimitus. Olen käyttänyt usein.

wein-bastion.de (sivuston kieli: saksa)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

vivinum.com (sivuston kieli: mm. englanti, saksa)
ei kokemuksia (kts. kuitenkin jutun kommentit), mutta täyttää kriteerit

zelas.co.uk (sivuston kieli: englanti)
ei kokemuksia (kts. kuitenkin jutun kommentit), mutta täyttää kriteerit

karl-kerler.de (sivuston kieli: saksa, englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

gourmondo.de (sivuston kieli: saksa)
Myy myös muuta kuin viinejä. ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit

no-time-for-bad-wine.de (sivuston kieli: mm. saksa, englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Varsin mielenkiintoinen valikoima myös vanhempia vuosikertoja

winedirect.co.uk (sivuston kieli: englanti)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Kalliinpuoleiset kuljetuskustannukset.

pinard-de-picard.de (sivuston kieli: saksa)
ei kokemuksia, mutta täyttää kriteerit. Kalliinpuoleiset kuljetuskustannukset.

Suomenkielisiä kauppoja

kyytipoika.com (sivuston kieli: suomi)
maksu verkkopankin kautta tai luottokortilla. Listalla myös laatuviinejä.

carsinshop.com (sivuston kieli: suomi)
maksu verkkopankin kautta, hidas toimitus. Myy Chateau Carsinin viinejä.

Miten löydän hyvän viinin?

Verkkokaupat on kartoitettu. Seuraavaksi pitäisi päättää mitä ostaa. ja mihin hintaan kannattaa ostaa Tässä auttavat monet verkosta löytyvät palvelut.


wine-searcher.com on erinomainen sivusto, jos tietää mitä haluaa. Tästä voi katsella mihin hintaan tiettyä viiniä yleisesti myydään ja mistä kaupoista sitä saa. Haku kannattaa rajoittaa eurooppaan ja valuutaksi asettaa euro. Yksittäisten listattujen kauppojen sivuilta voi usein myös löytää asiantuntijoiden arvioita viinistä. Kauppaluettelo tosin ei ole kattava, ja itse ostoksen suoritan toki vain kriteerini täyttävästä verkkokaupasta.

cellartracker.com on mainio väline kun haluaa ennen ostopäätöstä selata tavallisten käyttäjien mielipiteitä tietystä viinistä. Kts aikaisempi juttuni cellartrackerista.

90pluswines.com kertoo tietyn viinin eri asiantuntijatahoilta saamat pisteet, sikäli kuin pisteitä on herunut yli 90.

Erilaisista kansainvälisistä viinilehdistä saa toki myös vinkkejä hyvistä viineistä. Itse käytän pääasiassa englantilaista Decanteria ja amerikkalaista Wine Spectatoria. Lisäksi luen eri maiden viiniblogeja (kts. tämän blogin oikean laidan linkit). Kokonaiskuva muodostuu tietysti monesta eri lähteestä.

Kun on vakuuttunut mieleisensä viinin laadusta ja käsitys ”oikeasta” hintatasosta on muodostunut jää jäljelle enää selvittää onko viini myynnissä em. kriteerit täyttävissä kaupoissa (kaikkia kauppoja ei siis esim. wine-searcherissa välttämättä ole) ja mistä sitä saa halvimmalla.

Ja vielä ennen varsinaista ostopäätöstä kannattaa tarkistaa ettei kyseistä viiniä ole myynnissä Alkossa halvemmalla (heh..). Tällainenkin ihme nimittäin joskus tapahtuu.

Ja jos joku vielä miettii verkko-ostamisen laillisuutta, suosittelen lukemaan aikaisemman juttuni viinin ostamisesta ulkomailta.

Kommentteja ja ehdotuksia em. kriteerit täyttävistä viiniverkkokaupoista ja ”parhaista ostoproseduureista” otetaan kernaasti vastaan.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Säännökset viinin tuonnista EU:n alueelta omaan käyttöön järkeistettävä - ja vähän äkkiä!

Viranomaiset (tulli ja Valvira) ovat 9.7.2009 julkaisseet tiedotteen (päivitys 25.8.2009: elokuun lopulla tiedote poistui tullin verkkosivuilta), jonka mukaan internetistä tilatusta alkoholista tulee maksaa verot Suomeen. Tiedote ei sinänsä sisällä mitään uutta, vaan toistaa aikaisempia tulkintoja.

Tiedotteesta käy ilmi, että tulli voi takavarikoida viinilähetykset, jos ulkomailla sijaitseva verkkokauppa ei ole maksanut valmisteveroja Suomeen. Tulkintaa voidaan syystä arvostella, koska ei voida mitenkään olettaa, että EU:n alueella toimivat lukuisat verkkokaupat ymmärtäisivät tai osaisivat suorittaa veroja antaessaan myytyjä tuotteitaan kuljetusliikkeelle kuljetettaviksi Suomeen. Ostaja taas ei voi tietää suorittaako myyjä verot vai ei - eikä sen tietenkään pitäisi edes olla ostajan ongelma. Tällainen verovelvollisuus mielestäni selvästi muodostaa "kaupan esteen", jota EU:n alueella ei pitäisi olla.

Koko tulkinnan huvittavuushan näkyy myös siinä, että jos itse matkustaa viiniensä mukana ulkomailta Suomen rajan yli, mitään verovelvollisuutta myyjällä ei ole, mutta jos pullot toimittaa rajan yli kuljetusliike, pitäisi myyjän ymmärtää maksaa verot. Mitähän järkeä siinä sitten on?

Viranomaisten tarve tulla julkisuuteen vanhoilla linjauksillaan liittyy tietenkin mediassa julkisuutta saaneeseen virolaisfirmaan alkotaxi.eu. Alkotaxista voi perustellusti olla montaa mieltä. Hutaisten tehdyt runsaasti kielivirheitä sisältävät halvan näköiset verkkosivut eivät luo kuvaa vastuuntuntoisesta yrityksestä. Sillä perusteella ei kuitenkaan toimintaa voi eikä pidä julistaa laittomaksi.

Alkotaxin olisi ehkä kannattanut selvittää asioita hieman tarkemmin, koska lienee selvä että noinkin korkealla profiililla nykyisten tulkintojen vastaista toimintaa viranomaiset eivät voi kovin kauan sallia.

Tutkitaanpa miten pienillä muutoksilla "tulkintojenvastainen toiminta" saadaan vastaamaan viranomaisten nykyisiä tulkintoja. Kas tässä:

Alkotaxin toimintaa katsotaan lainvastaiseksi, koska he eivät ole eriyttänet myyntitoimintaa ja kuljetustoimintaa eri yhtiöiksi. Alkotaxin oma perustelu, jonka mukaan kuljetus on ilmainen, puhuu itse asiassa heitä vastaan, koska näin ilmaistuna on helppo tulkita että kyse on "myynnnistä Suomeen", joka on kiellettyä muilta kuin Alkolta.

Perustamalla alkomyynti-yhtiön, joka Virossa myy tuotteita verkon välityksellä sekä erillisen alkotaxi-yhtiön, joka ottaa kuljetettavakseen suomalaisten asiakkaiden ostoksia, homma olisi täysin laillista nykytulkintojenkin mukaan. Eihän tällaisessa pykäläviilauksessa paljoakaan järkeä ole, mutta jotenkin viranomaisten pitää tehdä pesäero sallitun "kuljettamisen" ja kielletyn "Suomeen myynnin" välillä.

Valmisteverovelvollisuutta em. yhtiöittäminen ei nykytulkinnalla poistaisi vaan alkomyynti-yhtiön tulisi Suomen viranomaisten tulkinnan mukaan maksaa valmisteverot Suomeen mahdollisten Viroon maksettavien verojen lisäksi.

Jotta tämäkin viranomaisten vaatimus voitaisiin välttää, tulisi alkotaxi-yhtiön muuttaa liiketoimintaansa siten, että taksi hakisi aamulla suomalaiset asiakkaat kotoaan, kuljettaisi ne Tallinnaan, jossa ostokset lastataan taksiin ja asiakkaat ja ostokset kuljetetaan taas illalla kotiinsa. Samalla reissulla taksi voisi sitten kerätä uudet asiakkaat Viroon kuskattavaksi. Tällä tavalla toimien myynti- ja kuljetustoiminta olisi laillista eikä valmisteverovelvollisuutta olisi, koska ostajat ylittävät Suomen rajan yhdessä ostoksensa kanssa.

Jo se, että laittomaksi tulkitun liiketoiminnan pystyy vääntämään lailliseksi muutamin yksinkertaisin viilauksin, kuten edellä kuvasin, osoittaa, että nykyiset rajoitukset ovat keinotekoisia eivätkä palvele mitään järkevää tarkoitusta. Viranomaiset yrittävät epätoivoisesti keksiä tulkintoja, joiden varassa vanhentuneita lakipykäliä voisi noudattaa.

Eiköhän kaikille olisi helpointa jos lakia muutettaisiin siten, että minkäänlainen alkoholijuomien kuljettaminen EU:n alueelta omaan käyttöön ei olisi kiellettyä eikä Suomen valmisteverotuksen alaista. Viranomaisten ajan käyttäminen sen tutkimiseen onko kuljetusliike eri kuin myyjä, vai onko ostaja ylittänyt valtakunnan rajan viiniensä mukana vai ei, olisi syytä siirtää historiaan. Sellainen kun ei palvele kenenkään etua sivistyneessä yhteiskunnassa.

Tarkempi kuvaus viinituonnin nykytulkinnoista löytyy aikaisemmasta kirjoituksestani Viinin ostaminen ulkomailta – mitä saa tehdä ja mitä voi tehdä 27.2.2009 .

perjantai 27. helmikuuta 2009

Viinin ostaminen ulkomailta – mitä saa tehdä ja mitä voi tehdä

Alkon valikoima on ymärrettävistä syistä rajallinen. Siksi moni viininystävä harkitsee ”omaa tuontia” joko hankkimalla pulloja ulkomaan matkalta tai ostamalla netistä suoraan viinitilalta tai nettikauppiaalta. Viranomaisten säännökset ja tulkinnat ovat harvinaisen epäselviä, joten ei ihme että viiniharrastaja usein jää pohtimaan minkälainen tuonti on sallittua, milloin pitää maksaa valmisteveroja yms. Odotan edelleen jonkun viinilehden juttua aiheesta, mutta toistaiseksi alan julkaisujen ”tutkiva journalismi” on loistanut lähinnä poissaolollaan.

Yritän seuraavassa kuvata vallitsevaa tilannetta. Yksityishenkilön viiniostoksia ulkomailta koskee kolme eri rajoitusta; 1) tuonnin sallittavuus/laillisuus ylipäätään, 2) tuonnin määrärajoitukset ja 3) verojen maksuvelvollisuus. Omaa viinintuontia pohtivan on otettavaa kantaa rajoituksiin numerojärjestyksessä. Ensin on pohdittava onko tuonti ylipäätään laillista, seuraavaksi mitkä määrärajoitukset ovat voimassa ja lopuksi mahdollisia veroseuraamuksia. Nämä rajoitukset on syytä pitää toisistaan erillään. Valitettavan usein nämä sotketaan yhteen, jolloin helposti päädytään siihen, että viinin tuonti olisi toimintana harmaata aluetta, joka olisi aina laitonta mutta jota valvotaan huonosti – näin ei ole. Paneudutaanpa asiaan tarkemmin:

1. Tuonnin sallittavuus/laillisuus ylipäätään

Laillinen tuonti tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että viinejä ylipäätään voi tuoda. Mahdolliseen veronmaksuvelvollisuuteen ei oteta tässä kantaa. Laitonta tuontia ei saa lailliseksi maksamalla veroja.

Yksityishenkilö voi tuoda viiniä ulkomailta ”omaan käyttöön” laillisesti. Hän voi tuoda viinit mukanaan matkalta autossa tai matkalaukussa tai hän voi tilata ne netistä tai puhelimitse, jolloin viinit kuljetetaan kotiin. Viinit pitää kuitenkin hankkia omaan käyttöön, niitä ei saa tilata kaverille, eikä myydä tai vaihtaa edelleen. Niitä saa toki tarjota vieraille järjestämillään kutsuilla. Jos tuonnin kohteena on useita satoja pulloja kerralla on syytä varautua selvittämään syytä näinkin suureen ”omaan käyttöön”, mikäli viranomaiset tiedustelisivat asiaa.

Käytäntö: alle sadan pullon ostokset katsotaan hankitun ”omaan käyttöön”. Tällainen määrä voidaan helposti perustella kesäjuhlilla, syntymäpäiväkutsuilla tms. Suurempia määriä ei voi perustella ns. kimppahankintana, eli että tilaajia/vastaanottajia olisi useampia. Jokaisen tulee hankkia omat viininsä. Jos viinit kuljettaa itse, jokaisen ”hankkijan” tulee olla matkalla mukana.

Jos tilaat ulkomailta (esim. netistä) viinejä kotiin kuljetettavaksi, se on laitonta, jos myyjä itse hoitaa kuljetuksen. Jos käytetään myyjästä riippumatonta kuljetusliikettä, hankinta on sallittua kunhan viinit on maksettu ennen kuin ne saapuvat Suomen maaperälle ja viinit toimitetaan suoraan asiakkaan kotiovelle.

Käytäntö: tuotevalvontakeskuksen kirjallisen tulkinnan mukaan tuonti on laillista jos myyjän laskussa eritellään viinien ja kuljetuksen osuus. Käytännössä viinit aina maksetaan luottokortilla ostohetkellä, siis ennen Suomeen saapumista, ja toimitetaan kotiovelle. Täten laittomaksi jää sellainen hankinta, jossa viiniliike kuljettaisi viinit itse tai myy könttäsummalla viinin ja kuljetuksen. ...tai kuljettaa viinit Suomessa sijaitsevaan välivarastoon. Sellaisiin myyjiin en käytännössä ole koskaan törmännyt.

2. Tuonnin määrärajoitukset

Tuonnin määrärajoitukset koskevat tuontia EU:n veroalueen ulkopuolelta. Vaikka tällainen tuonti onkin laillista, enimmäismäärät ylittävän tuonnin osalta on maksettava veroa. Tällä hetkellä voimassa olevat rajoitukset viinintuonnista EU:n ulkopuolelta ovat ”4 litraa kuohumatonta viiniä ja 2 litraa muita alkoholijuomia”. EU:n sisällä ei ole voimassa mitään määrärajoituksia. On huomattava, että tuontirajoitukset koskevat myös Ahvenanmaan kautta kulkevilla aluksilla tuotuja juomia, eli vaikka ostokset onkin hankittu esim. Ranskasta, niitä ei voi tuoda Ahvenanmaan kautta maksamatta veroja. (kts. kuitenkin tämän jutun lopussa oleva päivitys asiasta) Ahvenanmaa on EU:n veroalueen ulkopuolella. Siksi myös ”Ruotsinlaivoilla” on voimassa ostomäärärajoitukset. Sen sijaan esim. Viron kautta laivalla tai maateitse Ruotsista tuotaessa, veroja ei tarvitse maksaa eikä määrärajoituksia ole. Jos tilaat viinejä EU:n veroalueella sijaitsevasta liikkeestä, sinua ei myöskään koske mitkään määrärajoitukset.

Käytäntö: EU:n ulkopuolelta tuskin kannattaa hankkia viinejä. Käytännössä Ahvenanmaan kautta tuotuja viinejä ei tarkasteta eikä lasketa, mutta on hyvä olla tietoinen siitä että tullilla säännösten mukaan on oikeus takavarikoida viinit, jos rikotaan määrärajoitussääntöä eikä viinejä omaehtoisesti tullata määräsatamassa. Siksi en ehkä toisi suurempia määriä viinejä Ahvenanmaan kautta. Euromääräisen takavarikkoriskin kasvaessa tarpeeksi suureksi kiertäisin kiltisti Haaparannan (tai Uumaja-Vaasa) kautta – tai tullaisin viinit kiltisti.

3. Verojen maksuvelvollisuus

Tämä on ehkä eniten päänvaivaa aiheuttanut säännös. Oletetaan, että kumpikaan edellä mainituista rajoituksista eivät estä viinien hankintaa ulkomailta. Tällöin tulee arvioida seuraavia asioita:

3a. Matkustat viinien mukana

Kun itse kuljetat viinejä mukanasi ulkomailta, mitään veroja ei peritä, eikä viinejä tarvitse tullata.

Käytäntö: selvää pässinlihaa

3b. Viinit kuljetetaan sinulle ja järjestät itse kuljetuksen

Jos ostat viinit ulkomailla, joko paikan päällä tai puhelimitse netissä, ja järjestät kuljetuksen itse (matkustamatta itse viinien mukana), joudut maksamaan viineistä valmisteveroa. Kun ostat suoraan viinitilalta tai paikan päältä liikkeestä on tavallista, että joudut itse järjestämään kuljetuksen. Sinun pitää itse ottaa etukäteen yhteyttä tulliin ja maksaa verot ennen kuin kuljetus voi tapahtua. Kts. kuitenkin alla kohta "päivitys elokuussa 2009". Vältät verovelvollisuuden jos kuljetuksen kohteena on lahjansaaja.

Käytäntö: en tiedä miten tällainen vero käytännössä edes maksettaisiin. En ole löytänyt edes selkeää ”toimi näin”-ohjetta tullin sivuilta, joka osaltaan osoittaa että asiaa ei edes pidetä tärkeänä. Paketit liikkuvat EU:n sisällä vapaasti eikä säännönmukaisia tarkastuksia tehdä. Yksittäisen lähetyksen avaaminen ja sen selvittäminen onko vastaanottaja itse järjestänyt kyseisen kuljetuksen vai ei on melko mahdotonta eikä kovin kustannustehokasta. Käytännössä veronmaksua ei valvota eikä veroja makseta.

3c. Viinit kuljettaa sinulle myyjän järjestämä kuljetusliike

Jos hankit viinisi myyjäliikkeestä, joka järjestää kuljetuksen (erillistä kuljetusliikkettä käyttäen toki) kotiovellesi, et vastaa veroista. Valtaosa netin viinimyyntiliikkeistä toimivat näin. Verosta vastaa myyjä ja kuljetusliike. Viranomaisten mukaan myyjäliikkeellä tulisi olla Suomessa ns. veroedustaja hoitamassa asiaa.

Käytäntö: Paketit liikkuvat EU:n sisällä vapaasti eikä säännönmukaisia tarkastuksia tehdä. Yksittäisen lähetyksen avaaminen ja sen selvittäminen onko sisällön myyjä järjestänyt kyseisen kuljetuksen vai ei on melko mahdotonta eikä kovin kustannustehokasta. Jotkut myyjäliikkeet, lähinnä sellaiset joilla on joitakin siteitä Suomeen, maksavat verot. Suurin osa eurooppalaisista myyjäliikkeistä jättävät todennäköisesti verot maksamatta lähinnä tietämättömyyttään.

”Disclaimer”

Edellä oleva selvitys perustuu niihin tietoihin, mitä olen eri paikoista onnistunut kaivamaan. Vaikka itse oletan, että edellä selostettu pitää kutinsa melko hyvin, tulkinnat ovat kuitenkin ”parhaita arvauksia” (best guestimates) enkä luonnollisesti ota mitään vastuuta, jos joku toimii em. tietojen perusteella.

Avoimia kysymyksiä

Avoimia kysymyksiä on toki edelleen. Lähinnä ne liittyvät verojen maksuvelvollisuuteen. Koska tätä ei käytännössä valvota, asia on hiukan teoreettinen. Suotavaa olisi toki, että asioista voisi saada viranomaisilta selkeitä ohjeita ja neuvoja. Jos haluaisin maksaa verot itse järjestämästäni kuljetuksesta, kuinka minun pitäisi käytännössä toimia? Ei ole liikaa vaadittua, että viranomaiset kertoisivat miten tulisi toimia kun seison Toscanalaisessa viiniliikkeessä ja haluan kuljettaa ostamani viinit Suomeen esim. kuriiripalvelua käyttäen.

Tavallisempi tilanne lienee se, että ostan viinini netistä, myyjäliike toimittaa viinit kuljetusliikkeelle, joka kuljettaa ne kotiovelleni. Viineistä ja kuljetuksesta (laskussa tai tilausvahvistuksessa eriteltynä) veloitetaan samalla luottokorttiveloituksella. Myyjä siis vastaa veroista, mutta vain harvoin (ilmeisesti) täyttää verovelvollisuutensa. Voiko tulli takavarikoida tällaisen lähetyksen? Jotuisiko yksityishenkilö maksamaan tuotteista, jotka hän takavarikkotilanteessa ei saa haltuunsa vai voiko hän ilmoittaa luottokorttiyhtiölleen ettei hyväksy luottokorttiveloitusta jolloin veloitus perutaan?

Kommentteja kaivataan

Kokemuksia, tietoja, ohjeita otetaan ilomielin vastaan. Jos sinulla on parempaa tietoa, lisätietoa yms heitä kommentti asiasta niin päivitän tämän kirjoituksen.

Päivitys heinäkuussa 2009:

Viini-web.netissä nimimerkki Ennae kirjoittaa huhtikuussa 2009 soittaneensa tullin neuvontaan ja saaneensa seuraavanlaisen suullisen ohjeen:

"Soitin viimein tullin neuvontaan ja kysyin asiasta. Jos Ranskasta, Ruotsista tai muusta EU-maasta ostetuille viineille on kuitti, oma kuljetus ja ne menevät omaan käyttöön, niin mitään ilmoitusta tullille ei tarvitse tehdä asiasta eivätkä viinit poikkeamisella Maarianhaminassa muutu "tax free" -tavaraksi, mitä laivalla myytävät viinit ovat."

Tämä lienee yhden virkailijan näkemys, joka on ristiriidassa tullin verkkosivujen tietojen kanssa. Mielenkiintoinen tilanne.


Päivitys elokuussa 2009:

Edellä 3b-kohtaan lisättäköön vielä, että viisi litraa viiniä voi verovapaasti lahjoittaa EU-maasta toiseen. Eli kun olet vaikkapa Italiassa tai Ranskassa ja olet ostanut viinisi, voit verovapaasti lähettää viinit Suomeen lahjana. Itsellesi et voi viinejä lahjoittaa, mutta puoliso tai ystävä käy hyvin. Jos haluat lähettää viinit itsellesi olet veronmaksuvelvollinen edellä selostetun mukaisesti.

Päivitys lokakuussa 2009:

Lähteitä:

http://www.valvira.fi/files/Tiedote172007.pdf

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/tiedostot/019.pdf

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/matkailijat_muuttajat/alkoholi_tupakka/index.jsp

http://www.tulli.fi/fi/yksityisille/lahjat_ulkomailta/alkoholi_tupakka_EU/index.jsp

http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/Esitteet/tiedostot/ohjeita_matkustajille_2009_A4.pdf

Päivitys marraskuussa 2010:


Tulli on taas julkaissut uuden tiedotteen. Tiedote antaa tällä kertaa ymmärtää, että nettikauppojen kautta tehtävät ostokset ovat etämyyntiä, jolloin verovelvollinen on myyjä, ei ostaja. Missään ei tosin sanota, mitä sitten tapahtuu, kun myyjä ei ehkä maksakaan veroja eikä sitä voiko esim. ostaja huolehtia veroista halutessaan?

Tiedote kokonaisuudessaan:


http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/julkaisut_ja_esitteet/asiakasohjeet/ostaminen_ulkomailta/tiedostot/019_yksityish.pdf

Ehkä pidät myös näistä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...