Madonna ja Sancerre Pinot Noir

Tänä iltana Madonna konsertoi Helsingissä. Omia perheenjäseniä ja runsaasti tuttuja halusi mennä paikan päälle. Itse päätin kutsuista huolimatta jäädä kotiin, jolloin minulle lankesi lapsenvahdin osa – pitää hoitaa konserttiin menevien aikuisten lapsia. Käytännössä se tarkoittaa, että joudun keittämään spagetit viiden aikaan iltapäivällä. Tämän jälkeen 5-9-vuotiaat lapset hoitavat toisiaan ja minulle jää runsaasti aikaa viinin nauttimiseen.

Säätiedotus lupasi lämmintä ja aurinkoista iltaa, joten viinimaistelu ulkoilmassa omalla pihalla tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta. Valmistautumisen aloitin jo alkuiltapäivästä paikallisessa Alkossa. Kun suunnittelee juovansa viiniä yksin - mitä en yleensä suosittele - viinin on tarjottava jotain erikoista. Yksioikoiset Etelä-Afrikkalaiset Shirazit, halvat Chileläiset Cabernet Sauvignonit tai Argentiinalaiset Malbec-pihviviinit saavat odottaa. Nyt tarvitaan vivahteikasta, eleganttia viiniä, joka toimii innostajana ja elämyksentuottajana ihan eri tavalla kun jos auttamassa on hyvä ruoka ja hyvä seura.

Kiertelin myymälän hyllyjä etsiskellen uusia tuttavuuksia, joita en ollut aikaisemmin maistanut. Ensimmäiseksi osui silmään Autralialainen Ninth Island Pinot Noir. Se jäi kuitenkin hyllyyn, koska paremman tiedon puutteessa pelkäsin sen mahdollisesti olevan hillomainen ”uuden maailman” tuote. Ranskan hyllyssä osui silmään Chateauneuf-du-Pape Juliette Avril. Alle kahdenkympin CdP on kuitenkin aina sen verran epävarma ostos, että hyllyyn jäi. Mitään pettymystä en tälle illalle halunnut ostaa. Seuraava mielenkiintoa herättävä viini oli tilausvalikoimasta hyllyyn poimittu Peppoli Chianti Classico 2006. Tiesin, että tämä viini on saanut hyviä arvosteluja, mutta Chiantia on tullut lipiteltyä viime aikoina sen verran paljon, että kaipasin jotain muuta. Mistä löytyisi eksotiikkaa, jotain erikoista ja uutta? Aloin jo vaipua epätoivoon kun päätin vielä suorittaa toisen hyllykierroksen. Lopulta erikoisuus löytyi, Laporte Sancerre La Cresle Rouge 2007,

Ranskan Loiren laaksosta Sancerren alueen punainen viini! Sancerrestä tulee loistavia valkoviinejä, mutta miltä mahtavat maistua alueen punaviinit? Sattumalta olin eilen lukaissut uusimmasta Decanter-lehdestä jutun Sancerren Pinot Noir-viinien uudesta tulemisesta. Jutun innoittamana ja innoissani siitä, että Alkoon oli saatu tällainen uutuus kaappasin hetimmiten pullollisen mukaani.

Spagetinkeittoon kului kahdeksan minuuttia ja lasten ruokkimiseen toinen mokoma. Tämän jälkeen areena oli minun ja La Creslen. Kuuden aikaan illalla ulkolämpötila oli edelleen yli kahdenkymmenen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Siirryin pihaterassille mukanani viinipullo ja kunnollinen isokupuinen kristallilasi. Istahdin mukavasti tuoliin, avasin pullon ja annoin viinin virrata lasiin. Katselin viiniä, joka oli vaaleata, lähes roséviinin väristä. Viinilasin läpi näkyi sinistä taivasta ja vehreä puutarha. Ainoastaan metsäkyyhkyn ääntely ja naapurin kaukaa kuuluva sadettajan ääni rikkoivat hiljaisuuden. Idylli tuntui olevan luotu nimenomaan tätä maistelutilaisuutta varten.

Ensinuuhkaisu paljasti karheat marjaisat tuoksut, karpaloa ja kypsää kirsikkaa. Ensikulauksen myötä makuaisti vahvisti hajuaistin havainnot. Lasissani oli mausteinen ja karheamarjainen melko kevyt viini, jossa näkymättömät tanninit kuitenkin aiheuttivat voimakkaan suuta kuivattavan tunteen. Ilkeästi tällaista viiniä voisi kuvata viherpipertäjäviiniksi. Siitähän näytti puuttuvan kokonaan äijämäisyys. Ei runsasta hedelmäisyyttä, täyteläistä makua, tallintaustaa tai kiristävää tanniinisuutta. Toisaalta tämä on Pinot Noir, jonka parhaita ominaisuuksia ovat nimenomaan keveys ja eleganssi. Kyseessä ei suinkaan ole mikään mitätön vähäpätöinen nössöviini, vaan elegantti ja vivahteikas nektari, jonka hennot piirteet ansaitsevat rauhallisen ja pitkäkestoisen arvioinnin.

Myönnän kernaasti, etten sokkotestissä pystyisi erottamaan tätä Bourgognen viinistä. Jo ensimmäisten kulausten jälkeen hymyilin leveästi kun kelasin mielessäni Alkossa suorittamaani valintaprosessia – olin onnistunut valitsemaan täydellisen viinin tarkoitukseensa.

Maistoin kokeilumielessä lasten spagettijämiä jauheliha- ja tomaattikastikkeeesa. Viinin kitalakea kuivattava ominaisuus hävisi samantien. Ruoan rasvaisuus pehmensi viiniä mukavasti.

Lasillinen seurasi toistaan ja ajatukset pyörivät vinhaan viinin ympärillä. Tuoksuja, makuja, marjoja, mausteita. Kuinka ihanaa onkaan vaihteeksi nauttia viiniä, jonka alkoholipitoisuus on vain 12,5%. Hyvä viini ei tarvitse korkeaa alkoholipitoisuutta vaan hyvää makumaailmaa. Maukas viini inspiroi pyörittämään lasia yhä vinhammin, nuuhkimaan yhä uudelleen ja löytämään yhä uusia makuja. Lintujen viserrys aurinkoisessa illassa vuorotteli kaatojen aiheuttamien virtausäänien kanssa. Elämisen siedettävää keveyttä – taas kerran (courtesy of Alko à 20€ ja luonto for free).

Puolitoista tuntia myöhemmin pullo oli tyhjä. Mielihyvän valtaamana siirryin sisätiloihin miettimään ystäviäni, jotka olivat päättäneet seistä kuutisen tuntia Helsinkiläisellä asfalttikentällä korvia huumaavassa metelissä katsellen, sikäli kun näköyhteyttä on, silinterihattuun ja verkkosukkiin sonnustautunutta keski-ikäistä rouvaa, joka loikkii edestakaisin vartavasten kyhätyllä lavalla. Mahtavatko he nauttia yhtä paljon kuin minä nauttiessani Loiren laakson punavinistä, jonka vivahteikkuutta ja nautiskelun ainutkertaisuutta kesäillassa arvostin suunnattomasti. Saattavat nauttiakin. Itse hankin ensimäisen Madonna-levyni jo 1980-luvun alussa. Vaikka Madonnan musiikista aina olen pitänytkin, täytyy rehelliseti tunnustaa, ettei Madonna ikinä ole pystynyt tuottamaan minulle samanlaista tyydytystä kuin tämäniltainen viini. Tässäkin suhteessa valintani siis osui nappiin.

Toisaalta olin tietenkin onnellinen siitä, ettei satatuhatta ihmistä ollut päättänyt nauttia tätä viiniä nimenomaan tänä iltana. Silloin olisin saattanut jäädä ilman. Olisin ehkä siinä tapauksessa joutunut menemään yksin kuuntelemaan Madonnaa – kokemus ehkä sekin.

PS.

Madonnalla on muuten vankka yhteys viiniin. Hänen isänsä omistaa viinitilan, joka myös on käyttänyt Madonnaa markkinoinnissaan. Viinitila on mm. tuottanut Madonna-nimisiä viinejä, joiden etikettiä komistaa, kuinkas muuten, Madonna itse. Ihan vain faneille tiedoksi.