Vuoden 2008 rankkaukset

Vuosi 2008 lähenee loppuaan ja on aika tehdä henkilökohtainen yhteenveto kuluneesta viinivuodesta. Muistinpanojeni mukaan olen vuoden aikana korkannut kellaristani 257 pulloa viiniä. (Kun kellariin vuoden aikana ilmestyi 313 uutta pulloa voin ilokseni todeta viinivarastoni kasvaneen vuoden aikana.) Miltei kaikki pullot on nautittu perheen ja ystävien seurassa hyvän aterian yhteydessä. Siten tilaisuuden luonne, nautittu ruoka, vallitseva ilmapiiri jne eivät voi olla vaikuttamatta viinin arvosteluun.

Alkosta hankitut ”Top 20”

1. 1999 Chateau Musar (punaviini, Libanon)
Konsentraatio on mahtava. Viikunaa, tammea, nahkaa, silkkiset tanniinit.
2. 2000 Cave de Tain L'Hermitage Hermitage Gambert de Loche (punaviini, Ranska) (Lippulaivamyymälä)
Kypsän hedelmäinen, täyteläinen, silkkiset taniininit, pitkä.
3. 2006 Seghesio Family Vineyards Zinfandel Home Ranch (punaviini, USA)(Lippulaivamyymälä)
Upea rakenne. Mausteista hedelmää täydentävät pitkät pehmeät tanniinit.
4. 2003 Golan Heights Winery Pinot Noir Yarden (punaviini, Israel)(Tilausvalikoima)
Mansikkainen, kypsä ja tamminen.
5. 2003 Rust en Vrede Cabernet Sauvignon (punaviini, Etelä-Afrikka)
Tuoksussa hedelmää ja savua. Maku moniulotteinen; hedelmää, herukkaa, pitkät tanniinit. Tasapainoinen.
6. 2005 Bodega Catena Zapata Malbec Catena (punaviini, Argentiina)
Samettinen, vaniljainen, täyteläinen. Pehmeät tanniinit. Upea pihviviini.
7. 2006 Villa Maria Pinot Noir Cellar Selection (punaviini, Uusi-Seelanti)
Vaikuttava! Tuoksussa mansikkaa, pölyä, kirsikkaa. Maku vivahteikas, arvokkaan puolukkainen. Tuhti Pinot Noir.
8. 2006 Tenuta dell'Ornellaia Le Volte Toscana IGT (punaviini, Italia)(Tilausvalikoima)
Runsas, syvän hedelmäinen.
9. 2001 Couly-Dutheil Chinon La Baronnie Madeleine (punaviini, Ranska)
Lantainen, maa-ainestuoksu, karhea tanniininen kevyehkö ranskalainen, pitkä maku.
10. 2004 Lenz Moser Trockenbeerenauslese Prestige (makea valkoviini, Itävalta)
Kukkainen, hunajainen raikas tuoksu ja maku.
11. 2004 Yalumba Shiraz - Viognier Hand Picked (punaviini, Australia)
Uhkea hedelmäinen tuoksu. Tasapainoinen, paksu hedelmäinen maku, tanniinia, alkoholi ei puske läpi!
12. 2005 Château Filhot (makea valkoviini, Ranska)
Hunajaa, aprikoosia, happoja. Miellyttävä.
13. N.V. Veuve Clicquot Ponsardin Champagne Brut (kuohuviini, Ranska)
Raikas, sitrushedelmäinen.
14. 2003 Zenato Amarone della Valpolicella Classico (punaviini, Italia)
Uhkea tuoksu, täyteläinen pitkä jälkimaku. Tasapainoinen.
15. 2006 Hugel et Fils Gentil (valkoviini, Ranska)
Kukkaa, parfyymia ja sitrusta
16. 2005 Raka Shiraz Biography (punaviini, Etelä-Afrikka) (Tilausvalikoima)
Pippurinen monivivahteinen tuoksu ja maku. Täyteläinen ja pitkä.
17. 2002 Château Pique-Sègue Montravel Terre de Pique-Segue "Anima Vitis" (punaviini, Ranska)
Täyteläinen. Luumua, mokkaa, tuoksussa myös yrttejä.
18. 2001 Costa di Bussia Barolo Campo dei Buoi (punaviini, Italia)
Karheaa nebbioloa. Tyylikäs joskin hieman lyhyt. Dekantointi auttoi!
19. 2006 M. Chapoutier Côtes du Rhône Villages Rasteau (punaviini, Ranska)
Paahtunutta rypälettä, hedelmäinen, täyteläinen. Kiristävät tanniinit.
20. 2004 W. Gisselbrecht Riesling Muenchberg (valkoviini, Saksa)
Voimakas sitrusmaku ja mineraaleja, hunajaa.


Muualta kuin Alkosta hankitut ”Top 10”

1. 2005 Schild Estate Shiraz Barossa Valley (punaviini, Australia) (Vinexus)
Hedelmää ja eläimen hikeä voimakkaassa tuoksussa. Täyteläinen monivivahteinen maku; hedelmää, suklaata, mausteita. Tasapainoinen, ei alkoholihillopommi.
2. 2002 Château des Erles Fitou (punaviini, Ranska) (Silja Line Bon Vivant)
Voimakasarominen, pippuria, lakritsaa. Tasapainoinen mutta kompleksi, tuhti äreä maku, pitkä jälkimaku.
3. 2004 Poderi di Ghiacciaforte Estatatura Toscana IGT (punaviini, Italia) (Silja Line Bon Vivant)
Mausteinen tuoksu, maussa mausteita ja tammea, tasapainoinen pitkä.
4. 2003 Bellevue Estate Pinotage P K Morkel (punaviini, Etelä-Afrikka) (Vinexus)
Tuoksussa savumansikkaa, maku runsaan hedelmäinen ja savuinen, pehmeät tanniinit, tasapainoinen.
5. 2004 Rudi Schultz Syrah (punaviini, Etelä-Afrikka) (eWine.eu)
Tuoksuu hedelmälle ja pekonille. Maku erittäin täyteläinen, paksu, pippuria ja hedelmää. Mukavasti mineraalia, ei hilloa. Pitkät tanniinit.
6. 2005 Warwick Estate Trilogy (punaviini, Etelä-Afrikka) (eWine.eu)
Upea Bordeaux blend. Maussa aluksi hedelmää, jonka jälkeen tyypillinen Bordeaux-maku. Pitkä tanniininen jälkimaku.
7. 2000 Antinori Chianti Classico Riserva Tenute Marchese (punaviini, Italia) (Silja Line Bon Vivant)
Karheutta, tammea ja nahkaa, täyteläinen.
8. 2004 Antinori Chianti Classico Riserva Tenute Marchese (punaviini, Italia) (Silja Line Bon Vivant)
Tammea ja nahkaa, myös hedelmää, täyteläinen.
9. 2001 Waterford Shiraz Kevin Arnold (punaviini, Etelä-Afrikka) (Vinexus)
Ryhdikäs, tannininen.
10. 2004 Château Carsin Cuvée Noire (punaviini, Ranska) (Carsinshop)
Tuoksussa maata, nahkaa ja marjoja. Maku seuraa tuoksua. Yllättävän kevyt ja hapokas.


Pahimmat pettymykset ”Bottom 10”

1. 2005 Allesverloren Cabernet Sauvignon Estate Wine (punaviini, Etelä-Afrikka)
Voinen tuoksu, metallisen teollinen maku.
2. 2006 Fairview Shiraz The Tower (punaviini, Etelä-Afrikka)
Ohut, ei jätä mitään vaikutelmaa.
3. 2003 Rosemount Estate GSM (punaviini, Australia)
Latteahko tuoksu, voimakas alkoholin maku peitti alleen muut vivahteet.
4. 2001 Bodegas Los Llanos Valdepeñas Pata Negra Gran Reserva (punaviini, Espanja)
Ontto, hapan, suht pahanmakuinen.
5. 2006 Jean-Marc Brocard Bourgogne Passetoutgrain (punaviini, Ranska)
Kemiallinen maku, hento, mansikkainen. Yäk.
6. 2005 Masi Valpolicella Classico Bonacosta (punaviini, Italia)
Runsas makeahkon hedelmän tuoksu. Maku hedelmäinen, pehmeä ja lyhyt. Mitäänsanomaton.
7. 2004 Faustino Rioja Selección de Familia (punaviini, Espanja)
Kevyt ja hapokas. Tasapaino hukassa.
8. 2007 KWV Pinotage Café Culture (punaviini, Etelä-Afrikka)
Päällekäyvää kahvia ja yskänlääkettä.
9. 2000 G.H. Martel & Co. Champagne Victoire (kuohuviini, Ranska)
Tuoksuu paahteiselle pähkinälle, voimakas maku, ei raikas. Väriltään tummanruskea.
10. 2005 Château Cesseras Minervois-La Livinière (punaviini, Ranska)
Yksioikoinen. Päällekäyvä makea hillomainen tuoksu toistuu maussa. Yskänlääkettä.

Lähi-idän yllätysherkut

Viikonloppu vierähti kahden positiivisen yllättäjän seurassa. Mukavien arvostelujen yllyttämänä hankin perjantaiksi pullollisen punaista ”Bordeaux-sekoitusta” Libanonin Bekaan laaksosta; Chateau Musar 1999. Alkon myymälässä varoitettiin leikkisästi, että viinissä voi olla metallinen maku johtuen viinitilan maaperän kranaatinsirpaleista. No, metallista ei ollut tietoakaan, mutta muuten viinistä löytyy makua joka lähtöön. Ensimmäisenä viini lyö nenille. Uskomaton vivahteikas tuoksu, josta voi erottaa kaikkia mielikuvitukseen sopivia hedelmiä. Ennen kaikkea tuoksun runsaus herättää odotuksia. Maku on yhtä lailla valloittava. Viikunaa, tammea, maata, nahkaa, tallia – kaikkea melkein liiankin kanssa. Viini on äärimmäisen konsentroitunut. Vertaus Bordeaux´hon ontuu siinä mielessä, että viini ei ole etäisen elegantti. Tässä viinissä valloittaa päällekäyvä viettelevä aistillisuus, jota tapaa Rhonen tai Burgundin alueiden viineissä. Kokonaisuus on tasapainoinen ja loppusilauksen antavat silkkiset pitkät tanniinit, joita tämänikäiseltä viiniltä jo sopii odottaakin. Kaiken kaikkiaan maku on selkeästi vanhasta maailmasta. Vaikka kypsää hedelmää toki viinissä on aistittavissa yllin kyllin, tasapaino on säilynyt eikä hedelmävellin oireita runsaudesta huolimatta esiinny. Kaiken kruunaa suorastaan naurettava hinta. Jos tämä viini olisi Euroopasta hinta vähintäänkin kolminkertaistuisi. Alle kolmenkympin hintaan tämä on suorastaan ryöstö – ja ryöstön kohteena on nimenomaan tuottaja!! Viinin seuralaisena nautittu naudan sisäfilepihvi fetajuustosalaatin kera teki kokemuksesta täydellisen. Valtaisat sympatiat osoitan paikalliselle viininviljelijälle, joka vaikeissa oloissa jaksaa tuottaa kyseistä herkkua meidänkin ruokapöytiin. Sopii toivoa, että keltaisia lippuja heiluttavat paikalliset ääriainekset jättävät jatkossakin viinitilan rauhaan – sen tuhoutuminen olisi suuri menetys.

Lauantaiksi ruokakuntamme virtuaalinen viinimatka suuntautui rajan eteläpuolelle Israeliin. Alkon tilausvalikoimasta oli haaviin tarttunut parinkymmenen euron Yarden Pinot Noir 2003. Ja taas kerran kohdalle sattui mukava positiivinen yllätys. Pinot Noiriksi viini on yllättävän täyteläinen. Mansikka hallitsee niin tuoksua kuin makuakin. Tammi tuo yllätyksellistä ryhdikkyyttä tähän viiniin, josta odottamani puolukkavivahteet taas jäivät puuttumaan. Vertailin mielessäni viiniä Alkossa myytäviin Etelä-Amerikan ja Uuden Seelannin Pinot Noireihin. Tämä viini pesi ne mennen tullen, jopa aikaisemmin ylistämäni Villa Maria joutui tunnustamaan tappionsa. Seuralaisekseen ruokapöydässä viini sai pitkään haudutetun naudanpaistipadan, pehmeäksi uunikypsytetyt bataatit ja punajuuret höystettynä smetanalla. Lähi-idän sekava tilanne muistutti olemassaolostaan kun pohdiskelin viikonlopun viinien rypäleiden kasvuoloja. Kun libanonilaista viiinitilaa uhkaa mahdollinen sota, israelilaista Golan Heights Winery-viinitilaa uhkaa mahdollinen rauha. Yardenin rypäleet näet kasvavat Golanin kukkuloilla, jotka mahdollisen Syyrian kanssa solmittavan rauhan yhteydessä suurella todennäköisyydellä luovutettaisiin Syyrialle, jolloin viininteko tyssäisi siihen paikkaan. Toivokaamme siis rauhallisia oloja mutta ei uusia rajanvetoja, jotta näistä viineistä pääsisi nauttimaan jatkossakin.

Ai että kumpi oli parempi? Hyvin erityyppisiä viinejä, mutta Chateau Musar veti kyllä tässä kahden superviinin kisassa pidemmän korren.

Hyvää ja pahaa halvalla

Alle yhdeksän euron (Alkon hinnoissa) en yleensä tee kokeiluja koska riski joutua maistamaan ”Chileläistä mustetta” tai ”metallitynnyriesanssia” on liian suuri. Useimmiten siis hukkaan heitettyä rahaa. Jos tähän hintaluokkaan joskus eksyn, kyseessä on ennestään tuttu viini tai viini, joka on riittävän monelta taholta saanut hyvät arvostelut. Sen sijaan luokassa 9-15 euroa löytää melko usein helmiä, joskin riski löytää mitäänsanomattomia tai pahoja viinejä on tässäkin luokassa melko suuri. Hintaluokka 15-30 euroa on ehkä kaikkein riskittömin. Hyviä viinejä löytää paljon ja pahoja on hyvin vähän. Korkeammassa hintaluokassa mätämunia on tietenkin vielä vähemmän, mutta yhdenkin löytäminen kismittää kovan hinnan vuoksi.

Kansainvälisen finanssikriisin innoittamana päätin vaihteeksi kokeilla muutamaa halvempaa (9-15 euroa) viiniä Alkon valikoimasta. Tarkoituksenani oli täyttää kotivarastot maistuvalla halpistavaralla, jotta lähestyvän juhlapyhäsesongin alkaessa löytyy tarjottavaa viineistä mitään ymmärtämättömille vierasjoukoille. Kun kuitenkin itsekin joutuu maistelemaan, viini ei saisi olla pahaa.

Erinomaiseksi osoittautui noin 13 euron M. Chaputierin Cote-du-Rhone Villages Rasteau 2006. Viinissä maistuu paahtuneet rypäleet, tanniinit kiristävät sopivasti eikä tasapainoisessa kokonaisuudessa ole pahemmin hillovellioireita.

Toinen ”löytö” oli Mezzacoronan Teroldego Rotaliano Riserva 2004. Kymmenen euron investointi kummajaisrypäleviiniin palkitsi. Kyseessä on varsin klassinen viini, jonka alhainen alkoholipitoisuus ja kovuus miellyttää. Rasvaisen ruoan kanssa viini pehmenee nautinnolliseksi juomaksi. Tätä juodessa tulee mieleen että tällaiselta hyvän arkiviiniin tuleekin maistua.

Georgian viinejä edustaa Alkossa toinen kympin viini eli Teliani Valley Saperavi 2007. Maussa aluksi tervaa ja kypsää rypälettä, lopuksi ihanat tanniinit. Niiden väliin jää hieman vetisempi jakso, joka hieman mietityttää. Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiiviinen yllättäjä, joskaan ei ihan yllä kahden edellä mainitun tasolle.

Aikaisemmin maistettu ja hyväksi havaittu halppis on Tommasin Poggio al Tufo Rompicollo (n. 13€), jossa maistuu toscanalainen kirsikka ja nahka.

Samaan sarjaan nousee myös ranskalainen malbec-herkku Chateau Haut-Monplaisir (n. 11 €), jonka hevosenlanta-aromit valloittavat ihanasti. Sopii mainiosti pitkään haudutetun lihakasvispadan kanssa.

Portugalilainen Fonte de Beco jäi mieleen siitä, ettei se maistu pahalle vaikka hinta on reilusti alle yhdeksän euron.

Toki kokeiltujen joukkoon osui myös huteja. Seuraavassa pahimmat vikatikit:

Yhdeksän euron Pinotage Café Culture 2007 ei ole viini vaan kahvin ja yskänlääkkeen sekoitus. Kahdentoista euron Chateau Cesseras 2005 on paahdettua alkoholisiirappia pahimmasta päästä. Cotes-du-Rhone Guigal (11€) ja Chateau Le Vieux Chantre (12€) olivat täysin mitäänsanomattomia tekeleitä. Brocardin Passetoutgrain 2006 burgundilainen (11€) oli kemiallisen makuista hentoa mansikkavettä, joka sopi mainiosti lihapadan liemeen, mutta oli täysin juotavaksi kelpaamatonta.

Bordeaux’n metsästystä ja Alkon tiedotusta

Syyskuun alussa (3.9.) metsästäjänvaistoni heräävät jälleen. Alkon verkkosivuille ilmestyy kiinnostavia tuoteuutuuksia, kiinnostavimpina vuoden 2005 Bordeaux Grand Crut Chateau Clerc Milon ja Chateau Beychevelle. Kuten yleensä tuoteuutuuksien kohdalla saatavuustiedoista ei ole mitään iloa. Kun tuotesivulta valitsee ”Missä tuotetta on?”, valitsee hakukriteeriksi ”koko maan” ja napsauttaa ”Hae”-painiketta ruutuun ilmestyy kryptinen tiedote: ”Saatavuustietoa ei ole. Tuotetta ei ole valitsemallasi alueella tai kyseessä on tilausvalikoiman tuote.”

En tiedä kuka näitä tiedotteita laatii tai oikolukeeko niitä kukaan, mutta näiden kahden lauseen informaatioarvo on varsin kyseenalainen. Ensimmäisessä lauseessa todetaan, että saatavuustietoja ei ole, mutta heti perään kerrotaan saatavuustieto; ”tuotetta ei ole valitsemallasi alueella”. Varsin ristiriitaista. Lisäksi, jos uutta tuotetta ei ole valitsemallani alueella ”koko maa”, niin missä sitten? Sitten kerrotaan, että syy tietojen puuttumiseen voi johtua siitä, että ”kyseessä on tilausvalikoiman tuote”. Tilausvalikoiman tuotteet on Alkon sivustolla lueteltu erikseen ja niiltä sivuilta ei edes ole linkkiä saatavuushakuun. Vai käykö Alkolla usein niin, että tilausvalikoimatuote lipsahtaa väärälle sivustolle, jolloin em. kryptinen selitys on paikallaan. Varmuuden vuoksi Alko ilmoittaa, että ”tiedoissa voi olla virheitä”. 

Uskoisin, että kuka tahansa valistunut asiakas reagoi närkästyneesti moiseen hölynpölyviestiin. Siksi onkin kummallista, että kyseinen viesti on ollut käytössä Alkon sivuilla jo useita kuukausia. 

Kokeneena viinimetsästäjänä  tiedän, että näitä tuoteuutuuksia ei todennäköisesti ole myynnissä  suuria eriä ja että ne tullaan ripottelemaan ilmeisen sattumanvaraisesti pääasiallisesti muutamaan pääkaupunkiseudun myymälään. On siis toimittava nopeasti ja laadittava hyvä metsästysstrategia.

Päätän aloittaa kartoittamalla tilanteen käyttämällä verkostoa. Kirjoitan Viini-webiin kirjoituksen otsikolla ”Ostovinkkejä syyskuulle”. Kirjoitan lyhyet arviot uusista punaviineistä, siteeraan muutamia arvosteluja ja jään odottamaan, että ensimmäiset kommentit alkavat ilmestyä kirjoitukseni perään. Jo saman päivän aikana ilmestyy kullanarvoista tietoa. Viinien rajallisesta saatavuudesta tulee raportteja. ”Koko Alkossa enää muutama pullo” (3.9 klo 15.49).

On aika tarttua puhelimeen ja soittaa myymälään. Soitan tuttuun myymälään, jossa yleensä on laatuviinejä kaupan ja tiedustelen tilannetta. ”Ei ole, eikä vielä voi varata. En osaa sanoa milloin tulee ja jos tulee. Soita uudelleen ensi viikolla”. Tähän en tyydy. Soitan toiseen myymälään. ”Ei ole vielä, mutta varmasti tulee meille. Ihan lähipäivinä. Tottakai voi varata. Soitamme heti kun tuotteet ovat täällä”. Teen pahan virheen – luotan Alkolta saamaani tietoon ja varaan tuotteet. Jään odottamaan soittoa. Pari päivää myöhemmin (perjantai 5.9.) myymälästä soitetaan. ”Clerc Milonia ei tullut koskaan meille. Nyt on loppu koko maasta. Ei valitettavasti saa enää mistään. Ei ole tulossa lisää näillä näkymin. Pahoittelen.”

Epätoivo valtasi mieleni. Olinko ollut liian herkkäuskoinen. Miten olinkaan saattanut uskoa, että viinin ostaminen onnistuu vain muutamalla puhelinsoitolla pariin myymälään.

On jo perjantai-iltapäivä. Ensimmäinen viesti siitä, että Clerc Milon  on jo loppu  oli tullut jo keskiviikkona. Vielä en kuitenkaan luovuta. Viestejä, joiden mukaan tuotetta ei enää ole, ei kannata ottaa liian vakavasti. Ensin uusi vilkaisu viini-webin kommentteihin. Lippulaivamyymälässä ja Munkkivuoressa on ainakin ollut tätä tuotetta. Soitan Lippulaivaan. ”Ei ole. Loppu. Kaikki meni hyvin nopeasti, aika vähän niitä tulikin. Sori.”  Uusi yritys. Soitan Munkkivuoreen. ”On toki meillä Clerc Milonia, montako haluat? Meille tuli puolet koko maan pulloista. Täältä vielä saa.” OSUMA! YES! Varaan pullot ja  lähden samantien ajamaan myymälään ennenkuin ne ”vahingossa” luovutetaan toiselle asiakkaalle. Luottamus annettuihin lupauksiin kun ei enää ole kovin korkealla. Ajon aikana pohdiskelen olisiko Alkon syytä koordinoida tiedotustaan hieman paremmin. Myymälöissä ei selvästikään osata informoida asiakasta tuotteiden saatavuudesta. Onkohan heillä käytössä sama järjestelmä kuin asiakkailla verkossa (”saatavuustietoja ei ole”)? Pohdin myös miksi juuri Helsingin Munkkivuoren myymälään rahdattiin puolet koko maan myyntierästä. Heitetäänkö asiasta lanttia vai sattuiko vain jakeluautolla olemaan  keikka Munkkivuoreen kun Clerc Milonia lastattiin? 

No, Munkkivuoressa taas ei sitten ollut Chateau Beychevelleä, joten sitä piti lähteä metsästämään muista pääkaupunkiseudun myymälöistä. Soittokierros paljasti, että Espoon Tapiolasta löytyy pulloja, joten Munkkivuoresta matka jatkuu Tapiolaan.

Tulipahan taas soiteltua, ajettua, kirottua ja naureskeltua tätä touhua. Kotimatkalla mietin oliko sokerin ostaminen Neuvostoliitossa helpompaa? Mietin myös miten strategiaa voisi muuttaa seuraavaan kertaan. Ehkäpä jokaisesta pääkaupunkiseudun täyden valikoiman liikkeestä pitää varata pulloja heti ensimmäisenä päivänä. Joku varaus sitten saattaa onnistua. 

Saavuin kotiin, kävin suihkussa, avasin pullon Chateau Carsin Cuvée Noire 2003 ja annoin pulssin laskea pimenevässä illassa hyvän viinin seurassa.   ... ja nauroin ääneen. 

Åland – wine and dine

Kesäinen purjehdus Ahvenanmaan saaristossa tuotti monta positiivista gourmet-yllätystä. Miten näin pieneen maakuntaan mahtuu näin monta hyvää ravintolaa? Voiton vei ehdottomasti Maarianhaminan ÅSS Paviljongen, jonka ruoat ja viinit eivät pettäneet. Kauniissa ympäristössä asiantunteva palvelu ja upea ruokakokonaisuus tarjosi täydellisen illalliskokemuksen. Alkuun nautimme samppanjaa, Pommery Brut Royal (WS 88-89), joka maistui taivaalliselle kermaisen äyriäiskeiton kera. Tosin, juoma loppui kesken alkuruoan, joka tarjosi oivallisen mahdollisuuden maistaa myös Laroche Chablis St Martinia (WS 88). Chablis maistui hieman pliisulta samppanjan jälkeen, mutta puolusti toki paikkansa sekin. Pääruoaksi nautimme ihanaa yön yli kypsennettyä siankylkeä ja sen kanssa Banfin Chianti Classico Riservaa 2003. Ilmeikäs ja moniulotteinen Chianti täydensi ateriaa loistavasti. Jälkiruoaksi nautimme taidokkaasti valmistettua Creme Brulee´tä ja kyytipojaksi lasillisen Louis Eschenauer Sauternes´ta. Tällaisen aterian jälkeen oli helppo leijua ulos ravintolasta kesäiseen iltaan ihailemaan purjeveneitä ja sataman vilskettä.

Muutama päivä myöhemmin saavuimme pieneen Bärön saareen itäisen Ahvenanmaan Kumlingen kunnassa. Lounastimme Den Glada Laxen-nimisessä ravintolassa, joka sijaitsee entisellä merivartioasemalla. Tämäkään ravintola ei pettänyt. Upeasti asetellut ja maistuvat annokset oli valmistettu huippuraaka-aineista. Alkusalaatin kanssa nautittu hapokas Wolfberger Riesling istui täydellisesti kuumaan kesä-iltapäivään. Skippasimme kalaruoat ja söimme pääruoaksi häränfileen. Punaviinivalinta, Sandrone Dolcetto d’Alba, osoittautui pieneksi pettymykseksi. Se ei yksinkertaisena viininä pystynyt vastaaman korkealle viritettyihin odotuksiin. Huono ei ollut tämäkään - se ei vain enää jaksanut tuottaa sitä ylimääräistä nostetta jo valmiiksi taivaalliseen kokemusmaailmaan. Jälkiruoka kruunasi aterian. Onneksi ruokalistan mansikat olivat loppu, joten nautimme perinteistä vaniljajääteloä tuoreiden vadelmien kera. Kyytipojaksi lasillinen saksalaista kullankeltaista jälkiruokaviiniä, jonka nimi jäi arvoitukseksi. Tällaisen aterian jälkeen kiipeäminen viereiseen 40 metriä korkaaan näköalatorniin oli mieleenpainuva suoritus, jonka jälkeen terassilla nautittu paikallinen ja maukas Stallhagen-olut puolusti paikkansa.

Muita hyviä ravintoloita matkan varrelle osui myös, mutta edellä mainitut olivat omaa luokkaansa. Ahvenanmaan pannukakku luumukiisselillä ja kermavaahdolla maistui toki aina. Muita huomioita tein Viking Linen valikoimasta. Positiivinen yllättäjä oli Chateau Pey Latour(2005), joka veneen kannella Käringsundetin vierasvenesatamassa nautittuna maistui erinomaisen taspainoiselta. Laivaravintolassa maistui Chateau des Erles 2003, jonka makumaailmaa voisi analysoida pidempään kuin mitä laivamatka kestää. Kotiin hankittiin Marchese Antinori Chianti Classicoa(2004). Sen nahkainen ja mausteinen hedelmäisyys on kuin tehty meikäläisen makuaistille. Aurinkoisen iltapäivän lipittelyviini tai liha-aterian kruunaja – miten vain. Kirsikka- ja tammiaromit hivelevät makuaistia. Erikoisuutena mainittakoon myynnissä olleet alle 200 euron Penfolds Grange’t, jotka kuitenkin jäivät hyllyyn. Pitkän miinuksen annan sen sijaan Viking Line Collection – nimellä myytäville laatikkoviineille. Tempranillo Pascal maistui juuri sille, Pascal!

Odotusostoksilla

Olen monesti ihmetellyt miksi niin monet saavat kiksejä alennusmyynneistä. Tällaiset ihmiset viettävät aikaansa ahtaissa myymälöissä hamstraamassa kulutustavaroita, joita he eivät tarvitse, koska niitä myydään halvemmalla kuin aikaisemmin.

Käänteinen ajastustenjuoksu tuli eittämättä mieleeni, kun täydensin omaa vuoden 2005 Bordeaux-varastoani. Onhan se fiksumpaa ostaa tuotteita, joita ei ole aikaisemmin ollut edes myynnissä, joiden hinta ylittää aikaisemmat vastaavat ja joista nauttiminen tapahtuu aikaisintaan ensi vuosikymmenellä – onhan?

Tunnustan, että Bordeaux-2005-hypetys on tarttunut minuunkin. Haalin kellariini yhä uusia puteleita samalla kun odotukset kasvavat uusiin sfääreihin. Ennen juhannusta varasto karttui kolmella muskettisoturilla Ormes, Rauzan ja Bata. Kaikki kohtuuhintaisia vuoden 2005 Bordeaux:n punaviinejä.

Pitkään joudun vielä ihmettelemään miltä nämä kaverukset maistuvat. Samannäköisiä synkäntummia pulloja ovat kuin muutkin. Ei kun arvosteluja tulkitsemaan. Alkon arviot muistuttavat toisiaan . Kaikkia kolmea luonnehditaan sanoilla ”täyteläinen”, ”tanniininen” ja ”mausteinen”. Kaikki ovat myös ”herukkaisia” - paitsi Bata, joka on ”runsaan herukkainen”. Siispä etsimään erilaisuuksia. Ormes on ”marjaisa” mutta ei ”pitkä”. Rauzan on ”luumuinen” ja ”hieman paahteinen”. Bata taas on ”kevyen savuinen”.

Seuraavaksi ”ulkomaille”. Parker arvostaa Rauzanin 92 pisteen arvoiseksi, kun taas Wine Spectator tyytyy 85-88 pisteen haarukkaan (”Can’t see how this will be as great as...”). Oliko Sucklingilla huono päivä? Parker tykkää, kaikki muut taas ei. Tämä tarkoittanee, että kyseessä on raskas, päällekäyvä viini, jossa eleganssi ei ole hallitseva ominaisuus? Tuottaja itse pitää maininnanarvoisena seikkana, että viini maistuu suussa peräti yksitoista sekuntia!

Batan savuisuus muuttuu Wine Doctorin arvostelussa toffeeksi. Melko täyteläinen, kypsän marjainen ja pitkä tämäkin lienee. Tasaisesti 90-91 pisteen arvioita. ”Täyteläinen” Ormes on Wine Spectatorin mielestä (88 pistettä) ”medium-bodied”.

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”miltä tämä maistuu?” en tietenkään saanut. Sen sijaan em. analyyttinen harjoitus toi oman nautintonsa. Viiniharrastus on paljon muuta kuin juominen. Lapsille (ja lapsenmielisille) joulun lahjapakettien puristelu ja sisällön arvuuttelu asettaa odotuksia iltaan, kun paketit vihdoin avataan. Pohjimmiltaan tässä on kyse samasta asiasta. Toivottavasti odotus palkitaan – sitten joskus.

Hankin ja katsoin viinivideon: Mondovino

Viinifriikeille ”must”. Jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen ajankohtainen yli kahden tunnin mittainen dokumentti viinimaailman kehitystrendeistä. On sitten elokuvan vastakkainasettelua hakevasta näkökulmasta mitä mieltä tahansa, se tarjoaa kuitenkin hyvän läpileikkauksen viinimaailmaa pyörittävistä tahoista. Monet viinijulkkikset ja kuuluisat viinitarhat hahmottaa paremmin tämän nähtyään. Erikoisuuksia löytyy myös. Jokainen voi päätellä kuinka paljon Michel Rollandin nauru tai Robert Parkerin piereskelevä bulldoggi vaikuttavat yksittäisten viinien myyntilukuihin. Wine Spectatorin James Sucklingin lievästi ylimielinen käytös panee miettimään miten tarkoituksenhakuisesti elokuvaa loppujen lopuksi on leikelty. Ajankohtaisuutta lisää se, että elokuvassa esiintyy myös juuri edesmennyt Robert Mondavi.

Itse hankin DVD:n Megastoresta, josta elokuva toimitetaan kotiin noin kympillä (ruotsiksi tekstitetty). Englanninkielisellä teksityksellä varustettu kiekko maksaa jo 30€!? (Play.com näköjään toimittaa kotiin englanniksi tekstitetyn kiekon vitosella!) Itse elokuvassa puhutaan enimmäkseen ranskaa, italiaa, espanjaa ja englantia. Kotivideokameralla kuvattuun tärisevään, jatkuvasti zoomaavaan ja voimakkaasti heittelehtivään kuvaan tottuu yllättävän nopeasti.

Elokuvasta lisää sen omilta kotisivuilta, josta kannattaa lukea ainakin arvostelut "Critics Reviews".

Hehkutus: Pihviviini isolla C:llä

Positiiviset yllätykset muistuvat pitkään ja ilahduttavat viiniharrastajaa. Argentiinalainen punaviini Catena Zapata Malbec, ainakin nyt Alkossa myytävä vuoden 2005 vuosikerta, on positiivinen yllättäjä. Olen nauttinut sitä useamman pullollisen ja olen aina yhtä hyvilläni sen tarjoamasta makuelämyksestä.

Kuten monella muullakin punaisen pihvilihan suurkuluttajalla Cabernet Sauvignon-viinit ovat kuuluneet vakiovalikoimaani – ja kuuluvat toki edelleen. Mutta perjantaina marraskuun 2. päivänä vuonna 2007 elämässäni tapahtui suuri muutos. Hetken mielijohteesta olin hankkinut pullon Catena Malbecia, koska olin huomannut Wine Spectatorin arvostavan viinä peräti 90 pisteen arvoiseksi.

Illalliseksi nautin poikkeuksellisen marmorista sisäfilepihviä (HK:n Ehta), joka valmistettiin puoliraa’aksi pannulla paistamalla mausteina ainoastaan piipuri ja suola. Lisukkeena ainoastaan tuoretta avocadosalaattia.

Illalliskokemus oli valtava. Jo ensimmäiset lihaveitsen viillot pehmeään ja taipuisaan lihaan, jonka joustoliikkeet vaimeasti toistuivat sormenpäissä, antoivat odottaa jotain erityistä. Puraisu lihakappaleeseen aktivoi sen tuhannet pienet suihkulähteet, joista lihanestettä ruiskui suun jokaiseen onkaloon. Neste sekoittui suolakiteisiin levittäen mielihyvän tunnetta, jota voimisti murean lihan pureksimisesta seurannut nautinto. Taivaallista! Pelonsekaisin tuntein nostin lasini maistaakseni minulle uutta viiniä. Tämän täytyy olla hyvää, mietin itsekseni. Näin hyvää ateriaa ei nyt voi pilata huonolla viinillä. Nuuhkaisin viiniä, mutta melko neutraali maa-ainestuoksu ei sävähdyttänyt. Olinko vielä liikaa lihan lumoissa? Pyöritin jonkun aikaa kädessäni Riedelin Vinum–sarjan Bordeaux-lasia, jossa uusi viinituttavuus tervehti minua kutsuvasti. Rohkaisin mieleni ja otin reilun kulauksen. Muistan edelleen tuon hetken ja ne mielleyhtymät, jotka viinin maistaminen aiheuttivat. Mielessäni pyörivät sanat kuten pehmeä, samettinen, vaniljainen, tamminen muttta erityisesti tasapainoinen. Tämä ei ollut liian tamminen, ei liian hedelmäinen, ei liian tanniininen. Oli kaikkea, mutta juuri sopivassa suhteessa. Ryhdikäs viini, ehkä hieman mokkaa, mutta päällimmäiseksi nousee ”samettinen pehmeys”. Taivaallista – tämäkin. Luonnollisesti illallinen jatkui iloisissa merkeissä, koska koko illallisseurue oli varsin otettu tarjolla olevasta kokonaisuudesta.

Catena Malbec nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkipihviviinikseni. Se on aina yhtä hyvää ja tuo aina mieleen tuon ensimmäisen kerran. Nam!

Kokeilinpa tästä innostuneena myös muita Malbec-viinejä. Saman hintaluokan Norton Privada oli paha pettymys eikä ”viini, joka vie Argentiinian maailmankartalle” Clos de Los Siete sävähdyttänyt. Sen sijaan jopa halvempi ranskalainen Malbec-viini Château Haut-Monplaisir on nautinnollinen ja kokeilemisen arvoinen. Tosin se on hyvin hyvin erilainen. Sen erikoisuus on voimakas hevosenlannan tuoksu, eikä hedelmäinen samettisuus kuvaa tätä viiniä ollenkaan.

Mutta mikään ei voita Catena Zapata Malbecia. Jopa verkkosivut ovat nautittavaa silmänruokaa!

Jännitystä elämään - vuoden 2005 Bordeaux

Tarunhohtoisen vuosikerran 2005 viinit Bordeax:n alueelta ovat aloittaneet maihinnousunsa Suomen kamaralle. Toki matkailijoiden mukana on ehtinyt saapua yksittäisiä pullollisia, mutta Alkon hyllyille nämä viinit saapuivat vasta loppukeväästä.

Jos tarkkoja ollaan ensimmäisenä taisi jo vuoden 2007 syksyllä tulla The Winemakers Collection – cuvée 1 osana Château d'Arsacin sarjaa, jossa vaihtuva kuulu viinintekijä saa toteuttaa vapaasti näkemystään. Tämän ensimmäisen viinin – cuvée 1 – teki Michel Rolland. Tätä viiniä löytyi aika monen Alkon hyllyltä melko pitkään.

Seuraavaksi Alkon lippulaivamyymälään ilmestyi toukokuun alussa Château Duhart-Milon, joka myytiin yhdessä päivässä loppuun. Samoihin aikoihin myyntiin tuli Château Chasse-Spleen, joka on käytännössä jo loppunut Alkon myymälöistä ja Château Camensac, jota toki vielä on saatavana. Uusimmat, kesäkuussa Alkoihin tulleet Château Paloumey ja Château Bellegrave Pomerol ovat tätä kirjoitettaessa ehtineet levitä vain muutamaan myymälään – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa ehtivät loppua ennenkuin muualle maahan ehtivätkään.

Itse olen onnistunut Alkosta hankkimaan kaikkia em. viinejä kellariini, mutta eittämättä on tullut mieleen, että suomalaiselta viininharrastajalta vaaditaan edelleen melkoista vikkeläkinttuisuutta ja jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Mitä kauempana pääkaupunkiseudulta sitä sattuu asustamaan, sen vaikeammaksi homma menee. Kyläalkoon on turha mennä hyllyjä katsastamaan laatuviinin löytämisen toivossa. Alkoholimonopolimme kyllä levittää viiden euron bulkkiviinejä joka kylään, mutta viinikulttuuria edistäviä laatuviinejä tarjotaan edelleen vain rajoitettuja määriä rajoitetulla alueella. Osaksi kyse on oravanpyöräefektistä. Ei kannata pitää valikoimassa, kun ei ole kysyntää. Ja kun ei ole valikoimassa, ei myöskään tule kysyntää. Minkä tahansa viinin voi toki tilata omaan lähimyymäläänsä, mutta se edellyttää ostajalta perehtymistä tarjontaan joko tutkimalla Alkon hinnastoa tai nettisivuja sekä jonkun verran malttia, koska toimitus kestää yleenä ainakin viikon. Laadukkaat heräteostokset jäävät näin ollen tekemättä ...ja J.P. Chenetin voittokulku jatkuu.

Ennakkotietojen mukaan Alkoon on vielä kesän aikana tulossa muutama uusi vuoden 2005 Bordeaux-viini myyntiin. Täytynee pitää silmät ja korvat auki ja välttää liian pitkää oleskelua viestimien ulottumattomissa, jos mielii näitäkin pulloja kellariinsa hankkia. Kaikesta huolimatta Alkon luoma urheiluhenkinen laatuviinien hankintatapa kuitenkin kiehtoo minua. Jotkut kiipeilevät Mt Everestillä, jotkut lottoavat – minä ostan viinejä. Jännitystä pitänee elämässä olla.

Hankin viinikirjan

Natalie MacLean: Red, White And Drunk All Over

Hauskasti kirjoitettuja, viinitietoudella höystettyjä maistelu- ja matkatarinoita. Pääpaino on viinien tarjoamissa elämyksissä ja hyvä niin. 280 sivua janottavaa lukemista - pelkkää tekstiä, ei kuvia. Suosittelen! Kanadalainen kirjailija ylläpitää muuten mielenkiintoista nettisivustoa - Nat Decants. Rekistreröimällä saat kerran kuussa ilmaisen "newsletterin". Rahaa vastaan voit myös tilata viinisuosituksia/arvosteluja, mutta sitä en ole kokeillut.

Hankin viinikirjan

Jancis Robinson: The Oxford Companion To Wine

Tietosanakirja vakavasti viineihin suhtautuville! Pienen koiran painoinen vaihtoehto Googlelle ja Wikipedialle. Yli 800 sivua pientä pränttiä. Hakusanoja joka lähtöön. Jollet tiedä mikä on "riparia", "NDVI" tai "Inferno", mutta jostain syystä haluaisit tietää - hanki tämä. Tällä voi jo brassailla! Iso kirja toimii myös hyvin pienempien kirjatukena hyllyssä.

TOP 20 viinisitaatit

Suosikkiviinisitaattini:

“Wine improves with age. The older I get, the better I like it”

"God made only water, but man made wine."

"Wine makes a man more pleased with himself; I do not say it makes him more pleasing to others."

"I'll never be able to afford it so I better buy it now.”

“If a life of wine, women and song becomes too much, give up the singing.”

“Good wine ruins the purse; bad wine ruins the stomach.”

“Life is too short to drink bad wine.”

“Wine is the answer. What was the question?”

“Everyone needs to believe in something. I believe I’ll have another glass of wine.”

“If you don’t like the food, have some more wine.”

"What I like to drink most is wine that belongs to others."

"A meal without wine is like a day without sunshine."

"Wine is sunlight, held together by water."

“Wine is bottled poetry.”

“Wine is the intellectual part of a meal while meat is the material.”

“Food without wine is a corpse; wine without food is a ghost; united and well matched they are as body and soul, living partners.”

“What is man, when you come to think upon him, but a minutely set, ingenious machine for turning with infininite artfulness, the red wine of Shiraz into urine?"

“When it comes to wine, I tell people to throw away the vintage charts and invest in a corkscrew. The best way to learn about wine is the drinking.”

“Making good wine is a skill; making fine wine is an art.”

"Compromises are for relationships, not wine."

Hankin viinikirjan

George M. Taber: To Cork Or Not To Cork

Miten viinipullo tulisi sulkea? Luonnonkorkilla, synteettisellä korkilla, kierrekapselilla, kruunukapselilla vai lasisulkimella? Voiko tästä aiheesta kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan? Kyllä voi! Tämän luettuani korkki ei ole enää "vain korkki". Enkä aikaisemmin tiennyt, että kansainvälinen kommunismi aiheutti korkkivikaiset viinit. Tuhti asiapaketti, joka tempaa mukaansa kuin salapoliisiromaani. Suosittelen jokaiselle viinifriikille. Tutustu kirjan tiivistelmään tästä.

Hankin viinikirjan

Laura Holmes Haddad: Anything but Chardonnay - A Guide To The Other Grapes

Rypälefriikeille. Asiaa kannesta kanteen tiivistetysti. Jokainen rypäle kuvataan omalla sivullaan sekä suositellaan tämän rypäleen parhaita tuottajia. Mainio hakuteos. Kauniit kuvat tosin puuttuvat.

Hankin viinikirjan

Platter´s South African Wines

Etelä-Afrikan vuosittain ilmestyvä viiniraamattu. Kaikki maan viinit sisältävä hakuteos arvosteluineen. Suosittelen kaikille Etelä-Afrikan viineistä kiinnostuneille. Netistä voi ilmaisen rekisteröinnin jälkeen lukea aikaisempien vuosikertojen viiniarvosteluja osoitteessa www.platteronline.com.

Hankin viinikirjan

Alain Proust & Graham Knox: Wines Of South Africa

Kahvipöydän kuvakirja Etelä-Afrikan viinitiloista. Kuvia ja historiaa, mutta ei suoranaista tuotefaktaa.

Theresa Morrison: Cape Winelands

Lisää kuvia ja historiaa Etelä-Afrikan viinitiloista. Edellistä hieman ohuempi kirja. Kiva muisto viinitilakäynneiltä.

Hankin viinikirjan

The 1000 Finest Wines Ever Made

Upea suomalainen teos maailman parhaista viineistä. Varsin elegantti tapa käsitellä englannin kieltä hymyillyttää läpi teoksen ja antaa anteeksi muutamat viittaus- ja painovirheet. Kirjan arvokas tuoksu lisää lukunautintoa! Ei välttämättä joka pojan osto-opas, mutta opettaa hahmottamaan arvoviinien maailmaa.

Mikä on hyvä viinikirja?

Viinistä on kirjoitettu enemmän kuin tarpeeksi. Tarjolla on hyvin ja huonosti tehtyjä kirjoja. Neuvoni on hankkia hyviä kirjoja, ennemmin kuin huonoja!

Tärkein valintakriteeri on tietenkin kieli. Mitä enemmän osaa kieliä, sitä enemmän valinnanvaraa on. Itse luen vain suomea, ruotsia ja englantia, joten hyvätkin ranskan-, saksan- tai italiankieliset teokset jäävät auttamattomasti väliin.

Toinen valintakriteeri on hinta. Samaa teosta myydään hyvinkin erilaiseen hintaan eri kaupoissa. Yksi edullisimmista kaupoista on verkkokauppa AdLibris. Tarkistan aina saatavuuden ja hinnan tästä kaupasta ennen mahdollista ostoa muualta.

Henkilökohtaiset arvioni hyllystäni löytyvistä viinikirjoista seuraavassa:

Kevin Zraly: Windows On the World, Complete Wine Course

Amerikan myydyin viinikirja, eikä syyttä. Kirja tutustuttaa viinin maailmaan asiallisella, mutta silti mielenkiintoisella tavalla, jonka vain amerikkalaiset osaavat. Ehkäpä antoisin kaikista viinikirjoistani. Toimii erinomaisena selkeänä hakuteoksena ja oppikirjana. Uudistettu painos ilmestyy joka vuosi.

Oz Clarke: Druvan bakom vinet

Hankin tämän kirjan, koska se oli alennusmyynnissä, alle 20€. Hieman yllättäen siitä tuli nopeasti eniten luettu ja informatiivisin kaikista viinikirjoistani. Sisältää yli 300 rypälelajikkeen kuvaukset. Kirjasta on helppoa ja nopeaa etsiä eksoottisenkin rypäleen tunnusmerkit. Kirja on saatavilla myös ainakin englanniksi ja suomeksi. Viiniharrastajan perushakuteos!

Jens Priewe: Viinin aika

Käytännön viinitietoutta viinien käsittelystä. Dekantoiminen, kapselin tehtävä, lasien muoto yms. Näppärä hyvin kuvitettu teos perusasioista. Hieman "koululaisen tietosanakirja-tyyppinen", mutta helppo ja hauska lukea. Hankin alennusmyynnistä kympillä.

Matt Skinner: Viiniä kaikille

Kirjaa on vaikea kuvailla. Sen verran erilainen se on. Hauskasti kirjoitettu mielenkiintoinen johdatus viinien maailmaan. Aloita viiniharrastus tästä kirjasta! Paljon hauskaa myös pidemmälle ehtineille. Hankin alennusmyynnistä kahdellakympillä.

Christer Berens: Viiniä

Helposti ja hauskasti kirjoitettu perusteos. Tästä oppii nopeasti ja helposti viiniin liittyvät perusasiat. Kivasti kuvitettu ja helppolukuinen. Hankiin divarista vitosella. Hyvä lahjaidea!

Christer Berens: Ruokaa ja Viiniä

Helposti ja hauskasti kirjoitettu perusteos. Tästä oppii nopeasti ja helposti miten viiniä ja ruokaa voi yhdistellä ja miksi. Kivasti kuvitettu ja helppolukuinen. Hankin divarista vitosella.

Nicolle Croft: Viinimaistajaiset

Opas, joka auttaa järjestämään oikeaoppiset viininmaistajaiset. Samanlaista tietoa on tarjolla verkossa yllinkyllin, mutta itse pruuvitilanteessa olet harvoin tietokoneen äärellä. Hankin alennusmyynnistä vitosella. Parempiakin saattaa löytyä.

Viinistä Viiniin 200X

Joka kodin vuosittain ilmestyvä hakuteos, joka on yhtä paljon ajastaan jäljessä kuin kotiin toimitettava painettu puhelinluettelo. Toimiakseen kirja tarvitsisi rinnalle ajantasaisen verkkopalvelun, jossa valikoimaa päivitetään Alkon tahdissa, eikä 3-6 kuukautta myöhässä. Nyt kirja tarjoaa enimmäkseen historiatietoa aikaisemmin Alkossa myydyistä vuosikerroista. Joka tapauksessa hyvä lahjaidea satunnaiselle viininmaistajalle. Itse saan tämän aina joululahjaksi.

Meriluoto, Saariluoma, Takala: Viinin Viemää

Televisiosarjaan perustuva hupaisa viiniretki halki Eurooppan Jaakko Saariluoman matkassa. Hauskaa kesälukemista, kirjan lukuisisat ruokareseptit inspiroivat herkuttelemaan. Mutta, miten voi tehdä viinimatkan Euroopan halki käymättä Bordeauxissa? No, tämä kirja onkin enemmän viihdettä. Hankin Kirjatorilta kympillä. Viereisessä Suomalaisessa kirjakaupassa kirja maksoi 50,30€ - ryöstö!

Catarina Hiort af Ornäs: Munskänkarnas vinbok

Asiantuntevaa tekstiä maailman viinialueista, selkeät kartat ja hyvät kuvat. Hauska lukea kannesta kanteen, mutta myös oiva hakuteos. Kirja on nyttemmin ilmestynyt myös suomeksi nimellä Juomanlaskijain käsikirja.

Oz Clarke: Oz Clarkes Nya Vinatlas

Mielenkiintoisin löytämäni tiiliskivisarjan viinikarttakirja. Viinialueiden kuvaukset on kiinnostavasti kirjoitettu ja kartat ovat suhteellisen selkeitä. Turhanpäiväisiä yksityiskohtia on myös karsittu. Jos viinikarttakirjan katsoo tarvitsevansa, suosittelen tätä. Kirjaa löytyy myös ainakin englanniksi. Hankin omani Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä, 25€.

Hugh Johnson: Suuri Viinikirja

Yksi viinikarttakirja lisää. Kartat ovat epäselviä ja täynnä pientä piperrystä. Teksti on kuivahkoa ja esitys sekava. Jos tämä olisi viini, luonnehtisin sitä korkkivikaiseksi.

André Dominé: Viini

Tätä paksua ja isoa viininpunaista viinikirjaa löytyy monen kotona, koska sitä on myyty alennusmyynnissä jo vuosia. Kirjaa on kokonsa vuoksi hankala käsitellä. Kartat ovat epäselviä enkä tiedä kuka jaksaa lukea tätä kannesta kanteen. Hakuteoksena se ei myöskään ole kovin hyvä. Itse harvoin löydän etsimääni tästä. Painavana kirjana se soveltuu hyvin ryppyisten papereiden prässäämiseen.

Kronström, Löfgren: Vinets Magi

Kulinaarinen matkakertomus maailman ympäri. Tiiliskiven kokoinen upeasti kuvitettu kirja on palkittu usealla viini- ja ruokakirjallisuuden palkinnolla. Ruotsalaisessa kirjassa kuvaillaan värikkäästi eri maiden viinialueita. Runsaat kuvitetut alueelliset ruokareseptit täydentävät mukavaa lukukomemusta. Itse luin tätä kirjaa puutarhan kesälämmössä hyvää viiniä siemaillen. Viinin valitsin aina käsiteltävän viinialueen mukaan. Näyttävää kirjaa voi myös pitää esillllä sohvapöydällä. Erikoisuutena mainittakoon kirjan painoväreistä lähtevä arvokas tuoksu!

Carl A. Andersson: Viinin Henki – ajatuksia viinistä ja viininjuojista

Viiniaiheisia ajatuksia, sitaatteja ja sanontoja. Selailtavaksi vaikka ulkohuussissa tai ennen nukkumaanmenoa. Samanlaisia tekeleitä lienee markkinoilla paljon. Sain lahjaksi.

Charles O’Rear: Cabernet, A Photographic Journey From Vine To Wine

Upea kuvateos, jossa Cabernet Suvignon-rypäle näyttelee pääosaa. Tätä selaillessa alkaa tehdä mieli tuhtia Cabernet Sauvignonia. Kirja tarttui mukaan Kalifornialaiselta viinitilalta.