Hyvää ja pahaa halvalla

Alle yhdeksän euron (Alkon hinnoissa) en yleensä tee kokeiluja koska riski joutua maistamaan ”Chileläistä mustetta” tai ”metallitynnyriesanssia” on liian suuri. Useimmiten siis hukkaan heitettyä rahaa. Jos tähän hintaluokkaan joskus eksyn, kyseessä on ennestään tuttu viini tai viini, joka on riittävän monelta taholta saanut hyvät arvostelut. Sen sijaan luokassa 9-15 euroa löytää melko usein helmiä, joskin riski löytää mitäänsanomattomia tai pahoja viinejä on tässäkin luokassa melko suuri. Hintaluokka 15-30 euroa on ehkä kaikkein riskittömin. Hyviä viinejä löytää paljon ja pahoja on hyvin vähän. Korkeammassa hintaluokassa mätämunia on tietenkin vielä vähemmän, mutta yhdenkin löytäminen kismittää kovan hinnan vuoksi.

Kansainvälisen finanssikriisin innoittamana päätin vaihteeksi kokeilla muutamaa halvempaa (9-15 euroa) viiniä Alkon valikoimasta. Tarkoituksenani oli täyttää kotivarastot maistuvalla halpistavaralla, jotta lähestyvän juhlapyhäsesongin alkaessa löytyy tarjottavaa viineistä mitään ymmärtämättömille vierasjoukoille. Kun kuitenkin itsekin joutuu maistelemaan, viini ei saisi olla pahaa.

Erinomaiseksi osoittautui noin 13 euron M. Chaputierin Cote-du-Rhone Villages Rasteau 2006. Viinissä maistuu paahtuneet rypäleet, tanniinit kiristävät sopivasti eikä tasapainoisessa kokonaisuudessa ole pahemmin hillovellioireita.

Toinen ”löytö” oli Mezzacoronan Teroldego Rotaliano Riserva 2004. Kymmenen euron investointi kummajaisrypäleviiniin palkitsi. Kyseessä on varsin klassinen viini, jonka alhainen alkoholipitoisuus ja kovuus miellyttää. Rasvaisen ruoan kanssa viini pehmenee nautinnolliseksi juomaksi. Tätä juodessa tulee mieleen että tällaiselta hyvän arkiviiniin tuleekin maistua.

Georgian viinejä edustaa Alkossa toinen kympin viini eli Teliani Valley Saperavi 2007. Maussa aluksi tervaa ja kypsää rypälettä, lopuksi ihanat tanniinit. Niiden väliin jää hieman vetisempi jakso, joka hieman mietityttää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiiviinen yllättäjä, joskaan ei ihan yllä kahden edellä mainitun tasolle.

Aikaisemmin maistettu ja hyväksi havaittu halppis on Tommasin Poggio al Tufo Rompicollo (n. 13€), jossa maistuu toscanalainen kirsikka ja nahka.

Samaan sarjaan nousee myös ranskalainen malbec-herkku Chateau Haut-Monplaisir (n. 11 €), jonka hevosenlanta-aromit valloittavat ihanasti. Sopii mainiosti pitkään haudutetun lihakasvispadan kanssa.

Portugalilainen Fonte de Beco jäi mieleen siitä, ettei se maistu pahalle vaikka hinta on reilusti alle yhdeksän euron.

Toki kokeiltujen joukkoon osui myös huteja. Seuraavassa pahimmat vikatikit:

Yhdeksän euron Pinotage Café Culture 2007 ei ole viini vaan kahvin ja yskänlääkkeen sekoitus. Kahdentoista euron Chateau Cesseras 2005 on paahdettua alkoholisiirappia pahimmasta päästä. Cotes-du-Rhone Guigal (11€) ja Chateau Le Vieux Chantre (12€) olivat täysin mitäänsanomattomia tekeleitä. Brocardin Passetoutgrain 2006 burgundilainen (11€) oli kemiallisen makuista hentoa mansikkavettä, joka sopi mainiosti lihapadan liemeen, mutta oli täysin juotavaksi kelpaamatonta.