Mollydooker - vasenta koukkua ja hedelmäpommeja

Aina silloin tällöin viinimaailmaa ravisuttelee erikoinen hauska tapaus. Sellaiseksi määrittelisin Australialaisen viinintuottajan Mollydooker. Mollydookerin taustahahmot ovat keksineet alkaa tuottamaan hyvin hedelmäisiä ja korkean alkoholiprosentin viinejä. Kun tähän yhdistetään loistava markkinointi, ripaus onnea, edullinen hinta sekä muutaman viinigurun suosiollinen arvostelu, julkisuus on taattu.

Mollydooker antaa rypäleiden kypsyä mahdollisimman pitkään, korkean sokeripitoisuuden ja hedelmäisyyden saavuttamiseksi. Tuloksena hedelmäisiä ja alkoholipitoisia viinejä, jotka monen mielestä ovat täysin "over the top".

Näitä viinejä ei toden totta voi kuvata sanalla "perinteinen". Jo vilkaisu suositun CellarTrackerin peruskäyttäjien arvosteluihin esimerkisksi viineistä The Boxer ja Two Left Feet osoittavat että kuluttajat jakautuvat jyrkästi faneihin ja vastustajiin. "Vodkaa ja rypälemehua - kuvottavaa" tai "tasapainoinen hedelmäinen täyteläinen - tätä täytyy saada lisää".

Jo arvostelujen lukumäärä kertoo, että kyseessä ei ole mikä tahansa viini, jonka ohittaa olankohautuksella. Mollydooker ("vasenkätinen" aussi-slangilla) on panostanut markkinointiin. Etiketeissä on hauskasti piirrettyjä hahmoja. "The Boxer":in etiketissä nyrkkeilijällä on kaksi vasemman käden hanskaa. "Two Left Feet"-viinin etiketissä tanssivalla miehellä on luonnollisesti kaksi jalkaa. Ja jottei viinistä nauttiminen olisi liian triviaalia, tuottajat ovat kehittäneet "Mollydooker Shake"-nimisen alkurituaalin, jonka tarkoituksena on poistaa pulloista viinien säilytyksen parantamiseksi lisätyn typpikaasun. Hauskaa!

Toinen markkinointitempaus on "Marquis Fruit Weight"-nimisen määreen lanseeraaminen. "We make wines that make people go WOW!" on varsinkin Yhdysvalloissa tehokas myyntislogan. Ihana oivallus!

Viinimaailmagurut Wine Spectator ja Robert Parker ovat arvostelleet Mollydookerin viinejä yli 90 pisteen arvoisiksi, joten ollaan viineistä mitä mieltä tahansa, suosio ja kysyntä on taattu.

Gary Vaynerchuckin kolmen Mollydooker-viinin arvosteluvideo on jo sellaisenaan huikeaa viinikomiikkaa. Katso ja pidä hauskaa!



Suomeen näitä Mollydookerin viinejä ei ainakaan vielä ole saatu myyntiin. Noin 20 euron hintaan ainakin Saksasta voi hakea mukaansa 2006 "The Boxer" ja 2006 "Two Left Feet". Molemmille Winespectator antaa 90 pistettä. Moni muu sylkäisisi nämäkin viemäriin.

Itselläni on edellämainittua kahta viiniä kellarissa ja odotan vain oikeaa tilaisuutta saada tarjota näitä kulmakarvojenkohottajia yllättyneille vieraille. Illan keskusteluaihe on taattu!

'Klink' vai 'Bing' - laseissa on eroa

Kun kilauttaa kaksi "tavallista" viinilasia vastakkain kuuluu lyhyt 'klink'-ääni. Kun kilauttaa kaksi oikeankokoista, -muotoista ja -laatuista viinilasia vastakkain kuuluu pitkä sointuva 'bing'-ääni.

Bing on muuttanut suhteeni viiniin. Aivan kuten niin moni muu, aloitin viiniharrastukseni klinkillä. Suhtauduin varauksella tarinoihin, jossa lasin muodon ja koon väitettiin vaikuttavan siihen miltä viini tuoksuu ja maistuu. Klinkkaus jatkui, kunnes ystävät saivat minut vakuuttuneeksi bingaamisen ihanuudesta. Hankin itselleni bing-lasit. Sinä päivänä kaksinkertaistin viinkellarini arvon, ihan tuosta vaan - bing!

Viini todella tuoksuu ja maistuu uskomattoman paljon paremmalta oikeasta lasista nautittuna. Kympin bing-viini maistuu samalle kuin kahdenkympin klink-viini, jos maistelukokemuksia nyt näin voisi verrata. Hankkimalla uudet lasit (enkä nyt puhu silmälaseista) kaksinkertaistin nautintoni.

Jos ei usko, kannattaa kokeilla. Klinkkaa ensin tuttua viiniä ja bingaa se heti perään. Ensi-bing on ikimuistettava kokemus.

Mikä sitten tekee lasista hyvän? Lasin pitää olla oikean muotoinen, tarpeeksi iso, ohut eikä kirkkauskaan haittaa. Punaviinin juominen 0,6 l kokoisesta kupista saattaa kuulostaa ylilyönniltä, mutta voin vakuuttaa ettei se sitä ole. Lasia ei tietenkään kaadeta täyteen. Ison kuvun tarkoitus on vapauttaa viinin aromit ja säilyttää ne nuuhkaisuasi varten. Lasin oikea muoto myös ohjaa viinin oikeaan kohtaan suutasi makunautinnon maksimoimiseksi (...juu, tätä minäkin naureskelin kun luin sen ensimmäisen kerran, mutta totta se on).

Viininautinnon kruunaa ison kristallikuvun bing-ääni. Haluaisin sen kännykkäni soittoääneksi, mutten ole vielä löytänyt sellaista.

Kaappitila ja lompakko asettavat yleensä rajoituksia sen suhteen kuinka monta erilaista lasityyppiä kannattaa ja voi hankkia. Yksi lasityyppi punaviinille ja toinen valkoviinille on hyvä aloitus-setti. Bingaamisen voi aloittaa tästä. Esimekiksi Riedelin Vinum-sarjan 'Bordeaux' punaviinille ja 'Sauvignon Blanc' valkoviinille on mainio aloituspakkaus, joka irtoaa muutaman viinipullon hinnalla. Muista huuhdella lasit välittömästi käytön jälkeen, pese ne käsin (haalealla vedellä!) ja kuivaa heti.

Unohda Kippis!, Skål!, Cheers!, LeChaim! jne. Bing-ääni hymyilevän nyökkäyksen kera riittää.

PS. Saksalainen nettikauppa Porzellantreff.de myy mm. Riedelin laseja huomattavasti edullisemmin kuin Suomen kaupat. Testattu on ja toimii hienosti!

Muistisääntö "Zenato 10-20-30"

Viinimaailmassa on monta muistisääntöä. Monesti ne liittyvät viinin tuoksuun ja makuun. Erittäin käytännönläheinen muistisääntö on "Zenato 10-20-30".

Jos kuulut siihen valtaenemmistöön, joka ostaa viininsä Alkosta tuijottamalla aikansa etikettejä ja hintoja ja valitset sitten "kivalta näyttävän pullon" hyllystä useimmiten pettyäksesi maistaessasi viiniä kotona ja jos olet harrastanut tätä taktiikka jo vuosia oppimatta paljoakaan, sinun kannattaa oppia "Zenato 10-20-30" muistisääntö;

"Jos haluat kohtuuhintaisen pullon hyvää punaviiniä, josta vieraasi (itsesi lisäksi) suurella todennäköisyydellä pitävät, hanki Zenato! Alkon vakiovalikoimassa on kolme punaista Zenatoa tarjolla; Valpolicella Superiore noin kympin hintaan, Ripassa noin kahdenkympin hintaan ja Amarone noin kolmenkympin hintaan. Päätät vain kuinka paljon olet valmis maksamaan ja valitse pullo sen mukaan."

Kaikki kolme (Z10, Z20 ja Z30) ovat hyviä italialaisia Veneton alueen viinejä ja luokittelisin ne luokkaan "helposti lähestyttäviä". Voimakastuoksuisista viineistä aistii jo ennen maistamista tiettyä tyylikkyyttä. Varsinkin Valpolicellassa ja Ripassassa kirsikkahillon tuoksu on erittäin voimakas ja hedelmäinen maku jatkuu pitkään. Amaronen tuoksu on vaikeammin määriteltävissä, mutta tämä on näistä täyteläisin ja vivahteikkain viini. Vasta-avatussa Ripassassa esiintyy usein tiettyä pirskahtelevuutta, ikään kuin hiilihapon makua. Ellei tästä pidä, kannattaa avata pullo noin tuntia ennen nauttimista ja dekantoida se. Itse pidän "hiilihappoa" miellyttävänä erikoisuutena - toisessa lasillisessa et yleensä enää koe tätä tunnetta. Viini elää juodessasi sitä!

Kaikkia kolmea viiniä voin suositella lipittelyviiniksi. Mitä täyteläisempää haluat, sitä enemmän maksat. Oma suosikkini on "Z20" eli Ripassa (joo, se johtuu tuosta pirskahtelevuudesta), mutta esimerkiksi pastaruoan kanssa nautin "Z10" eli Valpolicellaa.

En tässä paneudu tarkemmin Amaronen ja Ripasson valmistamisen saloihin. Todettakoon vain, että parempaa "Venetoa" näissä hintaluokissa on Alkosta paha hakea. Huonompaa löytyy kylläkin paljon!

Jos "hillovelli" alkaa tökkimään näitä nauttiessa, et kuulu kohderyhmään. Sorry!