Osallistuin alkuvuodesta Helsingissä järjestettävään seminaariin, jossa mm. pohdittiin Burgundin viinien menekinedistämiskeinoja. Kovasti ihmeteltiin miksei Burgundin viinit myy paremmin ja miksi kuluttajat eivät ota niitä omakseen.
Burgundin viinien paras myyntivaltti on eittämättä niiden maine maailman parhaimpina viineinä. Hieman paradoksaalisesti tässä piilee myös markkinointiongelma. ”Maiilman paras viini” kun nostattaa kaikenlaisia odotuksia – ja kun ne eivät toteutdu, petytään raskaasti.
Burgundin viinien ansioita ovat ennenkaikkea monivivahteisuus, eleganssi ja terroirin ilmentäminen. Lisäksi viinit ovat parhaimmillaan usein vasta pitkän säilytysjaan jälkeen.
Kun peruskuluttaja astelee Alkoon hankkimaan ensimmäisen Burgundin viininsä hintaluokassa 7-15 euroa hän todennäköisesti pettyy raskaasti. Viini ei muistuta lainkaan hedelmäisen runsaita espanjalaisia tai tanniinisia chileläisiä punaviinejä, joiden makumaailma hallitsee suomalaisten viinivalintoja.
Sen sijaan lasissa maistuu kevyt ja hapokas "kitkerä" puolukkamehu, josta puuttuu kaikki hedelmäisyyden ja hillomaisuuden piirteet. Monen burgundikokeilut päättyvät tähän.
Itse seminaarissa menekin kasvattamseksi esitettin kaikenlaisia konsteja. Alueen oma väki näytti luottavan perintesiin keinoihin. Kuluttajanvalistusta tulee lisätä. Yksittäisten viinialueiden terroir-tarinoiden saloja tulisi kertoa kuluttajille. Onnea vaan yrityksille, heh! Muut vippaskonstit liittyivät sitten lähinnä etikettien yksinkertaistamiseen ja rypäletiedon korostamiseen aluepainotusten sijaan. Ratkaisu sekin, mutta tuskin toimiva, kun ongelma on muualla.
Karu totuus on ettei Burgundin viinien myynti lähde nousuun muuta kuin itse viinikulttuuriin panostamalla. Vain jos kuluttajat kokevat Burgundin viinien ansiot tärkeäksi osaksi omaa viininautintoaan, muutos voi tapahtua.
Milloin tälläinen muutos sitten tapahtuu. Oma arvioni on karu - ei koskaan.
Monelle suomalaiselle, ilmeisesti myös monelle veroja pohtivalle poliitikolle, viini on vain alkoholia. Viinin vaihtoehto on olut tai kossu.
Hieman ylemmällä evoluution portaalla istuskelevat arvostavat jo viiniä ruokajuomana. Kuitenkin Suomessa juodan viiniä enimmäkseen sanan geneerisessä merkityksessä. Viinikulttuuri on tasolla, jolloin puna- ja valkoviini erotetaan toisistaan ja niiden ympärille on kehkeytynyt tietynlaisia ruokatottumuksia. Kakki tämän yli menevä on pienen piirin hifistelyä – ja tulee myös olemaan.
Mihin perustuu viininystävän kannalta synkähkö olettamukseni? Verrataan vaikka suomalaisten suosikkijuomaan kahviin. Voidaanko Suomessa puhua kahvikulttuurista, tuskin? Erilaisia latteviritelmiä toki on syntynyt vuosien saatossa lisää pienten erikoiskahviloiden ja erikoiskahvimyymälöiden ansioista. Kehitys alkoi jo vuosikymmeniä sitten, mutta mitän läpimurtoa ei ole tapahtunut. Suomessa juodaan Juhlamokkaaa tai Presidenttiä – muu on hifistelyä. Ruokakulttuurin kanssa asiat eivät ole paljon paremmin; vatsa nopeasti täyteen jotakin moskaa.
Jos suomalaisen perinnejuoman, kahvin ympärille ei muodostu kukoistavaa kulttuuria, miten voidaan olettaa että tiukassa monopoliohjauksessa oleva suomalaisille varsin eksoottinen viini voisi koskaan olla olennainen osa kansalaisten arkea.
Alko on jo määritellyt viinin Juhlamokaksi – ainoaksi viralliseksi totuudeksi - alle kympin Chileläisen.
Suomessa kahvi on kahvia ja viini vain viiniä. Pardon, Bourgogne.
P.S. Jos joku nyt kuitenkin kiinnostui Burgundin viineistä kannatttaa lukea lisää www.burgundy-wines.fr sivustolta.
