Viime aikoina olen hauskuuttanut itseäni etsimällä Alkon valikoimasta edullisia mutta hyviä viinejä. Minulle viini on ennen kaikkea ruokajuoma ja siksi rypälelajike on viinivalinnan tärkeimpiä osatekijöitä. Grillatulle lihalle Cabernet tai Malbec, rasvaiselle kalalle Chardonnay, valkoiselle lihalle ja pataruoille Pinot Noir saattaa kuulostaa kliseeltä ja tylsältä - mutta yleensä yhdistelmä toimii hyvin.Liian usein olen törmännyt seuraavanlaiseen ongelmaan; keittiössä valmistuu yllättäen ankanrintaa, mutta sopivan hintaista Pinot Noiria ei löydy kellarista. Yhtä ikävää on huomata, että pastaruoan tuoksu leviää asunnossa eikä Sangioveseä ole lähimaillakaan. Kannattaako suklaakonvehtirasiaa edes avata jos uuden maailman tuhtia Shirazia ei ole saatavilla?
Viikonlopun juhlaillallisiin osaa yleensä varautua, mutta ex tempore kokatut maukkaat arkiateriat ja television äärellä vietetyt herkutteluhetket vaativat nekin osakseen huomiota laadukkaan arkiviinin muodossa. Liian usein olen jotunut turvautumaan "kellarin aarteisiin" kun laadukasta sopivaa arkiviiniä ei ole käsillä.
Pitkän päälle tämä tulee kalliiksi (elämä on?), joten päätin tehdä asialle jotakin. (Toive siitä, että viiniä voisi lähitulevaisuudessa tilata kotiinsa pizzan tapaan puolen tunnin toimitusajalla tuskin toteutuu.)
Listasin paperille tavallisimmat rypälelajikkeet. Haasteeni on jokaisen rypäleen osalta löytää Alkon valikoimasta sopiva arkiviini ja hankkia sitten riittävä varasto kyseistä viiniä vastaamaan yllättävien tilanteiden asettamiin haasteisiin.
Viinin tulee olla edullinen (alle 20€, mieluiten alle 15€), siinä pitää olla kyseiselle rypäleelle tyypillisiä ominaisuuksia ja tietenkin sen tulee vastata omia makumieltymyksiäni.
Ensimmäiseksi Pinot Noirin kimppuun. Alkossa löytyy parisenkymmentä vaihtoehtoa hintahaarukassa 10-20€. Suurin osa edustaa uuden maailman "mansikkamehua", pahimmissa saa vielä esanssin maun kaupan päälle. Uuden-Seelannin viineistä löytyy toki muutama kelvollinen ehdokas hintahaarukan yläpäästä, mutta niidenkin usein kovin hedelmäinen ja mausteinen maku jyrää helposti ruoan hienostuneimmat vivahteet.
Burgundia sen olla pitää. Pari vaihtoehtoa jää jäljelle jos haluaa edullista muttei kuitenkaan puolukkamehua; Bouchard ja Sauvestre. Rinnakkaismaistelun jälkeen valintani osui Roger Sauvestren Côte de Beaune Villages-viiniin - hieman halvempi Bouchard oli turhan yksioikoinen.
Viini on edullisesta hinnasta (15€) huolimatta varsin vivahteikas. Viinistä erottaa kevyttä kirsikkaa ja vadelmaa sekä mielenkiintoista mausteisuutta. Se ei ole aivan kevyimmästä päästä, Pinot Noiriksi jopa melko täyteläistä, mutta kokonaisuus on juuri sopivan hapokas, hillitty ja elegantti ruokajuomaksi.
Itse nautin tätä kevyesti maustettujen linturuokien tai pitkään haudutetun kevyesti maustetun lihapadan kanssa. Parsa- tai kinkkurisoton kanssa Pinot Noir on ehdoton valinta!
Seuraava haaste on Sangiovese. Olen itse tämän rypäleen viinien suurkuluttaja, joten vaatimustasoni on korkea. Alkon parikymmentä Sangioveseä hintahaarukassa 10-20€ olen jo aikoja sitten kahlannut läpi. Marchese Antinori ja Cafaggio ovat huippuja, mutta kalliimmasta päästä tätä projektia ajatellen. Halvimmat ovat vaihtelevasa määrin esanssikamaa. Italian ulkopuoliset Sangioveset unohdan suosiolla.
Koska olen maailmalla tämän tästä törmännyt yllättävän hyviin halpoihin Sangioveseihin en luovuta vielä. Suuntaan katseet Alkon tilausvalikoimaan. Turhan usein tilausvalikoiman viineissä on huikea hintapreemio, mutta joskus lykästää. Niin nytkin. Italian vähemmän tunnetuilta viinialueilta löytyy joskus unohdettuja timantteja ja vieläpä edullisesti. Unohdan Toscanan ja otan umbrialaisen viinin Le Poggetten Colli Amerini Rosso Superiore (11€) kokeiluun. Viinin voi tilata vain 12 pullon erissä, mutta ainakin Helsingin Stockmannin Alkossa viiniä löytyi hyllystä.
Viini on positiivisin yllätys, johon olen tänä vuonna törmännyt. Sangiovesen lisäksi viinissä on ripaus Canaioloa. Sangiovesen kirsikkaan sekoittuu mustikkaa, joka tuo makuun syvyyttä. Viini ei ole erityisen täyteläinen vaikka tammi maistuukin. Tanniinit siivittävät viinin pitkää jälkimakua. Viini ei ole supertoskanalaismaisen runsas eikä myöskään brunellomaisen elegantti, mutta se on ennen kaikkea vivahteikas ja tarjoaa mielenkiintoisen yhdistelmän Sangioveselle tyypillisiä makuja edulliseen hintaan.
Nautin Sangioveseä pasta- tai jauheliharuokien kanssa. Viini sopii myös mainiosti sellaisenaan juotavaksi sen kiehtovan makumaailman ansiosta. (Mm. tämä kirjoitus on tuotettu puutarhatuolissa kyseisen viinin innoittamana ).
Varoituksen sana lienee paikallaan. Tämän hintaluokan Sangioveseissä vuosikertojen väliset erot saattavat olla hurjia. Siksi hankin tarpeellisen määrän 2007 vuosikertaa ennen kuin se vaihtuu Alkossa toiseen.
Seuraavaksi uudet rypäleet ja uudet kujeet, mutta se on jo seuraavan jutun aihe...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti