Viikonloppu vierähti kahden positiivisen yllättäjän seurassa. Mukavien arvostelujen yllyttämänä hankin perjantaiksi pullollisen punaista ”Bordeaux-sekoitusta” Libanonin Bekaan laaksosta; Chateau Musar 1999. Alkon myymälässä varoitettiin leikkisästi, että viinissä voi olla metallinen maku johtuen viinitilan maaperän kranaatinsirpaleista. No, metallista ei ollut tietoakaan, mutta muuten viinistä löytyy makua joka lähtöön. Ensimmäisenä viini lyö nenille. Uskomaton vivahteikas tuoksu, josta voi erottaa kaikkia mielikuvitukseen sopivia hedelmiä. Ennen kaikkea tuoksun runsaus herättää odotuksia. Maku on yhtä lailla valloittava. Viikunaa, tammea, maata, nahkaa, tallia – kaikkea melkein liiankin kanssa. Viini on äärimmäisen konsentroitunut. Vertaus Bordeaux´hon ontuu siinä mielessä, että viini ei ole etäisen elegantti. Tässä viinissä valloittaa päällekäyvä viettelevä aistillisuus, jota tapaa Rhonen tai Burgundin alueiden viineissä. Kokonaisuus on tasapainoinen ja loppusilauksen antavat silkkiset pitkät tanniinit, joita tämänikäiseltä viiniltä jo sopii odottaakin. Kaiken kaikkiaan maku on selkeästi vanhasta maailmasta. Vaikka kypsää hedelmää toki viinissä on aistittavissa yllin kyllin, tasapaino on säilynyt eikä hedelmävellin oireita runsaudesta huolimatta esiinny. Kaiken kruunaa suorastaan naurettava hinta. Jos tämä viini olisi Euroopasta hinta vähintäänkin kolminkertaistuisi. Alle kolmenkympin hintaan tämä on suorastaan ryöstö – ja ryöstön kohteena on nimenomaan tuottaja!! Viinin seuralaisena nautittu naudan sisäfilepihvi fetajuustosalaatin kera teki kokemuksesta täydellisen. Valtaisat sympatiat osoitan paikalliselle viininviljelijälle, joka vaikeissa oloissa jaksaa tuottaa kyseistä herkkua meidänkin ruokapöytiin. Sopii toivoa, että keltaisia lippuja heiluttavat paikalliset ääriainekset jättävät jatkossakin viinitilan rauhaan – sen tuhoutuminen olisi suuri menetys.Lauantaiksi ruokakuntamme virtuaalinen viinimatka suuntautui rajan eteläpuolelle Israeliin. Alkon tilausvalikoimasta oli haaviin tarttunut parinkymmenen euron Yarden Pinot Noir 2003. Ja taas kerran kohdalle sattui mukava positiivinen yllätys. Pinot Noiriksi viini on yllättävän täyteläinen. Mansikka hallitsee niin tuoksua kuin makuakin. Tammi tuo yllätyksellistä ryhdikkyyttä tähän viiniin, josta odottamani puolukkavivahteet taas jäivät puuttumaan. Vertailin mielessäni viiniä Alkossa myytäviin Etelä-Amerikan ja Uuden Seelannin Pinot Noireihin. Tämä viini pesi ne mennen tullen, jopa aikaisemmin ylistämäni Villa Maria joutui tunnustamaan tappionsa. Seuralaisekseen ruokapöydässä viini sai pitkään haudutetun naudanpaistipadan, pehmeäksi uunikypsytetyt bataatit ja punajuuret höystettynä smetanalla. Lähi-idän sekava tilanne muistutti olemassaolostaan kun pohdiskelin viikonlopun viinien rypäleiden kasvuoloja. Kun libanonilaista viiinitilaa uhkaa mahdollinen sota, israelilaista Golan Heights Winery-viinitilaa uhkaa mahdollinen rauha. Yardenin rypäleet näet kasvavat Golanin kukkuloilla, jotka mahdollisen Syyrian kanssa solmittavan rauhan yhteydessä suurella todennäköisyydellä luovutettaisiin Syyrialle, jolloin viininteko tyssäisi siihen paikkaan. Toivokaamme siis rauhallisia oloja mutta ei uusia rajanvetoja, jotta näistä viineistä pääsisi nauttimaan jatkossakin.
Ai että kumpi oli parempi? Hyvin erityyppisiä viinejä, mutta Chateau Musar veti kyllä tässä kahden superviinin kisassa pidemmän korren.
