"Kuka on maistanut tätä viiniä?"

"Kuka on maistanut tätä viiniä?" Olisiko viinipalstojen tavallisin kysymys tässä? Olet saanut lahjaksi tuntemattoman viinin, olet aikeissa hankkia mielenkiintoiselta kuulostavan viinin tai olet maistanut aikaisempaa vuosikertaa ja haluat tietää miltä uusi vuosikerta maistuu.

Etsit jonkun aikaa Googlesta, Alkon sivuilta, Viini-Webistä tai selaat alan lehtiä kyseistä viiniä kuitenkaan löytämättä. Tai vaikka itse viini löytyisikin, mitään arvioita viinistä ei tahdo löytyä.

Vastauksen kysymykseen antaa usein verkon ehkä kattavin viinitietokanta, CellarTracker. Se on varsinaisesti nimensä mukaisesti viinikellariohjelma, ja varsin hyvä sellainen. (Suosittelen, käytän sitä itse viinikellarini hallintaan.) Ohjelman täysipainoinen käyttö vaatii ilmaisen rekisteröinnin, mutta jos vain haluaa katsella viiniarvioita, rekisteröitymistä ei tarvita.

CellarTrackerin n. 40.000 käyttäjää, joiden kellareissa on n. 6,5 miljoonaa viinipulloa julkaisevat kaikkien katsottaviksi omia kokemuksiaan maistamistaan viineistä. Tuloksena on yli 400.000 ilmaisen viiniarvion tietokanta. Kirjallisen arvion lisäksi viinit on yleensä pisteytetty sadan pisteen asteikolla.

Kun haluat lukea viiniharrastajien arvioita viinistä , toimi seuraavasti:

1) Mene sivulle www.cellartracker.com

2) Sivun vasemmassa yläkulmassa on haku-ruutu (kts. oheinen kuva)

3) Kirjoita "Search"-kenttään haluamasi viinin nimi tai osa nimestä. Lisää vuosiluku jos haluat katsoa vain tiettyä vuosikertaa.

4) varmista, että "Search"-kentän alla lukee "Tasting notes".

5) Klikkaa "GO!"-nappia.

(Oheinen kuva on vain malli. Siihen et voi kirjoittaa mitään.)


Vaikkei englannin kieli (tai joidenkin käyttäjien valitettavasti käyttämä eksoottisempi kieli) aina avaudukaan, arvioiden pistemäärät kertovat jo suunnan. Huomioi, että arvioiden tekijät eivät välttämättä ole alan asiantuntijoita. Useimmiten he ovat kuitenkin jonkun luokan harrastajia, koska ovat vaivautuneet perustamaan kellarinsa hallinnan tähän ohjelmaan. Mitä useampi arvio, sitä luotettavamman kuvan viinistä saa.

Mollydooker - vasenta koukkua ja hedelmäpommeja

Aina silloin tällöin viinimaailmaa ravisuttelee erikoinen hauska tapaus. Sellaiseksi määrittelisin Australialaisen viinintuottajan Mollydooker. Mollydookerin taustahahmot ovat keksineet alkaa tuottamaan hyvin hedelmäisiä ja korkean alkoholiprosentin viinejä. Kun tähän yhdistetään loistava markkinointi, ripaus onnea, edullinen hinta sekä muutaman viinigurun suosiollinen arvostelu, julkisuus on taattu.

Mollydooker antaa rypäleiden kypsyä mahdollisimman pitkään, korkean sokeripitoisuuden ja hedelmäisyyden saavuttamiseksi. Tuloksena hedelmäisiä ja alkoholipitoisia viinejä, jotka monen mielestä ovat täysin "over the top".

Näitä viinejä ei toden totta voi kuvata sanalla "perinteinen". Jo vilkaisu suositun CellarTrackerin peruskäyttäjien arvosteluihin esimerkisksi viineistä The Boxer ja Two Left Feet osoittavat että kuluttajat jakautuvat jyrkästi faneihin ja vastustajiin. "Vodkaa ja rypälemehua - kuvottavaa" tai "tasapainoinen hedelmäinen täyteläinen - tätä täytyy saada lisää".

Jo arvostelujen lukumäärä kertoo, että kyseessä ei ole mikä tahansa viini, jonka ohittaa olankohautuksella. Mollydooker ("vasenkätinen" aussi-slangilla) on panostanut markkinointiin. Etiketeissä on hauskasti piirrettyjä hahmoja. "The Boxer":in etiketissä nyrkkeilijällä on kaksi vasemman käden hanskaa. "Two Left Feet"-viinin etiketissä tanssivalla miehellä on luonnollisesti kaksi jalkaa. Ja jottei viinistä nauttiminen olisi liian triviaalia, tuottajat ovat kehittäneet "Mollydooker Shake"-nimisen alkurituaalin, jonka tarkoituksena on poistaa pulloista viinien säilytyksen parantamiseksi lisätyn typpikaasun. Hauskaa!

Toinen markkinointitempaus on "Marquis Fruit Weight"-nimisen määreen lanseeraaminen. "We make wines that make people go WOW!" on varsinkin Yhdysvalloissa tehokas myyntislogan. Ihana oivallus!

Viinimaailmagurut Wine Spectator ja Robert Parker ovat arvostelleet Mollydookerin viinejä yli 90 pisteen arvoisiksi, joten ollaan viineistä mitä mieltä tahansa, suosio ja kysyntä on taattu.

Gary Vaynerchuckin kolmen Mollydooker-viinin arvosteluvideo on jo sellaisenaan huikeaa viinikomiikkaa. Katso ja pidä hauskaa!



Suomeen näitä Mollydookerin viinejä ei ainakaan vielä ole saatu myyntiin. Noin 20 euron hintaan ainakin Saksasta voi hakea mukaansa 2006 "The Boxer" ja 2006 "Two Left Feet". Molemmille Winespectator antaa 90 pistettä. Moni muu sylkäisisi nämäkin viemäriin.

Itselläni on edellämainittua kahta viiniä kellarissa ja odotan vain oikeaa tilaisuutta saada tarjota näitä kulmakarvojenkohottajia yllättyneille vieraille. Illan keskusteluaihe on taattu!

'Klink' vai 'Bing' - laseissa on eroa

Kun kilauttaa kaksi "tavallista" viinilasia vastakkain kuuluu lyhyt 'klink'-ääni. Kun kilauttaa kaksi oikeankokoista, -muotoista ja -laatuista viinilasia vastakkain kuuluu pitkä sointuva 'bing'-ääni.

Bing on muuttanut suhteeni viiniin. Aivan kuten niin moni muu, aloitin viiniharrastukseni klinkillä. Suhtauduin varauksella tarinoihin, jossa lasin muodon ja koon väitettiin vaikuttavan siihen miltä viini tuoksuu ja maistuu. Klinkkaus jatkui, kunnes ystävät saivat minut vakuuttuneeksi bingaamisen ihanuudesta. Hankin itselleni bing-lasit. Sinä päivänä kaksinkertaistin viinkellarini arvon, ihan tuosta vaan - bing!

Viini todella tuoksuu ja maistuu uskomattoman paljon paremmalta oikeasta lasista nautittuna. Kympin bing-viini maistuu samalle kuin kahdenkympin klink-viini, jos maistelukokemuksia nyt näin voisi verrata. Hankkimalla uudet lasit (enkä nyt puhu silmälaseista) kaksinkertaistin nautintoni.

Jos ei usko, kannattaa kokeilla. Klinkkaa ensin tuttua viiniä ja bingaa se heti perään. Ensi-bing on ikimuistettava kokemus.

Mikä sitten tekee lasista hyvän? Lasin pitää olla oikean muotoinen, tarpeeksi iso, ohut eikä kirkkauskaan haittaa. Punaviinin juominen 0,6 l kokoisesta kupista saattaa kuulostaa ylilyönniltä, mutta voin vakuuttaa ettei se sitä ole. Lasia ei tietenkään kaadeta täyteen. Ison kuvun tarkoitus on vapauttaa viinin aromit ja säilyttää ne nuuhkaisuasi varten. Lasin oikea muoto myös ohjaa viinin oikeaan kohtaan suutasi makunautinnon maksimoimiseksi (...juu, tätä minäkin naureskelin kun luin sen ensimmäisen kerran, mutta totta se on).

Viininautinnon kruunaa ison kristallikuvun bing-ääni. Haluaisin sen kännykkäni soittoääneksi, mutten ole vielä löytänyt sellaista.

Kaappitila ja lompakko asettavat yleensä rajoituksia sen suhteen kuinka monta erilaista lasityyppiä kannattaa ja voi hankkia. Yksi lasityyppi punaviinille ja toinen valkoviinille on hyvä aloitus-setti. Bingaamisen voi aloittaa tästä. Esimekiksi Riedelin Vinum-sarjan 'Bordeaux' punaviinille ja 'Sauvignon Blanc' valkoviinille on mainio aloituspakkaus, joka irtoaa muutaman viinipullon hinnalla. Muista huuhdella lasit välittömästi käytön jälkeen, pese ne käsin (haalealla vedellä!) ja kuivaa heti.

Unohda Kippis!, Skål!, Cheers!, LeChaim! jne. Bing-ääni hymyilevän nyökkäyksen kera riittää.

PS. Saksalainen nettikauppa Porzellantreff.de myy mm. Riedelin laseja huomattavasti edullisemmin kuin Suomen kaupat. Testattu on ja toimii hienosti!

Muistisääntö "Zenato 10-20-30"

Viinimaailmassa on monta muistisääntöä. Monesti ne liittyvät viinin tuoksuun ja makuun. Erittäin käytännönläheinen muistisääntö on "Zenato 10-20-30".

Jos kuulut siihen valtaenemmistöön, joka ostaa viininsä Alkosta tuijottamalla aikansa etikettejä ja hintoja ja valitset sitten "kivalta näyttävän pullon" hyllystä useimmiten pettyäksesi maistaessasi viiniä kotona ja jos olet harrastanut tätä taktiikka jo vuosia oppimatta paljoakaan, sinun kannattaa oppia "Zenato 10-20-30" muistisääntö;

"Jos haluat kohtuuhintaisen pullon hyvää punaviiniä, josta vieraasi (itsesi lisäksi) suurella todennäköisyydellä pitävät, hanki Zenato! Alkon vakiovalikoimassa on kolme punaista Zenatoa tarjolla; Valpolicella Superiore noin kympin hintaan, Ripassa noin kahdenkympin hintaan ja Amarone noin kolmenkympin hintaan. Päätät vain kuinka paljon olet valmis maksamaan ja valitse pullo sen mukaan."

Kaikki kolme (Z10, Z20 ja Z30) ovat hyviä italialaisia Veneton alueen viinejä ja luokittelisin ne luokkaan "helposti lähestyttäviä". Voimakastuoksuisista viineistä aistii jo ennen maistamista tiettyä tyylikkyyttä. Varsinkin Valpolicellassa ja Ripassassa kirsikkahillon tuoksu on erittäin voimakas ja hedelmäinen maku jatkuu pitkään. Amaronen tuoksu on vaikeammin määriteltävissä, mutta tämä on näistä täyteläisin ja vivahteikkain viini. Vasta-avatussa Ripassassa esiintyy usein tiettyä pirskahtelevuutta, ikään kuin hiilihapon makua. Ellei tästä pidä, kannattaa avata pullo noin tuntia ennen nauttimista ja dekantoida se. Itse pidän "hiilihappoa" miellyttävänä erikoisuutena - toisessa lasillisessa et yleensä enää koe tätä tunnetta. Viini elää juodessasi sitä!

Kaikkia kolmea viiniä voin suositella lipittelyviiniksi. Mitä täyteläisempää haluat, sitä enemmän maksat. Oma suosikkini on "Z20" eli Ripassa (joo, se johtuu tuosta pirskahtelevuudesta), mutta esimerkiksi pastaruoan kanssa nautin "Z10" eli Valpolicellaa.

En tässä paneudu tarkemmin Amaronen ja Ripasson valmistamisen saloihin. Todettakoon vain, että parempaa "Venetoa" näissä hintaluokissa on Alkosta paha hakea. Huonompaa löytyy kylläkin paljon!

Jos "hillovelli" alkaa tökkimään näitä nauttiessa, et kuulu kohderyhmään. Sorry!

Amon-Ra - pakko saada!

Maanantai 17.9. koittaa. Olin harjoitellut jo kuukausi sitten, päässyt lähelle mutta en aivan tavoitteeseeni. Tällä kertaa lapsi ajettiin kouluun tavallista aikaisemmin, palelemaan pihalle syyssateeseen. Otin töistä vapaapäivän. Auton nokka kohti Helsinkiä. 35 kilometriä ruuhkaista moottoritietä. Aistit valppaana. Jatkuvaa kaistapujottelua, jokainen voitettu metri on tärkeä. Helsinkiin tullessani jokaisissa punaisissa valoissa kävin mielessäni läpi ajoliikkeet ja kaistanvaihdot seuraaviin valoihin. Minuutteeja ei saanut hukata. Tennispalatsin edessä väärin pyäköinyt linja-auto tukkii liikenteen - tähänkö yritys kaatuu..? Nopea koukkaus toiselle kaistalle, kiihdytys valoihin. Sukellus Kampin pysäköintiluolaan, sivuikkuna valmiiksi auki, jotta parkkilipun painallus onnistuisi mahdollsisimman nopeasti. Puomi nousee, etsin pysäköintipaikan mahdollisimman läheltä hissejä.

Nousen autosta, juoksen hissiin. Hissistä ulos Salomoninkadulle ja juoksujalkaa kohti Alkon lippulaivamyymälää. Ovesta sisään määrätietoisin asekelin suoraan alakertaan - viiniosastolle. Kello 09.46 esitän kymymyksen "Onko vielä Amon-Ra:ta?". "Saat kaksi viimeistä pulloa." vastasi myymälävirkailija. Jess, jess, jess!!!!! Mielihyvän tunne valtasi minut, olin onnistunut toisella yrittämällä, vaikka nytkin lopputulos oli hiuskarvan varassa. Viimeiset pullot, vau!

Elokuussa vastaava yritys epäonnistui. Erä oli ehditty myydä loppuun. Tulokseen pääseminen oli vaatinut 140 km autolla kaahaamista, satoja metrejä jouksua Helsingin keskustassa, 100 euroa pulloista ja 16 euroa pysäköinnistä. Mitkään ponnistukset eivät ole turhia, kun asettamaansa päämäärään on päästävä. Nyt voin asetta kellarini hyllyille KAKSI pulloa 2005 Amon-Ra:ta. Kun ne joskus kymmenien vuosien päästä pääsen nauttimaan, minulla on mukava tarina kerrottavana ruokapöydässä. Nyt on aika renotutua adrenaliinisykäyksen jälkeen.

Ostin Stockmannilta myös uusimman Wine Spectatorin, josta lähden kohta selaamaan itselleni seuraavaa kohdetta. Uudet haasteet odottavat maassa, jossa viininharrastaminen käy urheilusta!

Konsertteihin ja elokuvaesityksiin jotkut jonottavat jo nyt päiväkausia makuupussissa. Olisihan se upeaa kun arvoviinien ystävät telttailisivat viikonlopun Alkon oven edessä Helsingin keskustassa. Lupaan tulla ainakin kuvaamaan, jos tämä toteutuu...

2005 Glaetzer Amon-Ra Barossa Shiraz oli myynnissä Alkon lippulaivamyymälässä 17.9.2007 klo 09.00-09.46 à 49,90€/pullo.