Viiniexposta jäi käteen muutakin kuin punaviinitahroja

Vuoden 2010 Viiniexpo Helsingin messukeskuksessa tarjosi runsaasti maisteltavaa fokuksen ollessa tällä kertaa Kalifornian viineissä. Kävin tutustumassa tarjontaan ensimmäisenä messupäivänä. Viininkuluttajan ja –harrastajan mieleen jäivät erityisesti seuraavat asiat.

Suurin osa tarjolla olevista viineistä on halpaa kuraa, joka ei hirveästi mieltä lämmitä. Ennestään tuntemattomien viinien kohdalla valintaa helpottava hyvä nyrkkisääntö on edelleen se, että mitä kiiltävämpi, muovisempi ja värikkäämpi etiketti sen huonompi viini.

Tutut ja turvalliset kestosuosikit jylläävät edelleen. Italialaisista punkuista maistuivat taas Antinorin Chianti Classicot, Tignanello, Flaccianello, Fontodin Chianti Classico sekä  Pio Cesaren Barolo.

Chateauneuf-du Papeista maistamisen arvoisia ovat ainakin Domaine de Vieux Lazaretin eri versiot sekä tietenkin Chateau de Beaucastel.

Vuoden viiniksi valittu erittäin täyteläinen ja aromikas 2004 Arzuaga Reserva tarjosi varsin mielenkiintoisen nuuhkaisukokemuksen. Saavuttamansa tittelin johdosta viiniä tuskin enää Alkosta löytyy. Seuraavaa vuosikertaa ehkä joskus.

Kalifornia-osastolla parasta antia edusti Zinfandel-viinit. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Seghesion Zinfandel-setti, joista parhaimpana pidin Old Vine pullotetta. Paul Dolan Zinfandel oli positiivinen yllättäjä. Sitä tulee varmasti löytymään kellaristani kunhan Alkon tilausvalikoimasta ehdin hankkia.

Omaa luokkaansa olivat tosin Rubicon Estaten (huom. ei mitään tekemistä Alkosta löytyvän etelä-afrikkalaisen Meerlust Rubicon-viinin kanssa) Cabernet-painotteiset Cask ja Rubicon-viinit. Näitä siemaili mielellään ja pitkään.

Kalifornia-osastolla jäi myös mieleen monet sujuvasanaiset ja asiaansa intohimoisesti suhtautuvat esittelijät, jotka jaksoivat hymyillä ja kertoa juttujansa vaikka yleisön kommunikointitaso usein jäi tasolle ”Ai vont vait vain”.

Chateua Carsinin standissa jaksettiin esitelmöidä pitkään ja asiallisesti tilan satsauksesta biodynaamiseen viljelyyn sekä tilan viinifilosofiasta muutenkin. Erittäin mielenkiintoista.

Jo tallattujen polkujen vierestä löytyi ehkä messujen mielenkiintoisin anti. Varsin vaatimattomia mutta terroir-uskollisia burgundilaisia oli tarjolla aika liuta. Alkon hyllystä löytyvät burgundilaiset ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Siksi tällaisten persoonallisten joskin yksinkertaisten viinien maistaminen on varsin avartava kokemus. Toivonsa menettänyt esittelijä tosin huokaisi syvään kertoessan, ettei näitä ikinä huolita Alkon hyllylle erilaisuutensa takia. Sääli.

Vielä eksoottisempi kokemus oli Sardinialaisten viinien standi. Tiilenpunainen, hyvin rustiikki ja aromikkuudessaan kiehtova Gostolain ”Su Inn de Onzi Die” jäi erityisesti mieleen. Halpa viini, jossa ei kuitenkaan tuoksu liima, vanilja tai esanssi löytäisi varmasti tiensä ruokapöytääni, jos sitä vain jostain voisi järkevästi hankkia.

Pekka Suorsan viiniarvostelut löytyvät nyt sähköisinä iPhonelle ja iPod Touchille. Pekka kertoi, että pian ilmestyy myös Nokian puhelimille tarkoitettu versio. Varsin kätevä ja toimiva konsepti, jonka toimivuus jatkossa pitkälti jää riippumaan päivitystiheydestä. Jos uutuusviinit päivittyvät palveluun kovin hitaasti hyvästä ideasta tulee helposti kuluttajan pinnaa kiristävä turhake. Varsinkin uutuusviineistä kuluttaja kaipaa arvosteluja heti eikä vasta kuukausien kuluttua.

24 euroa maistelulasista, josta sai palutettaessa kympin takaisin oli tökeryydessään messujen pohjanoteeraus.  (Päivitys 20.3.: lasit taisivat tosiaan maksaa vain12€, kts. kommentti, joten vedetään tämä vuodatus takaisin.) Likaista lasia ei voinut myöskään välillä vaihtaa puhtaaseen. Lasinjakelija osoitti lavuaaria ja totesi ”Tos voit huuhdella”.

Seitsemän tunnin siemailun jälkeen tanniinit olivat tehneet tehtävänsä. Kraanavesi oli poikkeuksellisesti parasta juomaa!

Viinin ostaminen verkosta – asemasota jatkuu

Helsingin käräjäoikeus toetesi päätöksessään 5.3.2010, että alkoholin verkkokauppa on tietyin edellytyksin laillista. Kunhan ostaja saa omistusoikeuden tuotteisiin jo ulkomailla ja kunhan toimitus ostajalle Suomeen tapahtuu erillistä kuljetusliikettä käyttäen (myyjä ei siis itse saa kuljettaa tuotteita Suomeen) toiminta on lainmukaista.

Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Päätöksellä saattaa kuitenkin olla vaikutusta tullin tulkintaan siitä kuka on valmisteverovelvollinen.

Tulli on tähän asti pitänyt myyjää verovevollisena tapauksissa, joissa myyjä myötävaikuttaa kuljetusliikkeen valintaan. Tullin tulkinnan mukaan kyseessä on tällöin ollut ns. ”kaukomyynti”, jolloin myyjä - ei ostaja - vastaa valmisteveroista.

Oikeuden päätöksessä todetaan, ettei alkoholin tuonnissa omaan käyttöön kyse ole kaukomyynnistä. Tulli joutunee siis rukkaamaan tulkintaansa siten, että jatkossa verovelvollinen olisi aina ostaja. Suomalaiselle kuluttajalle tämä ei välttämättä ole mikään hyvä uutinen.

Tulli julkaisikin heti oikeuden päätöksen jälkeen tiedotteen, jossa tähdennetään sitä, että valmisteverot pitää maksaa, vaikka alkoholin ostaminen verkossa onkin laillista. Tiedotteessa annetaan myös ohjeita kuluttajille siitä, miten valmisteverot tulisi hoitaa.

Tämä saattaa viitata siihen, että tulli olisi luopunut kaukomyynti-tulkinnastaan ja pitää jatkossa aina kuluttajaa eli ostajaa verovelvollisena.

Perehdyin tullin lomakkeisiin ja soitin myös tullin asiakaspalveluun selvittääkseni, miten kuluttajan oikein pitäisi toimia jos haluaa täytää lakisääteiset velvoitteensa.

Tullin virallisen kannan mukaan oikeaoppinen viinin verkko-ostotapahtuma on seuraavanlainen:

1.Ostaja valitsee verkkokaupasta haluamansa viinit ja tekee tilauksen.
2.Ostajaa laskee itse kuinka paljon hänen tulisi maksaa alkoholi- ja juomapakkausveroa. Valistunut ostaja tietää (?), että veroa pitää maksaa 2,505€/pullo.
3.Ostaja täyttää tullilaitoksen nelisivuisen lomakkeen 627s, r, e, sa. Lomakkeessa kysytään toki paljon sellaisia asioita, joita ostaja ei välttämättä edes tiedä, kuten paketin brutto- ja nettopaino,  tavaranimikkeen CN-koodi, laskun numero yms. Lomakkeen oikeaoppiseen täyttämiseen menee noin 20-30 minuuttia.
4.Ostaja maksaa laskemansa veron määrän tullin pankkitilille. Tulli käsittelee maksua vakuutena.
5.Ostaja lähettää täyttämänsä nelisivuisen lomakkeen postissa tullipiirille.
6.Tullissa kohdistetaan tehty maksu lähetettyyn lomakkeeseen noin viikossa(!!!). Tulli lyö leimoja lomakkeeseen ja postittaa kaksi sivua ostajalle takaisin.
7.Ostajan tulisi toimittaa yksi sivu edelleen kuljetusliikkeelle(!!!)
8.Viinipullot saapuvat ostajan ilmoittamaan osoitteeseen.
9.Ostaja täyttää tullihallituksen nelisivuisen lomakkeen 163 Bs ja kaksisivuisen lomakkeen 164 Bs. Pääsääntöisesti kysytään samoja tietoja kuin aikaisemmassa lomakkeessa. Tähän lomakkeeseen ostajan tulisi kuitenkin pystyä merkitsemään viittauksen edelliseen lomakkeeseen, jotta tulli osaa kohdistaa uudet lomakkeet aikaisemmin lähetettyyn. Lomakkeiden täyttämiseen menee n. 10-20 minuuttia.
10.Ostaja lähettää täytetyt lomakkeet postissa tullipiirille viimeistään kaksi arkipäivää pullojen vastaanottamisen ajankohdasta.
11.Tulli tarkistaa nyt saatujen lomakkeiden perusteella onko ostaja onnistunut laskemaan maksamansa summan oikein. Jos summa on väärin, tulli joko perii lisää rahaa tai palauttaa liikaa maksetun summan ostajan pankkitilille (joka piti ilmoittaa ensimmäisellä lomakkeella).
12.Tulli postittaa sinulle leimatun kopion lopullisesta verotuspäätöksestä.

No niin, tämähän on helppoa ja käytännöllistä, eikö...?

Kysyin tullilta onko veronkannolle alarajaa, eli pitääkö pientenkin tilausten osalta noudattaa em. kaavaa. Alaraja kuulemma on KOLME euroa!!! Tämä tarkoittaa, että YHDEN viinipullon voi tuoda ilman lomakerumbaa. Jos tilaa kaksi pulloa täytyy jo toimia edellä mainitulla tavalla.

Innostuneesti virkailija kertoi, että huhtikuun alusta tulee voimaan helpottava säännös. Kohdan 10 ”kaksi arkipäivää” muuttuu neljäksi arkipäiväksi. Jippii, mikä helpotus!!!!!

Kun edelleen kyseenalaistin koko homman järkevyyden kuluttajalle, joka tilaa verkossa esim. kuusi pulloa viiniä, vaivautunut asiakaspalveluvirkailija varmisti asian esimieheltään, joka totesi että mitään poikkeuksia ei ole. Muunlaista vastausta tullivirkailija ei tietenkään voi julkisesti antaakaan, koska hän toimii virkavastuun alla.

Käytännössä on selvää, että em. käytäntö on luotu aivan muuhun tarkoitukseen kuin muutaman viinipullon maahantuontiin. Ehdotettu käytäntö on sen verran kankea ja vaikeaselkoinen, ettei sitä oikeastaan voi pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Tällaisenaan järjestelmä ainoastaan estää viinin hankkimisen verkosta laillisesti.

Tätä taustaa vasten olisi toivottavaa, että myös itse veronmaksukysymys käsiteltäisiin oikeudessa. Olen melko vakuuttunut siitä, että oikeus katsoisi nykykäytännön hankaline lomakkeineen kaupan esteeksi ja siten lainvastaiseksi.

Tästä ilmiselvästi tietoisena tulli on pahassa välikädessä. Toisaalta pitäisi noudattaa määräyksiä, toisaalta nähdään ettei määräyksissä ja käytännössä ole mitään järkeä. Koko em. lomakerumban pyörittäminen maksaa moninkertaisesti sen, mitä veronkanto tuottaa.

Eletään tilanteessa, jossa tulli julkaisee tiedotteita, joita se ei edes toivo kansalaisten noudattavan. Lisäksi tulli ei käytännössä pysty eikä halua tutkia yksittäisiä pakettilähetyksiä.

Mitä sitten tulisi tehdä. Pahoin pelkään, että nykytilanne jatkuu. Tulli valitsee pragmaattisen linjan ja puuttuu vain suuriin viinalasteihin, ei yksittäisiin paketteihin.

Parempi tietenkin sekin kuin että ryhdytään käyttämään resursseja yksittäisten lähetysten jahtaamiseen. Toisaalta pitäisi päästä eroon säännöksistä, jotka ovat aikansa eläneitä.

Helpointa olisi tietenkin luopua valmisteveron ja juomapakkausveron perimisestä yksityistuonnin (=juomat omaan käyttöön) osalta, eli asettaa yksityistuonti samalle viivalle kuin jos itse matkustaa juomiensa kanssa ulkomailta. Vaihtoehtona voisi säätää esimerkiksi sadan euron alarajan, jota pienempiä veroja ei kanneta.

Ongelmana on tietysti poliittisen tahdon puuttuminen. Kukkahattutädit, uskonnolliset fundamentalistit, kansanterveysintoilijat yms eivät lämpene muutoksille. Heidän mielestään on pelkästään hyvä, että viinin ostaminen on hankalaa. Valinnan vapaus, vapaat markkinat ja yksilön vastuu omista teoistaan ei argumentteina paljoa paina näiden ryhmien ajattelussa.

Pelkään myös, että omaa etuaan ajavat itseään vastuullisiksi verkkokauppiaiksi mainostavat myyntiliikkeet ovat tyytyväisiä nykytilanteeseen. Verkkokaupoille, jotka nyt hoitavat veronmaksun asiakkaiden puolesta näkevät mieluusti, että muunlaiset toimijat suljetaan markkinoilta pois. Tämä ryhmä voikin olla suurempi uhka muutoksille, koska jos edes alalla ei olla yksimielisiä muutoksen tarpeesta, en usko että muutoksia kukaan lähtee kovin voimakkaasti ajamaan. Toivottavasti olen väärässä.