Odotusostoksilla

Olen monesti ihmetellyt miksi niin monet saavat kiksejä alennusmyynneistä. Tällaiset ihmiset viettävät aikaansa ahtaissa myymälöissä hamstraamassa kulutustavaroita, joita he eivät tarvitse, koska niitä myydään halvemmalla kuin aikaisemmin.

Käänteinen ajastustenjuoksu tuli eittämättä mieleeni, kun täydensin omaa vuoden 2005 Bordeaux-varastoani. Onhan se fiksumpaa ostaa tuotteita, joita ei ole aikaisemmin ollut edes myynnissä, joiden hinta ylittää aikaisemmat vastaavat ja joista nauttiminen tapahtuu aikaisintaan ensi vuosikymmenellä – onhan?

Tunnustan, että Bordeaux-2005-hypetys on tarttunut minuunkin. Haalin kellariini yhä uusia puteleita samalla kun odotukset kasvavat uusiin sfääreihin. Ennen juhannusta varasto karttui kolmella muskettisoturilla Ormes, Rauzan ja Bata. Kaikki kohtuuhintaisia vuoden 2005 Bordeaux:n punaviinejä.

Pitkään joudun vielä ihmettelemään miltä nämä kaverukset maistuvat. Samannäköisiä synkäntummia pulloja ovat kuin muutkin. Ei kun arvosteluja tulkitsemaan. Alkon arviot muistuttavat toisiaan . Kaikkia kolmea luonnehditaan sanoilla ”täyteläinen”, ”tanniininen” ja ”mausteinen”. Kaikki ovat myös ”herukkaisia” - paitsi Bata, joka on ”runsaan herukkainen”. Siispä etsimään erilaisuuksia. Ormes on ”marjaisa” mutta ei ”pitkä”. Rauzan on ”luumuinen” ja ”hieman paahteinen”. Bata taas on ”kevyen savuinen”.

Seuraavaksi ”ulkomaille”. Parker arvostaa Rauzanin 92 pisteen arvoiseksi, kun taas Wine Spectator tyytyy 85-88 pisteen haarukkaan (”Can’t see how this will be as great as...”). Oliko Sucklingilla huono päivä? Parker tykkää, kaikki muut taas ei. Tämä tarkoittanee, että kyseessä on raskas, päällekäyvä viini, jossa eleganssi ei ole hallitseva ominaisuus? Tuottaja itse pitää maininnanarvoisena seikkana, että viini maistuu suussa peräti yksitoista sekuntia!

Batan savuisuus muuttuu Wine Doctorin arvostelussa toffeeksi. Melko täyteläinen, kypsän marjainen ja pitkä tämäkin lienee. Tasaisesti 90-91 pisteen arvioita. ”Täyteläinen” Ormes on Wine Spectatorin mielestä (88 pistettä) ”medium-bodied”.

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”miltä tämä maistuu?” en tietenkään saanut. Sen sijaan em. analyyttinen harjoitus toi oman nautintonsa. Viiniharrastus on paljon muuta kuin juominen. Lapsille (ja lapsenmielisille) joulun lahjapakettien puristelu ja sisällön arvuuttelu asettaa odotuksia iltaan, kun paketit vihdoin avataan. Pohjimmiltaan tässä on kyse samasta asiasta. Toivottavasti odotus palkitaan – sitten joskus.

Hankin ja katsoin viinivideon: Mondovino

Viinifriikeille ”must”. Jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen ajankohtainen yli kahden tunnin mittainen dokumentti viinimaailman kehitystrendeistä. On sitten elokuvan vastakkainasettelua hakevasta näkökulmasta mitä mieltä tahansa, se tarjoaa kuitenkin hyvän läpileikkauksen viinimaailmaa pyörittävistä tahoista. Monet viinijulkkikset ja kuuluisat viinitarhat hahmottaa paremmin tämän nähtyään. Erikoisuuksia löytyy myös. Jokainen voi päätellä kuinka paljon Michel Rollandin nauru tai Robert Parkerin piereskelevä bulldoggi vaikuttavat yksittäisten viinien myyntilukuihin. Wine Spectatorin James Sucklingin lievästi ylimielinen käytös panee miettimään miten tarkoituksenhakuisesti elokuvaa loppujen lopuksi on leikelty. Ajankohtaisuutta lisää se, että elokuvassa esiintyy myös juuri edesmennyt Robert Mondavi.

Itse hankin DVD:n Megastoresta, josta elokuva toimitetaan kotiin noin kympillä (ruotsiksi tekstitetty). Englanninkielisellä teksityksellä varustettu kiekko maksaa jo 30€!? (Play.com näköjään toimittaa kotiin englanniksi tekstitetyn kiekon vitosella!) Itse elokuvassa puhutaan enimmäkseen ranskaa, italiaa, espanjaa ja englantia. Kotivideokameralla kuvattuun tärisevään, jatkuvasti zoomaavaan ja voimakkaasti heittelehtivään kuvaan tottuu yllättävän nopeasti.

Elokuvasta lisää sen omilta kotisivuilta, josta kannattaa lukea ainakin arvostelut "Critics Reviews".

Hehkutus: Pihviviini isolla C:llä

Positiiviset yllätykset muistuvat pitkään ja ilahduttavat viiniharrastajaa. Argentiinalainen punaviini Catena Zapata Malbec, ainakin nyt Alkossa myytävä vuoden 2005 vuosikerta, on positiivinen yllättäjä. Olen nauttinut sitä useamman pullollisen ja olen aina yhtä hyvilläni sen tarjoamasta makuelämyksestä.

Kuten monella muullakin punaisen pihvilihan suurkuluttajalla Cabernet Sauvignon-viinit ovat kuuluneet vakiovalikoimaani – ja kuuluvat toki edelleen. Mutta perjantaina marraskuun 2. päivänä vuonna 2007 elämässäni tapahtui suuri muutos. Hetken mielijohteesta olin hankkinut pullon Catena Malbecia, koska olin huomannut Wine Spectatorin arvostavan viinä peräti 90 pisteen arvoiseksi.

Illalliseksi nautin poikkeuksellisen marmorista sisäfilepihviä (HK:n Ehta), joka valmistettiin puoliraa’aksi pannulla paistamalla mausteina ainoastaan piipuri ja suola. Lisukkeena ainoastaan tuoretta avocadosalaattia.

Illalliskokemus oli valtava. Jo ensimmäiset lihaveitsen viillot pehmeään ja taipuisaan lihaan, jonka joustoliikkeet vaimeasti toistuivat sormenpäissä, antoivat odottaa jotain erityistä. Puraisu lihakappaleeseen aktivoi sen tuhannet pienet suihkulähteet, joista lihanestettä ruiskui suun jokaiseen onkaloon. Neste sekoittui suolakiteisiin levittäen mielihyvän tunnetta, jota voimisti murean lihan pureksimisesta seurannut nautinto. Taivaallista! Pelonsekaisin tuntein nostin lasini maistaakseni minulle uutta viiniä. Tämän täytyy olla hyvää, mietin itsekseni. Näin hyvää ateriaa ei nyt voi pilata huonolla viinillä. Nuuhkaisin viiniä, mutta melko neutraali maa-ainestuoksu ei sävähdyttänyt. Olinko vielä liikaa lihan lumoissa? Pyöritin jonkun aikaa kädessäni Riedelin Vinum–sarjan Bordeaux-lasia, jossa uusi viinituttavuus tervehti minua kutsuvasti. Rohkaisin mieleni ja otin reilun kulauksen. Muistan edelleen tuon hetken ja ne mielleyhtymät, jotka viinin maistaminen aiheuttivat. Mielessäni pyörivät sanat kuten pehmeä, samettinen, vaniljainen, tamminen muttta erityisesti tasapainoinen. Tämä ei ollut liian tamminen, ei liian hedelmäinen, ei liian tanniininen. Oli kaikkea, mutta juuri sopivassa suhteessa. Ryhdikäs viini, ehkä hieman mokkaa, mutta päällimmäiseksi nousee ”samettinen pehmeys”. Taivaallista – tämäkin. Luonnollisesti illallinen jatkui iloisissa merkeissä, koska koko illallisseurue oli varsin otettu tarjolla olevasta kokonaisuudesta.

Catena Malbec nousi kertaheitolla yhdeksi suosikkipihviviinikseni. Se on aina yhtä hyvää ja tuo aina mieleen tuon ensimmäisen kerran. Nam!

Kokeilinpa tästä innostuneena myös muita Malbec-viinejä. Saman hintaluokan Norton Privada oli paha pettymys eikä ”viini, joka vie Argentiinian maailmankartalle” Clos de Los Siete sävähdyttänyt. Sen sijaan jopa halvempi ranskalainen Malbec-viini Château Haut-Monplaisir on nautinnollinen ja kokeilemisen arvoinen. Tosin se on hyvin hyvin erilainen. Sen erikoisuus on voimakas hevosenlannan tuoksu, eikä hedelmäinen samettisuus kuvaa tätä viiniä ollenkaan.

Mutta mikään ei voita Catena Zapata Malbecia. Jopa verkkosivut ovat nautittavaa silmänruokaa!

Jännitystä elämään - vuoden 2005 Bordeaux

Tarunhohtoisen vuosikerran 2005 viinit Bordeax:n alueelta ovat aloittaneet maihinnousunsa Suomen kamaralle. Toki matkailijoiden mukana on ehtinyt saapua yksittäisiä pullollisia, mutta Alkon hyllyille nämä viinit saapuivat vasta loppukeväästä.

Jos tarkkoja ollaan ensimmäisenä taisi jo vuoden 2007 syksyllä tulla The Winemakers Collection – cuvée 1 osana Château d'Arsacin sarjaa, jossa vaihtuva kuulu viinintekijä saa toteuttaa vapaasti näkemystään. Tämän ensimmäisen viinin – cuvée 1 – teki Michel Rolland. Tätä viiniä löytyi aika monen Alkon hyllyltä melko pitkään.

Seuraavaksi Alkon lippulaivamyymälään ilmestyi toukokuun alussa Château Duhart-Milon, joka myytiin yhdessä päivässä loppuun. Samoihin aikoihin myyntiin tuli Château Chasse-Spleen, joka on käytännössä jo loppunut Alkon myymälöistä ja Château Camensac, jota toki vielä on saatavana. Uusimmat, kesäkuussa Alkoihin tulleet Château Paloumey ja Château Bellegrave Pomerol ovat tätä kirjoitettaessa ehtineet levitä vain muutamaan myymälään – ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa ehtivät loppua ennenkuin muualle maahan ehtivätkään.

Itse olen onnistunut Alkosta hankkimaan kaikkia em. viinejä kellariini, mutta eittämättä on tullut mieleen, että suomalaiselta viininharrastajalta vaaditaan edelleen melkoista vikkeläkinttuisuutta ja jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Mitä kauempana pääkaupunkiseudulta sitä sattuu asustamaan, sen vaikeammaksi homma menee. Kyläalkoon on turha mennä hyllyjä katsastamaan laatuviinin löytämisen toivossa. Alkoholimonopolimme kyllä levittää viiden euron bulkkiviinejä joka kylään, mutta viinikulttuuria edistäviä laatuviinejä tarjotaan edelleen vain rajoitettuja määriä rajoitetulla alueella. Osaksi kyse on oravanpyöräefektistä. Ei kannata pitää valikoimassa, kun ei ole kysyntää. Ja kun ei ole valikoimassa, ei myöskään tule kysyntää. Minkä tahansa viinin voi toki tilata omaan lähimyymäläänsä, mutta se edellyttää ostajalta perehtymistä tarjontaan joko tutkimalla Alkon hinnastoa tai nettisivuja sekä jonkun verran malttia, koska toimitus kestää yleenä ainakin viikon. Laadukkaat heräteostokset jäävät näin ollen tekemättä ...ja J.P. Chenetin voittokulku jatkuu.

Ennakkotietojen mukaan Alkoon on vielä kesän aikana tulossa muutama uusi vuoden 2005 Bordeaux-viini myyntiin. Täytynee pitää silmät ja korvat auki ja välttää liian pitkää oleskelua viestimien ulottumattomissa, jos mielii näitäkin pulloja kellariinsa hankkia. Kaikesta huolimatta Alkon luoma urheiluhenkinen laatuviinien hankintatapa kuitenkin kiehtoo minua. Jotkut kiipeilevät Mt Everestillä, jotkut lottoavat – minä ostan viinejä. Jännitystä pitänee elämässä olla.

Hankin viinikirjan

Natalie MacLean: Red, White And Drunk All Over

Hauskasti kirjoitettuja, viinitietoudella höystettyjä maistelu- ja matkatarinoita. Pääpaino on viinien tarjoamissa elämyksissä ja hyvä niin. 280 sivua janottavaa lukemista - pelkkää tekstiä, ei kuvia. Suosittelen! Kanadalainen kirjailija ylläpitää muuten mielenkiintoista nettisivustoa - Nat Decants. Rekistreröimällä saat kerran kuussa ilmaisen "newsletterin". Rahaa vastaan voit myös tilata viinisuosituksia/arvosteluja, mutta sitä en ole kokeillut.

Hankin viinikirjan

Jancis Robinson: The Oxford Companion To Wine

Tietosanakirja vakavasti viineihin suhtautuville! Pienen koiran painoinen vaihtoehto Googlelle ja Wikipedialle. Yli 800 sivua pientä pränttiä. Hakusanoja joka lähtöön. Jollet tiedä mikä on "riparia", "NDVI" tai "Inferno", mutta jostain syystä haluaisit tietää - hanki tämä. Tällä voi jo brassailla! Iso kirja toimii myös hyvin pienempien kirjatukena hyllyssä.

TOP 20 viinisitaatit

Suosikkiviinisitaattini:

“Wine improves with age. The older I get, the better I like it”

"God made only water, but man made wine."

"Wine makes a man more pleased with himself; I do not say it makes him more pleasing to others."

"I'll never be able to afford it so I better buy it now.”

“If a life of wine, women and song becomes too much, give up the singing.”

“Good wine ruins the purse; bad wine ruins the stomach.”

“Life is too short to drink bad wine.”

“Wine is the answer. What was the question?”

“Everyone needs to believe in something. I believe I’ll have another glass of wine.”

“If you don’t like the food, have some more wine.”

"What I like to drink most is wine that belongs to others."

"A meal without wine is like a day without sunshine."

"Wine is sunlight, held together by water."

“Wine is bottled poetry.”

“Wine is the intellectual part of a meal while meat is the material.”

“Food without wine is a corpse; wine without food is a ghost; united and well matched they are as body and soul, living partners.”

“What is man, when you come to think upon him, but a minutely set, ingenious machine for turning with infininite artfulness, the red wine of Shiraz into urine?"

“When it comes to wine, I tell people to throw away the vintage charts and invest in a corkscrew. The best way to learn about wine is the drinking.”

“Making good wine is a skill; making fine wine is an art.”

"Compromises are for relationships, not wine."