Suomessa viini on viiniä

Osallistuin alkuvuodesta Helsingissä järjestettävään seminaariin, jossa mm. pohdittiin Burgundin viinien menekinedistämiskeinoja. Kovasti ihmeteltiin miksei Burgundin viinit myy paremmin ja miksi kuluttajat eivät ota niitä omakseen.

Burgundin viinien paras myyntivaltti on eittämättä niiden maine maailman parhaimpina viineinä. Hieman paradoksaalisesti tässä piilee myös markkinointiongelma. ”Maiilman paras viini” kun nostattaa kaikenlaisia odotuksia – ja kun ne eivät toteutdu, petytään raskaasti.

Burgundin viinien ansioita ovat ennenkaikkea monivivahteisuus, eleganssi ja terroirin ilmentäminen. Lisäksi viinit ovat parhaimmillaan usein vasta pitkän säilytysjaan jälkeen.

Kun peruskuluttaja astelee Alkoon hankkimaan ensimmäisen Burgundin viininsä hintaluokassa 7-15 euroa hän todennäköisesti pettyy raskaasti. Viini ei muistuta lainkaan hedelmäisen runsaita espanjalaisia tai tanniinisia chileläisiä punaviinejä, joiden makumaailma hallitsee suomalaisten viinivalintoja.

Sen sijaan lasissa maistuu kevyt ja hapokas "kitkerä" puolukkamehu, josta puuttuu kaikki hedelmäisyyden ja hillomaisuuden piirteet. Monen burgundikokeilut päättyvät tähän.

Itse seminaarissa menekin kasvattamseksi esitettin kaikenlaisia konsteja. Alueen oma väki näytti luottavan perintesiin keinoihin. Kuluttajanvalistusta tulee lisätä. Yksittäisten viinialueiden terroir-tarinoiden saloja tulisi kertoa kuluttajille. Onnea vaan yrityksille, heh! Muut vippaskonstit liittyivät sitten lähinnä etikettien yksinkertaistamiseen ja rypäletiedon korostamiseen aluepainotusten sijaan. Ratkaisu sekin, mutta tuskin toimiva, kun ongelma on muualla.

Karu totuus on ettei Burgundin viinien myynti lähde nousuun muuta kuin itse viinikulttuuriin panostamalla. Vain jos kuluttajat kokevat Burgundin viinien ansiot tärkeäksi osaksi omaa viininautintoaan, muutos voi tapahtua.

Milloin tälläinen muutos sitten tapahtuu. Oma arvioni on karu - ei koskaan. 

Monelle suomalaiselle, ilmeisesti myös monelle veroja pohtivalle poliitikolle, viini on vain alkoholia. Viinin vaihtoehto on olut tai kossu. 

Hieman ylemmällä evoluution portaalla istuskelevat arvostavat jo viiniä ruokajuomana. Kuitenkin Suomessa juodan viiniä enimmäkseen sanan geneerisessä merkityksessä. Viinikulttuuri on tasolla, jolloin puna- ja valkoviini erotetaan toisistaan ja niiden ympärille on kehkeytynyt tietynlaisia ruokatottumuksia. Kakki tämän yli menevä on pienen piirin hifistelyä – ja tulee myös olemaan.   

Mihin perustuu viininystävän kannalta synkähkö olettamukseni? Verrataan vaikka suomalaisten suosikkijuomaan kahviin. Voidaanko Suomessa puhua kahvikulttuurista, tuskin? Erilaisia latteviritelmiä toki on syntynyt vuosien saatossa lisää pienten erikoiskahviloiden ja erikoiskahvimyymälöiden ansioista. Kehitys alkoi jo vuosikymmeniä sitten, mutta mitän läpimurtoa ei ole tapahtunut. Suomessa juodaan Juhlamokkaaa tai Presidenttiä – muu on hifistelyä. Ruokakulttuurin kanssa asiat eivät ole paljon paremmin; vatsa nopeasti täyteen jotakin moskaa.

Jos suomalaisen perinnejuoman, kahvin ympärille ei muodostu kukoistavaa kulttuuria, miten voidaan olettaa että tiukassa monopoliohjauksessa oleva suomalaisille varsin eksoottinen viini voisi koskaan olla olennainen osa kansalaisten arkea.

Alko on jo määritellyt viinin Juhlamokaksi – ainoaksi viralliseksi totuudeksi - alle kympin Chileläisen. 

Suomessa kahvi on kahvia ja viini vain viiniä. Pardon, Bourgogne.

P.S. Jos joku nyt kuitenkin kiinnostui Burgundin viineistä kannatttaa lukea lisää www.burgundy-wines.fr sivustolta.  

Hurahdin laatusamppanjaan

Kun nauttittuani neljätoista senttilitraa kuohujuomaa pidän kokemusta koko päivän, ellen peräti koko viikon kohokohtana, siihen voi olla vain kaksi syytä. Joko elämäni on niin tylsää että pienikin poikkeama rutiineista aiheuttaa hurmostilan tai sitten olen oppinut nauttimaan elämän pienistä iloista.

Itse haluan uskoa jälkimmäistä selitystä. Viime viikolla istuin Silja Serenaden Bon Vivant-baarissa kun lasiini kaadettiin NV Jacques Selosse Initiale Blanc de Blancs Brut-samppanjaa. Halusin kokeilla tyylikästä, vahva-aromista samppanjaa, jossa voin kokea kypsän omenan ja paahteisen leivän aromeja samettisenpehmeiden pienten kuplien hieroessa kitalakea.

Kokemus oli ainutlaatuinen. Vain muutama senttilitra tällaista juomaa toi mielihyvän, joka jatkuu edelleen vaikka tapahtumasta on kohta viikko. Kokemusta on luonnollisesti vaikea pukea sanoiksi. Tilanteeseen vaikutti varmasti rento ja mukava seura ja ilmapiiri sekä asiansa osaava sommelier, joka ansiokkaasti valotti kyseisen samppanjan taustoja.

Eittämättä oma viini-innostukseni ja vuosia jatkunut viinimaailman yksityiskohtiin perehtyminen auttoi niin odotusten luomisessa kuin sopivan mielentilan saavuttamiseksi.

Laatusamppanja näet on enemmän kuin vain juoma. Nautinnon maksimoimiseksi siihen on valmistauduttava kuin urheilusuoritukseen. Rentous, mielentila, paikka ja ympäristö – kaikkien elementtien on oltava kohdallaan, jotta suoritus onnistuisi.

Ja tällä kertaa se onnistui. Pienten kuplien kutittaessa kitalakea ja aromien hivellessä maku- ja hajuaistia mielihyvän tunne oli yhtäkkiä valtaisa. Ajatukset fokusoituivat analysoimaan jumalaisen juoman rakennetta, makua ja aromeja. Ympäröivä maailma lakkasi hetkeksi olemasta. En nauranut ääneen enkä itkenyt onnesta, mutta lähellä se oli.

Kaikki puheet prestige-samppanjan elitistisyydestä ja kalleudesta joutuivat äkkiä romukoppaan. Jos kahdellakympillä voin ostaa itselleni viikoksi mielihyvää, olen löytänyt harrastuksen, jonka hinta-laatusuhdetta voi olla vaikea lyödä.

Olen aikaisemmin suhtautunut lievästi epäillen kuohuviinien ja samppanjan ylistäjiin. Tavallinen cava tai jopa halpa samppanja kun parhaimmillaankin maistuu  raikkaalle janojuomalle, jota rutiininomaisesti juodaan juhlatilaisuuksissa koska ”niin kuuluu tehdä”.

Se, että lasillinen laatusamppanjaa todella voi tarjota maata järisyttävän nautinnon on minulle sekä uusi että varsin ihana asia.

Madonna ja Sancerre Pinot Noir

Tänä iltana Madonna konsertoi Helsingissä. Omia perheenjäseniä ja runsaasti tuttuja halusi mennä paikan päälle. Itse päätin kutsuista huolimatta jäädä kotiin, jolloin minulle lankesi lapsenvahdin osa – pitää hoitaa konserttiin menevien aikuisten lapsia. Käytännössä se tarkoittaa, että joudun keittämään spagetit viiden aikaan iltapäivällä. Tämän jälkeen 5-9-vuotiaat lapset hoitavat toisiaan ja minulle jää runsaasti aikaa viinin nauttimiseen.

Säätiedotus lupasi lämmintä ja aurinkoista iltaa, joten viinimaistelu ulkoilmassa omalla pihalla tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Valmistautumisen aloitin jo alkuiltapäivästä paikallisessa Alkossa. Kun suunnittelee juovansa viiniä yksin - mitä en yleensä suosittele - viinin on tarjottava jotain erikoista. Yksioikoiset Etelä-Afrikkalaiset Shirazit, halvat Chileläiset Cabernet Sauvignonit tai Argentiinalaiset Malbec-pihviviinit saavat odottaa. Nyt tarvitaan vivahteikasta, eleganttia viiniä, joka toimii innostajana ja elämyksentuottajana ihan eri tavalla kun jos auttamassa on hyvä ruoka ja hyvä seura.

Kiertelin myymälän hyllyjä etsiskellen uusia tuttavuuksia, joita en ollut aikaisemmin maistanut. Ensimmäiseksi osui silmään Autralialainen Ninth Island Pinot Noir. Se jäi kuitenkin hyllyyn, koska paremman tiedon puutteessa pelkäsin sen mahdollisesti olevan hillomainen ”uuden maailman” tuote. Ranskan hyllyssä osui silmään Chateauneuf-du-Pape Juliette Avril. Alle kahdenkympin CdP on kuitenkin aina sen verran epävarma ostos, että hyllyyn jäi. Mitään pettymystä en tälle illalle halunnut ostaa. Seuraava mielenkiintoa herättävä viini oli tilausvalikoimasta hyllyyn poimittu Peppoli Chianti Classico 2006. Tiesin, että tämä viini on saanut hyviä arvosteluja, mutta Chiantia on tullut lipiteltyä viime aikoina sen verran paljon, että kaipasin jotain muuta. Mistä löytyisi eksotiikkaa, jotain erikoista ja uutta? Aloin jo vaipua epätoivoon kun päätin vielä suorittaa toisen hyllykierroksen. Lopulta erikoisuus löytyi, Laporte Sancerre La Cresle Rouge 2007,

Ranskan Loiren laaksosta Sancerren alueen punainen viini! Sancerrestä tulee loistavia valkoviinejä, mutta miltä mahtavat maistua alueen punaviinit? Sattumalta olin eilen lukaissut uusimmasta Decanter-lehdestä jutun Sancerren Pinot Noir-viinien uudesta tulemisesta. Jutun innoittamana ja innoissani siitä, että Alkoon oli saatu tällainen uutuus kaappasin hetimmiten pullollisen mukaani.

Spagetinkeittoon kului kahdeksan minuuttia ja lasten ruokkimiseen toinen mokoma. Tämän jälkeen areena oli minun ja La Creslen. Kuuden aikaan illalla ulkolämpötila oli edelleen yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Siirryin pihaterassille mukanani viinipullo ja kunnollinen isokupuinen kristallilasi. Istahdin mukavasti tuoliin, avasin pullon ja annoin viinin virrata lasiin. Katselin viiniä, joka oli vaaleata, lähes roséviinin väristä. Viinilasin läpi näkyi sinistä taivasta ja vehreä puutarha. Ainoastaan metsäkyyhkyn ääntely ja naapurin kaukaa kuuluva sadettajan ääni rikkoivat hiljaisuuden. Idylli tuntui olevan luotu nimenomaan tätä maistelutilaisuutta varten.

Ensinuuhkaisu paljasti karheat marjaisat tuoksut, karpaloa ja kypsää kirsikkaa. Ensikulauksen myötä makuaisti vahvisti hajuaistin havainnot. Lasissani oli mausteinen ja karheamarjainen melko kevyt viini, jossa näkymättömät tanninit kuitenkin aiheuttivat voimakkaan suuta kuivattavan tunteen. Ilkeästi tällaista viiniä voisi kuvata viherpipertäjäviiniksi. Siitähän näytti puuttuvan kokonaan äijämäisyys. Ei runsasta hedelmäisyyttä, täyteläistä makua, tallintaustaa tai kiristävää tanniinisuutta. Toisaalta tämä on Pinot Noir, jonka parhaita ominaisuuksia ovat nimenomaan keveys ja eleganssi. Kyseessä ei suinkaan ole mikään mitätön vähäpätöinen nössöviini, vaan elegantti ja vivahteikas nektari, jonka hennot piirteet ansaitsevat rauhallisen ja pitkäkestoisen arvioinnin.

Myönnän kernaasti, etten sokkotestissä pystyisi erottamaan tätä Bourgognen viinistä. Jo ensimmäisten kulausten jälkeen hymyilin leveästi kun kelasin mielessäni Alkossa suorittamaani valintaprosessia – olin onnistunut valitsemaan täydellisen viinin tarkoitukseensa.

Maistoin kokeilumielessä lasten spagettijämiä jauheliha- ja tomaattikastikkeeesa. Viinin kitalakea kuivattava ominaisuus hävisi samantien. Ruoan rasvaisuus pehmensi viiniä mukavasti.

Lasillinen seurasi toistaan ja ajatukset pyörivät vinhaan viinin ympärillä. Tuoksuja, makuja, marjoja, mausteita. Kuinka ihanaa onkaan vaihteeksi nauttia viiniä, jonka alkoholipitoisuus on vain 12,5%. Hyvä viini ei tarvitse korkeaa alkoholipitoisuutta vaan hyvää makumaailmaa. Maukas viini inspiroi pyörittämään lasia yhä vinhammin, nuuhkimaan yhä uudelleen ja löytämään yhä uusia makuja. Lintujen viserrys aurinkoisessa illassa vuorotteli kaatojen aiheuttamien virtausäänien kanssa. Elämisen siedettävää keveyttä – taas kerran (courtesy of Alko à 20€ ja luonto for free).

Puolitoista tuntia myöhemmin pullo oli tyhjä. Mielihyvän valtaamana siirryin sisätiloihin miettimään ystäviäni, jotka olivat päättäneet seistä kuutisen tuntia Helsinkiläisellä asfalttikentällä korvia huumaavassa metelissä katsellen, sikäli kun näköyhteyttä on, silinterihattuun ja verkkosukkiin sonnustautunutta keski-ikäistä rouvaa, joka loikkii edestakaisin vartavasten kyhätyllä lavalla. Mahtavatko he nauttia yhtä paljon kuin minä nauttiessani Loiren laakson punavinistä, jonka vivahteikkuutta ja nautiskelun ainutkertaisuutta kesäillassa arvostin suunnattomasti. Saattavat nauttiakin. Itse hankin ensimäisen Madonna-levyni jo 1980-luvun alussa. Vaikka Madonnan musiikista aina olen pitänytkin, täytyy rehelliseti tunnustaa, ettei Madonna ikinä ole pystynyt tuottamaan minulle samanlaista tyydytystä kuin tämäniltainen viini. Tässäkin suhteessa valintani siis osui nappiin.

Toisaalta olin tietenkin onnellinen siitä, ettei satatuhatta ihmistä ollut päättänyt nauttia tätä viiniä nimenomaan tänä iltana. Silloin olisin saattanut jäädä ilman. Olisin ehkä siinä tapauksessa joutunut menemään yksin kuuntelemaan Madonnaa – kokemus ehkä sekin.

PS.

Madonnalla on muuten vankka yhteys viiniin. Hänen isänsä omistaa viinitilan, joka myös on käyttänyt Madonnaa markkinoinnissaan. Viinitila on mm. tuottanut Madonna-nimisiä viinejä, joiden etikettiä komistaa, kuinkas muuten, Madonna itse. Ihan vain faneille tiedoksi.

Viinipopulismia – helppoja yksinkertaistuksia Alkon viinihyllyviidakosta

Alkossa viinit lajitellaan hyllyyn alkuperämaan mukaan. Lukuisiin kymyyksiin siitä, minkä maan hyllystä saa hyvää viiniä olen tyypillisesti vastannut poliitikkomaisesti että kyse on pohjimmiltaan omasta maustasi, eikä alkuperämaa suinkaan yksinomaan määrää viinin makumaailmaa. Mm. käytetyt rypäleet, maaperä, yksittäisen viinintekijän taito ja monet muut seikat ovat tärkeitä tekijöitä viinejä arvioitaessa.

Käytyäni taas kerran pitkän keskustelun aiheesta ja saatuani taas kerran kuulla kuinka tuollaiset vastaukset eivät auta hyllyjen välissä seikkailevaa tietämätöntä viininkuluttajaa, joka kaipaa ehdottomia vastauksia silläkin uhalla etteivät ne joka tilanteessa olekaan lopullisia totuuksia, intouduin keskusteluun viinien stereotyypeistä. Aivan kuten monilla meistä on varmat käsitykset eri maiden kansalaisten ominaisuuksista kuten laiskuudesta, epärehellisyydestä yms. täytynee eri maiden viinejäkin pystyä lokeroimaan osittain ennakkoluulojen ja osittain kokemusperäisen tiedon varassa. Keskustelun lopputulemana syntyi viinipopulistinen ehdoton totuus siitä mitä eri maiden viinihyllyistä sopii odottaa. Joten jos vivahteet ja yksityiskohdat eivät jaksa kiinnostaa osut seuraavien totuuksien avulla joskus oikeaan.

Keskityn tarkastelussa vain punaviineihin, joten seuraavassa Alkon punaviinhyllyjen viidakon navigointiohjeita:

Argentiina

Argentiinan punaviinihylly on helppo. Jos rypälelajike on joku muu kuin Malbec voit unohtaa sen saman tien. Parhaimmillaan Argentiinan Malbec-viinit ovat hyviä. Osta n. 15 euron hintaisia Malbec-pulloja.

Australia

Suurimmaksi osaksi Australian punaviinit ovat täyteläisiä, erittäin voimakkaita ja hyvin alkoholipitoisia. Ne maistuvat usein hillolle, eukalyptukselle ja pippurille. Jos tällainen maku jostain syystä miellyttää, kannattaa valita summamutikassa joku pullo hintahaarukassa 10-15 euroa.

Chile

Jos viinejä saisi ruokakaupoissa Chilen punaviinit löytyisivät halpaketjujen hyllyistä. Jos olet tykästynyt laatikkoviineihin, vastaavanlaisen kokemuksen saat Chilen punaviinipulloista. Esanssin maku tulee kaupan päälle. Osta alle kympin Cabernet Sauvignon ja ihmettele mikset käyttänyt rahojasi johonkin muuhun.

Espanja

Espanjalainen punaviini on kuin vaniljajäätelö. Varma valinta, joka ei tarjoa mitään yllätyksiä. Pehmeä, pyöreä ja helppo juoda. Jos etsit makukokemuksia, etsi muualta . Jos kuitenkin arvostat enemmän kullanväristä kirjoitusta etiketissä tai verkkosukkaan pukeutuneita pulloja, voit valita ihan minkä tahansa tuotteen ja tarjota sen päivällisvieraille. Kukaan ei valita, mutta kukaan ei myöskään muista sitä seuraavana päivänä.

Etelä-Afrikka

Etelä-Afrikan punaviinihylly on haasteellinen. Aivan karmeat ja ihan kohtuulliset tuotteet seisovat sulassa sovussa samassa hyllyssä. Hintakaan ei välttämättä ohjaa oikeaan. Pahimmillaan saat palaneelle kumille ja esanssille maistuvaa huonosti tehtyä litkua. Parhaimmillaan saat tasapainoisen, joskin runsaan hedelmäisen viinin, josta ei löydy samoja ylilyöntejä kuin Australian hedelmähillopommiviineistä (esim. Rust en Vrede, Radford, Vergelegen).

Italia

Italian punaviinihyllystä löytyy hyviä viinejä kohtuuhintaan. Jos rypäle on Sangiovese ja viini on tuotettu Toscanassa se on suurella todennäköisyydellä hyvä. Pullon kyljessä oleva merkintä ”Chianti Classico” tai ”Brunello” on sekin yleensä hyvä merkki. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytyy lopulta mieleinen. Piemonten viineillä, Baroloilla ja Barbarescoilla, on maailmalla hyvä maine, mutta totuus on se, että halvalla ei saa hyvää. Unohda Alkossa myytävät alle viidenkympin pullot. Veneton Valpolicellat ja Amaronet ovat hyviä, edelliset vieläpä edullisia. Hanki Toscanassa tai Venetossa tuotettuja pulloja. Muut Italian viinialueet ovat mitä ovat, sattuman kauppaa.

Portugali

Portugalin punaviinihyllyssä enemmistö tuotteista maistuu vihreille koville tanniineille, parfyymille, kukille ja ovat usein tasapainottomia. Hyvä vertaus on Suomen miesten jalkapallomaajoukkue, muutamia hyvä yksilöitä, mutta tulosta syntyy harvoin. Molemmat ovat tulevaisuuden nousevia tähtiä - nyt ja ikuisesti? Hypeä on enemmän kuin substanssia. Jos kaipaat kummallisia makuelämyksiä, hanki toki viinisi tästä hyllystä. Ne eivät ole hinnalla pilattuja.

Ranska

Ranskalaiset punaviinit ja niiden maineen tuntee kaikki. Ehkä juuri siksi tässä mennään usein vikaan. Hankitaan hienoon tilaisuuteen ranskalainen punkku ja petytään raskaasti. Totuus on että suurin osa Ranskassa tuotetusta viinistä on häpeällisen huonolaatuista.

Ranskaa ei voi tarkastella kokonaisuutena vaan alueittain. Useimmiten kuitenkin hinta on hyvä laadun mittari.

Bordeaux

Bordeaux’n maine perustuu pitkälti muutamaan huippukalliseen viiniin, jota pitää ensin säilyttää toistakymmentä vuotta ennen kuin viini on pehmennyt juotavaan kuntoon. Lisäksi alle 20 euron hyvän Bordeaux-viinin löytäminen on suunnilleen yhtä todennäköistä kuin jääkarhun kohtaaminen kadulla. Jollet ole valmis uhraamaan paljon rahaa ja säilyttämään viinisi pitkään, unohda Bordeaux. Tulet pettymään nuoren viinin liian karvaaseen makuun, joka ei edes säilyttämällä parane. Jos nyt välttämättä pitää jotain hankkia heti juotavaksi, valitse edes Merlot-pohjainen St Emilionin viini hintaluokassa yli 20 euroa.

Bourgogne

Burgundilaisten hyvä maine perustuu kuten Bordeaux’ssakin muutamaan huippuviiniin. Alle 30 euron hintaan tuskin löydät kuin heikkolaatuista marjamehua. Unohda tai satsaa paljon rahaa ja säilytä pullo pitkään.

Rhone

Hinta ratkaisee. Yli 20 euron viinit ovat kelvollisia, esim Chateauneuf-du-papet jopa hyviä. Halvat Rhonelaiset tuottavat usein pettymyksen.

Muut alueet

Hakuammuntaa. Beaujolias Nouveaux ja Alsace ovat punaviineistä puhuttaessa lähinnä hauska vitsi.

Uusi Seelanti

Kohtuullisia hedelmäisiä Pinot Noir viinejä. Hieman kalliinpuoleisia, mutta ihan juotavia.

Yhdysvallat

Alkoon rahdataan ilmeisesti punaviinejä, joita amerikkalaiset eivät itse halua juoda. USA:ssa tehdään kyllä erinomaisia punaviinejä, mutta niitä ei Alkossa näy. Muutamat kelvolliset taas ovat ylihintaisia. Nautittavia ostokandidaatteja on tasan kaksi, Beringerin Clear Lake Zinfandel ja Northstar Wineryn Stella Maris.

Muut maat

Bulgaria ja Romania - tarjoa pahimmille vihamiehillesi ja varmistu ettei sinun tarvitse maistaa itse. Saksa ja Itävalta – siihen on syynsä, että näissä maissa valmistetaan nimenomaan valkoviiniä, jätä suosiolla punaviinit muille.

Libanon – erikoista kyllä, Alkon suppea valikoima on erinomainen. Ch Musar on taivaallinen.

Muut maat – hakuammuntaa. Tuskin ostaisit Uruguaylaista autoakaan. Punaviiinin ostaminen näistä maista on erikoisuuden tavoittelua, maun takia tuskin kannattaa ostaa.

Laatikkoviinit maasta riippumatta

Jos olet sitä mieltä, että pakkauksella ei ole väliä et ole ajanut Trabantilla. Sekin valmistettiin osaksi pahvista ja kulki kyllä eteenpäin, mutta ajonautinto oli kyseenalainen. Laatikkoviinistäkin juopuu, mutta makuelämys on ala-arvoinen. Hinta on paras laadun mittari. Mitä kalliimpi boxi, sitä vähemmän pahanmakuista se on. Hanki boxi jos on tärkeää että vieraillasi on punainen juoma muovimukissaan ja että he juopuvat. Hanapakkaukset pitäisi lailla kieltää - ugh!

Tästä on hyvä lähteä, kunhan muistaa että säännöt vahvistavia poikkeuksia saattaa löytyä yllättävän runsaasti. Ja jos totta puhutaan, poikkeuksien metsästäminen on joskus viiniharrastuksen suola.

Hyvää ja pahaa halvalla

Alle yhdeksän euron (Alkon hinnoissa) en yleensä tee kokeiluja koska riski joutua maistamaan ”Chileläistä mustetta” tai ”metallitynnyriesanssia” on liian suuri. Useimmiten siis hukkaan heitettyä rahaa. Jos tähän hintaluokkaan joskus eksyn, kyseessä on ennestään tuttu viini tai viini, joka on riittävän monelta taholta saanut hyvät arvostelut. Sen sijaan luokassa 9-15 euroa löytää melko usein helmiä, joskin riski löytää mitäänsanomattomia tai pahoja viinejä on tässäkin luokassa melko suuri. Hintaluokka 15-30 euroa on ehkä kaikkein riskittömin. Hyviä viinejä löytää paljon ja pahoja on hyvin vähän. Korkeammassa hintaluokassa mätämunia on tietenkin vielä vähemmän, mutta yhdenkin löytäminen kismittää kovan hinnan vuoksi.

Kansainvälisen finanssikriisin innoittamana päätin vaihteeksi kokeilla muutamaa halvempaa (9-15 euroa) viiniä Alkon valikoimasta. Tarkoituksenani oli täyttää kotivarastot maistuvalla halpistavaralla, jotta lähestyvän juhlapyhäsesongin alkaessa löytyy tarjottavaa viineistä mitään ymmärtämättömille vierasjoukoille. Kun kuitenkin itsekin joutuu maistelemaan, viini ei saisi olla pahaa.

Erinomaiseksi osoittautui noin 13 euron M. Chaputierin Cote-du-Rhone Villages Rasteau 2006. Viinissä maistuu paahtuneet rypäleet, tanniinit kiristävät sopivasti eikä tasapainoisessa kokonaisuudessa ole pahemmin hillovellioireita.

Toinen ”löytö” oli Mezzacoronan Teroldego Rotaliano Riserva 2004. Kymmenen euron investointi kummajaisrypäleviiniin palkitsi. Kyseessä on varsin klassinen viini, jonka alhainen alkoholipitoisuus ja kovuus miellyttää. Rasvaisen ruoan kanssa viini pehmenee nautinnolliseksi juomaksi. Tätä juodessa tulee mieleen että tällaiselta hyvän arkiviiniin tuleekin maistua.

Georgian viinejä edustaa Alkossa toinen kympin viini eli Teliani Valley Saperavi 2007. Maussa aluksi tervaa ja kypsää rypälettä, lopuksi ihanat tanniinit. Niiden väliin jää hieman vetisempi jakso, joka hieman mietityttää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiiviinen yllättäjä, joskaan ei ihan yllä kahden edellä mainitun tasolle.

Aikaisemmin maistettu ja hyväksi havaittu halppis on Tommasin Poggio al Tufo Rompicollo (n. 13€), jossa maistuu toscanalainen kirsikka ja nahka.

Samaan sarjaan nousee myös ranskalainen malbec-herkku Chateau Haut-Monplaisir (n. 11 €), jonka hevosenlanta-aromit valloittavat ihanasti. Sopii mainiosti pitkään haudutetun lihakasvispadan kanssa.

Portugalilainen Fonte de Beco jäi mieleen siitä, ettei se maistu pahalle vaikka hinta on reilusti alle yhdeksän euron.

Toki kokeiltujen joukkoon osui myös huteja. Seuraavassa pahimmat vikatikit:

Yhdeksän euron Pinotage Café Culture 2007 ei ole viini vaan kahvin ja yskänlääkkeen sekoitus. Kahdentoista euron Chateau Cesseras 2005 on paahdettua alkoholisiirappia pahimmasta päästä. Cotes-du-Rhone Guigal (11€) ja Chateau Le Vieux Chantre (12€) olivat täysin mitäänsanomattomia tekeleitä. Brocardin Passetoutgrain 2006 burgundilainen (11€) oli kemiallisen makuista hentoa mansikkavettä, joka sopi mainiosti lihapadan liemeen, mutta oli täysin juotavaksi kelpaamatonta.

Bordeaux’n metsästystä ja Alkon tiedotusta

Syyskuun alussa (3.9.) metsästäjänvaistoni heräävät jälleen. Alkon verkkosivuille ilmestyy kiinnostavia tuoteuutuuksia, kiinnostavimpina vuoden 2005 Bordeaux Grand Crut Chateau Clerc Milon ja Chateau Beychevelle. Kuten yleensä tuoteuutuuksien kohdalla saatavuustiedoista ei ole mitään iloa. Kun tuotesivulta valitsee ”Missä tuotetta on?”, valitsee hakukriteeriksi ”koko maan” ja napsauttaa ”Hae”-painiketta ruutuun ilmestyy kryptinen tiedote: ”Saatavuustietoa ei ole. Tuotetta ei ole valitsemallasi alueella tai kyseessä on tilausvalikoiman tuote.”

En tiedä kuka näitä tiedotteita laatii tai oikolukeeko niitä kukaan, mutta näiden kahden lauseen informaatioarvo on varsin kyseenalainen. Ensimmäisessä lauseessa todetaan, että saatavuustietoja ei ole, mutta heti perään kerrotaan saatavuustieto; ”tuotetta ei ole valitsemallasi alueella”. Varsin ristiriitaista. Lisäksi, jos uutta tuotetta ei ole valitsemallani alueella ”koko maa”, niin missä sitten? Sitten kerrotaan, että syy tietojen puuttumiseen voi johtua siitä, että ”kyseessä on tilausvalikoiman tuote”. Tilausvalikoiman tuotteet on Alkon sivustolla lueteltu erikseen ja niiltä sivuilta ei edes ole linkkiä saatavuushakuun. Vai käykö Alkolla usein niin, että tilausvalikoimatuote lipsahtaa väärälle sivustolle, jolloin em. kryptinen selitys on paikallaan. Varmuuden vuoksi Alko ilmoittaa, että ”tiedoissa voi olla virheitä”. 

Uskoisin, että kuka tahansa valistunut asiakas reagoi närkästyneesti moiseen hölynpölyviestiin. Siksi onkin kummallista, että kyseinen viesti on ollut käytössä Alkon sivuilla jo useita kuukausia. 

Kokeneena viinimetsästäjänä  tiedän, että näitä tuoteuutuuksia ei todennäköisesti ole myynnissä  suuria eriä ja että ne tullaan ripottelemaan ilmeisen sattumanvaraisesti pääasiallisesti muutamaan pääkaupunkiseudun myymälään. On siis toimittava nopeasti ja laadittava hyvä metsästysstrategia.

Päätän aloittaa kartoittamalla tilanteen käyttämällä verkostoa. Kirjoitan Viini-webiin kirjoituksen otsikolla ”Ostovinkkejä syyskuulle”. Kirjoitan lyhyet arviot uusista punaviineistä, siteeraan muutamia arvosteluja ja jään odottamaan, että ensimmäiset kommentit alkavat ilmestyä kirjoitukseni perään. Jo saman päivän aikana ilmestyy kullanarvoista tietoa. Viinien rajallisesta saatavuudesta tulee raportteja. ”Koko Alkossa enää muutama pullo” (3.9 klo 15.49).

On aika tarttua puhelimeen ja soittaa myymälään. Soitan tuttuun myymälään, jossa yleensä on laatuviinejä kaupan ja tiedustelen tilannetta. ”Ei ole, eikä vielä voi varata. En osaa sanoa milloin tulee ja jos tulee. Soita uudelleen ensi viikolla”. Tähän en tyydy. Soitan toiseen myymälään. ”Ei ole vielä, mutta varmasti tulee meille. Ihan lähipäivinä. Tottakai voi varata. Soitamme heti kun tuotteet ovat täällä”. Teen pahan virheen – luotan Alkolta saamaani tietoon ja varaan tuotteet. Jään odottamaan soittoa. Pari päivää myöhemmin (perjantai 5.9.) myymälästä soitetaan. ”Clerc Milonia ei tullut koskaan meille. Nyt on loppu koko maasta. Ei valitettavasti saa enää mistään. Ei ole tulossa lisää näillä näkymin. Pahoittelen.”

Epätoivo valtasi mieleni. Olinko ollut liian herkkäuskoinen. Miten olinkaan saattanut uskoa, että viinin ostaminen onnistuu vain muutamalla puhelinsoitolla pariin myymälään.

On jo perjantai-iltapäivä. Ensimmäinen viesti siitä, että Clerc Milon  on jo loppu  oli tullut jo keskiviikkona. Vielä en kuitenkaan luovuta. Viestejä, joiden mukaan tuotetta ei enää ole, ei kannata ottaa liian vakavasti. Ensin uusi vilkaisu viini-webin kommentteihin. Lippulaivamyymälässä ja Munkkivuoressa on ainakin ollut tätä tuotetta. Soitan Lippulaivaan. ”Ei ole. Loppu. Kaikki meni hyvin nopeasti, aika vähän niitä tulikin. Sori.”  Uusi yritys. Soitan Munkkivuoreen. ”On toki meillä Clerc Milonia, montako haluat? Meille tuli puolet koko maan pulloista. Täältä vielä saa.” OSUMA! YES! Varaan pullot ja  lähden samantien ajamaan myymälään ennenkuin ne ”vahingossa” luovutetaan toiselle asiakkaalle. Luottamus annettuihin lupauksiin kun ei enää ole kovin korkealla. Ajon aikana pohdiskelen olisiko Alkon syytä koordinoida tiedotustaan hieman paremmin. Myymälöissä ei selvästikään osata informoida asiakasta tuotteiden saatavuudesta. Onkohan heillä käytössä sama järjestelmä kuin asiakkailla verkossa (”saatavuustietoja ei ole”)? Pohdin myös miksi juuri Helsingin Munkkivuoren myymälään rahdattiin puolet koko maan myyntierästä. Heitetäänkö asiasta lanttia vai sattuiko vain jakeluautolla olemaan  keikka Munkkivuoreen kun Clerc Milonia lastattiin? 

No, Munkkivuoressa taas ei sitten ollut Chateau Beychevelleä, joten sitä piti lähteä metsästämään muista pääkaupunkiseudun myymälöistä. Soittokierros paljasti, että Espoon Tapiolasta löytyy pulloja, joten Munkkivuoresta matka jatkuu Tapiolaan.

Tulipahan taas soiteltua, ajettua, kirottua ja naureskeltua tätä touhua. Kotimatkalla mietin oliko sokerin ostaminen Neuvostoliitossa helpompaa? Mietin myös miten strategiaa voisi muuttaa seuraavaan kertaan. Ehkäpä jokaisesta pääkaupunkiseudun täyden valikoiman liikkeestä pitää varata pulloja heti ensimmäisenä päivänä. Joku varaus sitten saattaa onnistua. 

Saavuin kotiin, kävin suihkussa, avasin pullon Chateau Carsin Cuvée Noire 2003 ja annoin pulssin laskea pimenevässä illassa hyvän viinin seurassa.   ... ja nauroin ääneen. 

Odotusostoksilla

Olen monesti ihmetellyt miksi niin monet saavat kiksejä alennusmyynneistä. Tällaiset ihmiset viettävät aikaansa ahtaissa myymälöissä hamstraamassa kulutustavaroita, joita he eivät tarvitse, koska niitä myydään halvemmalla kuin aikaisemmin.

Käänteinen ajastustenjuoksu tuli eittämättä mieleeni, kun täydensin omaa vuoden 2005 Bordeaux-varastoani. Onhan se fiksumpaa ostaa tuotteita, joita ei ole aikaisemmin ollut edes myynnissä, joiden hinta ylittää aikaisemmat vastaavat ja joista nauttiminen tapahtuu aikaisintaan ensi vuosikymmenellä – onhan?

Tunnustan, että Bordeaux-2005-hypetys on tarttunut minuunkin. Haalin kellariini yhä uusia puteleita samalla kun odotukset kasvavat uusiin sfääreihin. Ennen juhannusta varasto karttui kolmella muskettisoturilla Ormes, Rauzan ja Bata. Kaikki kohtuuhintaisia vuoden 2005 Bordeaux:n punaviinejä.

Pitkään joudun vielä ihmettelemään miltä nämä kaverukset maistuvat. Samannäköisiä synkäntummia pulloja ovat kuin muutkin. Ei kun arvosteluja tulkitsemaan. Alkon arviot muistuttavat toisiaan . Kaikkia kolmea luonnehditaan sanoilla ”täyteläinen”, ”tanniininen” ja ”mausteinen”. Kaikki ovat myös ”herukkaisia” - paitsi Bata, joka on ”runsaan herukkainen”. Siispä etsimään erilaisuuksia. Ormes on ”marjaisa” mutta ei ”pitkä”. Rauzan on ”luumuinen” ja ”hieman paahteinen”. Bata taas on ”kevyen savuinen”.

Seuraavaksi ”ulkomaille”. Parker arvostaa Rauzanin 92 pisteen arvoiseksi, kun taas Wine Spectator tyytyy 85-88 pisteen haarukkaan (”Can’t see how this will be as great as...”). Oliko Sucklingilla huono päivä? Parker tykkää, kaikki muut taas ei. Tämä tarkoittanee, että kyseessä on raskas, päällekäyvä viini, jossa eleganssi ei ole hallitseva ominaisuus? Tuottaja itse pitää maininnanarvoisena seikkana, että viini maistuu suussa peräti yksitoista sekuntia!

Batan savuisuus muuttuu Wine Doctorin arvostelussa toffeeksi. Melko täyteläinen, kypsän marjainen ja pitkä tämäkin lienee. Tasaisesti 90-91 pisteen arvioita. ”Täyteläinen” Ormes on Wine Spectatorin mielestä (88 pistettä) ”medium-bodied”.

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”miltä tämä maistuu?” en tietenkään saanut. Sen sijaan em. analyyttinen harjoitus toi oman nautintonsa. Viiniharrastus on paljon muuta kuin juominen. Lapsille (ja lapsenmielisille) joulun lahjapakettien puristelu ja sisällön arvuuttelu asettaa odotuksia iltaan, kun paketit vihdoin avataan. Pohjimmiltaan tässä on kyse samasta asiasta. Toivottavasti odotus palkitaan – sitten joskus.

Jännitystä elämään - vuoden 2005 Bordeaux

Tarunhohtoisen vuosikerran 2005 viinit Bordeax:n alueelta ovat aloittaneet maihinnousunsa Suomen kamaralle. Toki matkailijoiden mukana on ehtinyt saapua yksittäisiä pullollisia, mutta Alkon hyllyille nämä viinit saapuivat vasta loppukeväästä.

Jos tarkkoja ollaan ensimmäisenä taisi jo vuoden 2007 syksyllä tulla The Winemakers Collection – cuvée 1 osana Château d'Arsacin sarjaa, jossa vaihtuva kuulu viinintekijä saa toteuttaa vapaasti näkemystään. Tämän ensimmäisen viinin – cuvée 1 – teki Michel Rolland. Tätä viiniä löytyi aika monen Alkon hyllyltä melko pitkään.

Seuraavaksi Alkon lippulaivamyymälään ilmestyi toukokuun alussa Château Duhart-Milon, joka myytiin yhdessä päivässä loppuun. Samoihin aikoihin myyntiin tuli Château Chasse-Spleen, joka on käytännössä jo loppunut Alkon myymälöistä ja Château Camensac, jota toki vielä on saatavana. Uusimmat, kesäkuussa Alkoihin tulleet Château Paloumey ja Château Bellegrave Pomerol ovat tätä kirjoitettaessa ehtineet levitä vain muutamaan myymälään – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa ehtivät loppua ennenkuin muualle maahan ehtivätkään.

Itse olen onnistunut Alkosta hankkimaan kaikkia em. viinejä kellariini, mutta eittämättä on tullut mieleen, että suomalaiselta viininharrastajalta vaaditaan edelleen melkoista vikkeläkinttuisuutta ja jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Mitä kauempana pääkaupunkiseudulta sitä sattuu asustamaan, sen vaikeammaksi homma menee. Kyläalkoon on turha mennä hyllyjä katsastamaan laatuviinin löytämisen toivossa. Alkoholimonopolimme kyllä levittää viiden euron bulkkiviinejä joka kylään, mutta viinikulttuuria edistäviä laatuviinejä tarjotaan edelleen vain rajoitettuja määriä rajoitetulla alueella. Osaksi kyse on oravanpyöräefektistä. Ei kannata pitää valikoimassa, kun ei ole kysyntää. Ja kun ei ole valikoimassa, ei myöskään tule kysyntää. Minkä tahansa viinin voi toki tilata omaan lähimyymäläänsä, mutta se edellyttää ostajalta perehtymistä tarjontaan joko tutkimalla Alkon hinnastoa tai nettisivuja sekä jonkun verran malttia, koska toimitus kestää yleenä ainakin viikon. Laadukkaat heräteostokset jäävät näin ollen tekemättä ...ja J.P. Chenetin voittokulku jatkuu.

Ennakkotietojen mukaan Alkoon on vielä kesän aikana tulossa muutama uusi vuoden 2005 Bordeaux-viini myyntiin. Täytynee pitää silmät ja korvat auki ja välttää liian pitkää oleskelua viestimien ulottumattomissa, jos mielii näitäkin pulloja kellariinsa hankkia. Kaikesta huolimatta Alkon luoma urheiluhenkinen laatuviinien hankintatapa kuitenkin kiehtoo minua. Jotkut kiipeilevät Mt Everestillä, jotkut lottoavat – minä ostan viinejä. Jännitystä pitänee elämässä olla.