Hehkutus: Pihviviini isolla C:llä

Positiiviset yllätykset muistuvat pitkään ja ilahduttavat viiniharrastajaa. Argentiinalainen punaviini Catena Zapata Malbec, ainakin nyt Alkossa myytävä vuoden 2005 vuosikerta, on positiivinen yllättäjä. Olen nauttinut sitä useamman pullollisen ja olen aina yhtä hyvilläni sen tarjoamasta makuelämyksestä.

Kuten monella muullakin punaisen pihvilihan suurkuluttajalla Cabernet Sauvignon-viinit ovat kuuluneet vakiovalikoimaani – ja kuuluvat toki edelleen. Mutta perjantaina marraskuun 2. päivänä vuonna 2007 elämässäni tapahtui suuri muutos. Hetken mielijohteesta olin hankkinut pullon Catena Malbecia, koska olin huomannut Wine Spectatorin arvostavan viinä peräti 90 pisteen arvoiseksi.

Illalliseksi nautin poikkeuksellisen marmorista sisäfilepihviä (HK:n Ehta), joka valmistettiin puoliraa’aksi pannulla paistamalla mausteina ainoastaan piipuri ja suola. Lisukkeena ainoastaan tuoretta avocadosalaattia.

Illalliskokemus oli valtava. Jo ensimmäiset lihaveitsen viillot pehmeään ja taipuisaan lihaan, jonka joustoliikkeet vaimeasti toistuivat sormenpäissä, antoivat odottaa jotain erityistä. Puraisu lihakappaleeseen aktivoi sen tuhannet pienet suihkulähteet, joista lihanestettä ruiskui suun jokaiseen onkaloon. Neste sekoittui suolakiteisiin levittäen mielihyvän tunnetta, jota voimisti murean lihan pureksimisesta seurannut nautinto. Taivaallista! Pelonsekaisin tuntein nostin lasini maistaakseni minulle uutta viiniä. Tämän täytyy olla hyvää, mietin itsekseni. Näin hyvää ateriaa ei nyt voi pilata huonolla viinillä. Nuuhkaisin viiniä, mutta melko neutraali maa-ainestuoksu ei sävähdyttänyt. Olinko vielä liikaa lihan lumoissa? Pyöritin jonkun aikaa kädessäni Riedelin Vinum–sarjan Bordeaux-lasia, jossa uusi viinituttavuus tervehti minua kutsuvasti. Rohkaisin mieleni ja otin reilun kulauksen. Muistan edelleen tuon hetken ja ne mielleyhtymät, jotka viinin maistaminen aiheuttivat. Mielessäni pyörivät sanat kuten pehmeä, samettinen, vaniljainen, tamminen muttta erityisesti tasapainoinen. Tämä ei ollut liian tamminen, ei liian hedelmäinen, ei liian tanniininen. Oli kaikkea, mutta juuri sopivassa suhteessa. Ryhdikäs viini, ehkä hieman mokkaa, mutta päällimmäiseksi nousee ”samettinen pehmeys”. Taivaallista – tämäkin. Luonnollisesti illallinen jatkui iloisissa merkeissä, koska koko illallisseurue oli varsin otettu tarjolla olevasta kokonaisuudesta.

Catena Malbec nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkipihviviinikseni. Se on aina yhtä hyvää ja tuo aina mieleen tuon ensimmäisen kerran. Nam!

Kokeilinpa tästä innostuneena myös muita Malbec-viinejä. Saman hintaluokan Norton Privada oli paha pettymys eikä ”viini, joka vie Argentiinian maailmankartalle” Clos de Los Siete sävähdyttänyt. Sen sijaan jopa halvempi ranskalainen Malbec-viini Château Haut-Monplaisir on nautinnollinen ja kokeilemisen arvoinen. Tosin se on hyvin hyvin erilainen. Sen erikoisuus on voimakas hevosenlannan tuoksu, eikä hedelmäinen samettisuus kuvaa tätä viiniä ollenkaan.

Mutta mikään ei voita Catena Zapata Malbecia. Jopa verkkosivut ovat nautittavaa silmänruokaa!