Näytetään tekstit, joissa on tunniste Libanon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Libanon. Näytä kaikki tekstit

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Viinipopulismia – helppoja yksinkertaistuksia Alkon viinihyllyviidakosta

Alkossa viinit lajitellaan hyllyyn alkuperämaan mukaan. Lukuisiin kymyyksiin siitä, minkä maan hyllystä saa hyvää viiniä olen tyypillisesti vastannut poliitikkomaisesti että kyse on pohjimmiltaan omasta maustasi, eikä alkuperämaa suinkaan yksinomaan määrää viinin makumaailmaa. Mm. käytetyt rypäleet, maaperä, yksittäisen viinintekijän taito ja monet muut seikat ovat tärkeitä tekijöitä viinejä arvioitaessa.

Käytyäni taas kerran pitkän keskustelun aiheesta ja saatuani taas kerran kuulla kuinka tuollaiset vastaukset eivät auta hyllyjen välissä seikkailevaa tietämätöntä viininkuluttajaa, joka kaipaa ehdottomia vastauksia silläkin uhalla etteivät ne joka tilanteessa olekaan lopullisia totuuksia, intouduin keskusteluun viinien stereotyypeistä. Aivan kuten monilla meistä on varmat käsitykset eri maiden kansalaisten ominaisuuksista kuten laiskuudesta, epärehellisyydestä yms. täytynee eri maiden viinejäkin pystyä lokeroimaan osittain ennakkoluulojen ja osittain kokemusperäisen tiedon varassa. Keskustelun lopputulemana syntyi viinipopulistinen ehdoton totuus siitä mitä eri maiden viinihyllyistä sopii odottaa. Joten jos vivahteet ja yksityiskohdat eivät jaksa kiinnostaa osut seuraavien totuuksien avulla joskus oikeaan.

Keskityn tarkastelussa vain punaviineihin, joten seuraavassa Alkon punaviinhyllyjen viidakon navigointiohjeita:

Argentiina

Argentiinan punaviinihylly on helppo. Jos rypälelajike on joku muu kuin Malbec voit unohtaa sen saman tien. Parhaimmillaan Argentiinan Malbec-viinit ovat hyviä. Osta n. 15 euron hintaisia Malbec-pulloja.

Australia

Suurimmaksi osaksi Australian punaviinit ovat täyteläisiä, erittäin voimakkaita ja hyvin alkoholipitoisia. Ne maistuvat usein hillolle, eukalyptukselle ja pippurille. Jos tällainen maku jostain syystä miellyttää, kannattaa valita summamutikassa joku pullo hintahaarukassa 10-15 euroa.

Chile

Jos viinejä saisi ruokakaupoissa Chilen punaviinit löytyisivät halpaketjujen hyllyistä. Jos olet tykästynyt laatikkoviineihin, vastaavanlaisen kokemuksen saat Chilen punaviinipulloista. Esanssin maku tulee kaupan päälle. Osta alle kympin Cabernet Sauvignon ja ihmettele mikset käyttänyt rahojasi johonkin muuhun.

Espanja

Espanjalainen punaviini on kuin vaniljajäätelö. Varma valinta, joka ei tarjoa mitään yllätyksiä. Pehmeä, pyöreä ja helppo juoda. Jos etsit makukokemuksia, etsi muualta . Jos kuitenkin arvostat enemmän kullanväristä kirjoitusta etiketissä tai verkkosukkaan pukeutuneita pulloja, voit valita ihan minkä tahansa tuotteen ja tarjota sen päivällisvieraille. Kukaan ei valita, mutta kukaan ei myöskään muista sitä seuraavana päivänä.

Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikan punaviinihylly on haasteellinen. Aivan karmeat ja ihan kohtuulliset tuotteet seisovat sulassa sovussa samassa hyllyssä. Hintakaan ei välttämättä ohjaa oikeaan. Pahimmillaan saat palaneelle kumille ja esanssille maistuvaa huonosti tehtyä litkua. Parhaimmillaan saat tasapainoisen, joskin runsaan hedelmäisen viinin, josta ei löydy samoja ylilyöntejä kuin Australian hedelmähillopommiviineistä (esim. Rust en Vrede, Radford, Vergelegen).

Italia

Italian punaviinihyllystä löytyy hyviä viinejä kohtuuhintaan. Jos rypäle on Sangiovese ja viini on tuotettu Toscanassa se on suurella todennäköisyydellä hyvä. Pullon kyljessä oleva merkintä ”Chianti Classico” tai ”Brunello” on sekin yleensä hyvä merkki. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytyy lopulta mieleinen. Piemonten viineillä, Baroloilla ja Barbarescoilla, on maailmalla hyvä maine, mutta totuus on se, että halvalla ei saa hyvää. Unohda Alkossa myytävät alle viidenkympin pullot. Veneton Valpolicellat ja Amaronet ovat hyviä, edelliset vieläpä edullisia. Hanki Toscanassa tai Venetossa tuotettuja pulloja. Muut Italian viinialueet ovat mitä ovat, sattuman kauppaa.

Portugali

Portugalin punaviinihyllyssä enemmistö tuotteista maistuu vihreille koville tanniineille, parfyymille, kukille ja ovat usein tasapainottomia. Hyvä vertaus on Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, muutamia hyvä yksilöitä, mutta tulosta syntyy harvoin. Molemmat ovat tulevaisuuden nousevia tähtiä - nyt ja ikuisesti? Hypeä on enemmän kuin substanssia. Jos kaipaat kummallisia makuelämyksiä, hanki toki viinisi tästä hyllystä. Ne eivät ole hinnalla pilattuja.

Ranska

Ranskalaiset punaviinit ja niiden maineen tuntee kaikki. Ehkä juuri siksi tässä mennään usein vikaan. Hankitaan hienoon tilaisuuteen ranskalainen punkku ja petytään raskaasti. Totuus on että suurin osa Ranskassa tuotetusta viinistä on häpeällisen huonolaatuista.

Ranskaa ei voi tarkastella kokonaisuutena vaan alueittain. Useimmiten kuitenkin hinta on hyvä laadun mittari.

Bordeaux

Bordeaux’n maine perustuu pitkälti muutamaan huippukalliseen viiniin, jota pitää ensin säilyttää toistakymmentä vuotta ennen kuin viini on pehmennyt juotavaan kuntoon. Lisäksi alle 20 euron hyvän Bordeaux-viinin löytäminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin jääkarhun kohtaaminen kadulla. Jollet ole valmis uhraamaan paljon rahaa ja säilyttämään viinisi pitkään, unohda Bordeaux. Tulet pettymään nuoren viinin liian karvaaseen makuun, joka ei edes säilyttämällä parane. Jos nyt välttämättä pitää jotain hankkia heti juotavaksi, valitse edes Merlot-pohjainen St Emilionin viini hintaluokassa yli 20 euroa.

Bourgogne

Burgundilaisten hyvä maine perustuu kuten Bordeaux’ssakin muutamaan huippuviiniin. Alle 30 euron hintaan tuskin löydät kuin heikkolaatuista marjamehua. Unohda tai satsaa paljon rahaa ja säilytä pullo pitkään.

Rhone

Hinta ratkaisee. Yli 20 euron viinit ovat kelvollisia, esim Chateauneuf-du-papet jopa hyviä. Halvat Rhonelaiset tuottavat usein pettymyksen.

Muut alueet

Hakuammuntaa. Beaujolias Nouveaux ja Alsace ovat punaviineistä puhuttaessa lähinnä hauska vitsi.

Uusi Seelanti

Kohtuullisia hedelmäisiä Pinot Noir viinejä. Hieman kalliinpuoleisia, mutta ihan juotavia.

Yhdysvallat

Alkoon rahdataan ilmeisesti punaviinejä, joita amerikkalaiset eivät itse halua juoda. USA:ssa tehdään kyllä erinomaisia punaviinejä, mutta niitä ei Alkossa näy. Muutamat kelvolliset taas ovat ylihintaisia. Nautittavia ostokandidaatteja on tasan kaksi, Beringerin Clear Lake Zinfandel ja Northstar Wineryn Stella Maris.

Muut maat

Bulgaria ja Romania - tarjoa pahimmille vihamiehillesi ja varmistu ettei sinun tarvitse maistaa itse. Saksa ja Itävalta – siihen on syynsä, että näissä maissa valmistetaan nimenomaan valkoviiniä, jätä suosiolla punaviinit muille.

Libanon – erikoista kyllä, Alkon suppea valikoima on erinomainen. Ch Musar on taivaallinen.

Muut maat – hakuammuntaa. Tuskin ostaisit Uruguaylaista autoakaan. Punaviiinin ostaminen näistä maista on erikoisuuden tavoittelua, maun takia tuskin kannattaa ostaa.

Laatikkoviinit maasta riippumatta

Jos olet sitä mieltä, että pakkauksella ei ole väliä et ole ajanut Trabantilla. Sekin valmistettiin osaksi pahvista ja kulki kyllä eteenpäin, mutta ajonautinto oli kyseenalainen. Laatikkoviinistäkin juopuu, mutta makuelämys on ala-arvoinen. Hinta on paras laadun mittari. Mitä kalliimpi boxi, sitä vähemmän pahanmakuista se on. Hanki boxi jos on tärkeää että vieraillasi on punainen juoma muovimukissaan ja että he juopuvat. Hanapakkaukset pitäisi lailla kieltää - ugh!

Tästä on hyvä lähteä, kunhan muistaa että säännöt vahvistavia poikkeuksia saattaa löytyä yllättävän runsaasti. Ja jos totta puhutaan, poikkeuksien metsästäminen on joskus viiniharrastuksen suola.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Lähi-idän yllätysherkut

Viikonloppu vierähti kahden positiivisen yllättäjän seurassa. Mukavien arvostelujen yllyttämänä hankin perjantaiksi pullollisen punaista ”Bordeaux-sekoitusta” Libanonin Bekaan laaksosta; Chateau Musar 1999. Alkon myymälässä varoitettiin leikkisästi, että viinissä voi olla metallinen maku johtuen viinitilan maaperän kranaatinsirpaleista. No, metallista ei ollut tietoakaan, mutta muuten viinistä löytyy makua joka lähtöön. Ensimmäisenä viini lyö nenille. Uskomaton vivahteikas tuoksu, josta voi erottaa kaikkia mielikuvitukseen sopivia hedelmiä. Ennen kaikkea tuoksun runsaus herättää odotuksia. Maku on yhtä lailla valloittava. Viikunaa, tammea, maata, nahkaa, tallia – kaikkea melkein liiankin kanssa. Viini on äärimmäisen konsentroitunut. Vertaus Bordeaux´hon ontuu siinä mielessä, että viini ei ole etäisen elegantti. Tässä viinissä valloittaa päällekäyvä viettelevä aistillisuus, jota tapaa Rhonen tai Burgundin alueiden viineissä. Kokonaisuus on tasapainoinen ja loppusilauksen antavat silkkiset pitkät tanniinit, joita tämänikäiseltä viiniltä jo sopii odottaakin. Kaiken kaikkiaan maku on selkeästi vanhasta maailmasta. Vaikka kypsää hedelmää toki viinissä on aistittavissa yllin kyllin, tasapaino on säilynyt eikä hedelmävellin oireita runsaudesta huolimatta esiinny. Kaiken kruunaa suorastaan naurettava hinta. Jos tämä viini olisi Euroopasta hinta vähintäänkin kolminkertaistuisi. Alle kolmenkympin hintaan tämä on suorastaan ryöstö – ja ryöstön kohteena on nimenomaan tuottaja!! Viinin seuralaisena nautittu naudan sisäfilepihvi fetajuustosalaatin kera teki kokemuksesta täydellisen. Valtaisat sympatiat osoitan paikalliselle viininviljelijälle, joka vaikeissa oloissa jaksaa tuottaa kyseistä herkkua meidänkin ruokapöytiin. Sopii toivoa, että keltaisia lippuja heiluttavat paikalliset ääriainekset jättävät jatkossakin viinitilan rauhaan – sen tuhoutuminen olisi suuri menetys.

Lauantaiksi ruokakuntamme virtuaalinen viinimatka suuntautui rajan eteläpuolelle Israeliin. Alkon tilausvalikoimasta oli haaviin tarttunut parinkymmenen euron Yarden Pinot Noir 2003. Ja taas kerran kohdalle sattui mukava positiivinen yllätys. Pinot Noiriksi viini on yllättävän täyteläinen. Mansikka hallitsee niin tuoksua kuin makuakin. Tammi tuo yllätyksellistä ryhdikkyyttä tähän viiniin, josta odottamani puolukkavivahteet taas jäivät puuttumaan. Vertailin mielessäni viiniä Alkossa myytäviin Etelä-Amerikan ja Uuden Seelannin Pinot Noireihin. Tämä viini pesi ne mennen tullen, jopa aikaisemmin ylistämäni Villa Maria joutui tunnustamaan tappionsa. Seuralaisekseen ruokapöydässä viini sai pitkään haudutetun naudanpaistipadan, pehmeäksi uunikypsytetyt bataatit ja punajuuret höystettynä smetanalla. Lähi-idän sekava tilanne muistutti olemassaolostaan kun pohdiskelin viikonlopun viinien rypäleiden kasvuoloja. Kun libanonilaista viiinitilaa uhkaa mahdollinen sota, israelilaista Golan Heights Winery-viinitilaa uhkaa mahdollinen rauha. Yardenin rypäleet näet kasvavat Golanin kukkuloilla, jotka mahdollisen Syyrian kanssa solmittavan rauhan yhteydessä suurella todennäköisyydellä luovutettaisiin Syyrialle, jolloin viininteko tyssäisi siihen paikkaan. Toivokaamme siis rauhallisia oloja mutta ei uusia rajanvetoja, jotta näistä viineistä pääsisi nauttimaan jatkossakin.

Ai että kumpi oli parempi? Hyvin erityyppisiä viinejä, mutta Chateau Musar veti kyllä tässä kahden superviinin kisassa pidemmän korren.

Ehkä pidät myös näistä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...