Portugal – muutakin kuin kukkaa, parfyymia ja vihreitä parkkihappoja

Viininharrastaja kohtaa usein palan Portugalia. Korkki, joka pitää poistaa pullosta ennen kuin viinistä pääsee nauttimaan on useimmiten juuri Portugalista. Mitä itse juomiin tulee, Portugal tunnetaan lähinnä portviineistään ja madeirasta. Mietojen pöytäviinien tuottajana Portugalia on jo jonkun aikaa pidetty ”nousevana viinimaana” – luonnehdinta, joka parhaimmilllaan on totta, pahimmillaan taas on kohtelias kiertoilmaisu kuvaamaan hieman omituisia viinejä. Oma kokemukseni Portugalin pöytäviineistä on rajallinen, joten osallistuin innolla ja avoimin mielin ViniPortugalin Helsingissä järjestämään tastingtilaisuuteen, jossa edustettuna oli yli kahdenkymmenen tuottajan viinejä.

Yleisenä havintona täytyy valitettavasti todeta, että perinteisiä käsityksiä kukkaisista, parfyymisista ja karvaista tanniinisista punaviineistä ei voi täysin haudata. Varsin moni tarjolla ollut tekele edusti vähemmän mairittelevaa makumaailmaa. Kukka- ja parfyymiaromit ovat tyypillisiä paikallisille rypäleille, mutta se ei selitä miksi viinin pitää maistua rypälerangalle. Valkoviiniit osoittautuivat varmemmaksi valinnaksi. Niiden makumaailma on täyteläisen vivahteikas, joskin melko voimakas, ja tuo mieleen Alsacen rieslingit ja gewürztraminerit.

Miellyttäviä yllätyksiä toki löytyi. Mm. Casa Santos Liman Pinot Noir 2005 erottui edukseen. Varsinainen tilaisuuden tähti oli Quinta do Vale Meao. Heidän vuoden 2006 Quinta do Vale Meao ja Meandro do Vale Meao ovat erinomaisia viinejä. Molemmat ovat sekoituksia portugalilaisia rypäleitä. Täyteläisiä luumua, kirsikkaa ja mausteita tihkuvia viinejä, joissa pitkä jälkimaku ja tasapainoiset tanniinit pelastivat illan. Annettiin jopa ymmärtää, että näitä herkkuja tulisi myyntiin myös Suomessa.

Hieman vaatimattomammassa sarjassa Portugalin perinteinen pöyäviini Periquita loisti; hedelmäinen ja pehmeätanniininen. Se, että tätä vuodesta 1840 valmistettua punaista ikonia ei ole Alkon Portugal-valikoimassa on jonkin asteen häpeä. Mm. Ruotsissa se kuuluu Systembolagetin vakiokalustoon ja myydään alle kuuden euron hintaan. Tämä pitää saada takaisin Suomen Alkoihin.

Suomessa myynnissä olevista viineistä huomionarvoisia ovat ainakin Fonte de Beco sekä Quinta da Espiga. Molemmat ovat hyviä ja huokeita arkiviinejä. Oma portugalilainen suosikkini Quinta da Cortezia Touriga Nacional ei ollut esillä, mutta tätä viiniä maistoin joskus vuosi sitten. Täyteläisenä ja yrttisenä viininä se sopii erinomaisesti monelle liharuoalle.

Yhteenvetona totean, että Portugalissa osataan kyllä tehdä hyviä pöytäviinejä, joista moni on hyvinkin edullinen. Joukossa on kuitenkin paljon ’kuraa’, joten onnistuneen valinnan tekeminen, varsinkin kun laatu ei välttämättä näy hinnassa, on haastavaa. Sen verran tilaisuus innosti kokeiluihin, että pitänee hankkia Alkosta pullollinen Redoma Tintoa (Quinta do Vale Meaoa odotellessa...)

Ai niin, Winestaten standilla oli tarjolla hapokasta raikasta ja rusinaista madeiraa. Vuoden 1971 Blandy´s Bual on nyt myynnissä mm. Viking Linellä alle kuudenkympin hintaan. Loisto-ostos!