Elämisen siedettävä keveys

Useimmiten nautin viinini hyvän ruoan saattelemana. Kesäkuun ensimmäinen sunnuntai oli kuitenkin kuin tehty rentoutumiseen pelkästään hyvän viinin seurassa. Pitkään jatkunut sateinen ja kolea sää oli muuttunut aurinkoiseksi. Ruokailu sai odottaa. Kävin aamulla ännestämässä EU-vaaleissa, palasin kotiin ja siirryin viinipullon, korkkiruuvin ja lasin kanssa kotipihan puutarhaan. Otin mukavan asennon aurinkotuolissani, avasin pullon ja kaadoin lasini puoleksi täyteen.

Viiniksi olin valinnut ruotsinlaivojen kestosuosikin Marchese Antinori Chianti Classico Riserva. Vuosikerta oli yksi parhaista, 2004. Vaikka viini sopii erinomaisesti hyvän pastan tai vaikkapa naudanmaksapihvien kera nautittavaksi, siitä on nopeasti tullut oma siemailusuosikkini. Harva viini näet näyttää parhaat puolensa ilman ruokaa. Joko tanniinit tai hapot dominoivat tai sitten viini ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi virheetön, jotta se yksinään jaksaisi inspiroida . Marchese Antinori ei tuota vaikeuksia. Jokaisen sieamilun jälkeen suu kääntyy hymyyn ja pää nyökyttää hyväksyvästi. Siitä tulee hyvä mieli.

Lievä tallin tuoksu antaa odottaa talonpoikaista viiniä. Happojen ja hedelmän tasapaino kuitenkin viehättää. Maku kantaa pitkään ja tanniinit ovat kohdallaan. Viinin vahvuus on sen kantavuudessa. Talliaromit herättävät mielenkiinnon, hedelmä ja hapot hurmaavat ja pitkä tanniinen jälkimaku kruunaa siemailukokemuksen jättäen nahkaisen ja täyteläisen jälkivaikutelman pitkäksi aikaa. Missän vaiheessa lento ei katkea, mikä on hyvin tehdyn viinin tärkeä ominaisuus.

Aurinkoisena kesäpäivänä on mukava siemailla viiniä, katsella ohi kiitäviä pilviä ja pohtia maailman menoa. Niinpä lasillinen seuraa toista. Parin lasillisen jälkeen valkoiset pilvenhattarat näyttävät liikkuvan taivaalla hieman aikaisempaa nopeammin. Linnut visertävät entistä kauniimmin ja elämä hymyilee.

Selailen Decanter-lehteä, joka vuosien saatossa on noussut suosikikseni maailman viinilehdistä. Asiantuntemus paistaa lehden jutuista ja upea kuvitus innostaa seuraavaan lasilliseen. Lehdessä on juttu, jossa luetellaan maailman vaikuttavimmat viinipersoonat. Sijalta 22 löytyy Piero Antinori, jonka kuva lehdessä tuijottaa minua kysyvästi. Nostan lasini ja nyökkään hyväskyvästi. Viinisi on erinomaista. Mietin onkohan Piero käynyt aamulla äänestämässä samoissa EU-vaaleissa kuin minäkin. Äänestämme Pieron kanssa samoissa vaaleissa, olemme siis melkein maanmiehiä. Alan tuntea merkillistä yhteenkuuluvuutta italialaisen viini-ikonin kanssa.

Aurinkoinen sää, mukava ympäristö, kiinnostavat jutut Decanterissa ja nautittavan ihana viini täyttävät päivän. Muu maailma sulkeutuu idyllin ulkopuolelle. Neljä tuntia myöhemmin pullo on tyhjä, lehti on luettu ja maailman menoa on tullut pohdittua. Hyvällä mielellä voi vetäytyä päiväunille ja katsoa sitten illalla vaalivalvojaisia televisiosta. Pääsiköhän Pieron ehdokas läpi?

---

Marchese Antinori Chianti Classico Riservaa on myynnissä Vikingin ja Siljan taxfree-myymälöissä n. 15 euron hintaan sekä Tallinkin Tallinnan-reitillä n. 18 euron hintaan. Hinta on edullinen ja viini on ehdottomasti hintansa arvoinen. Ennen kuin varaa risteilyn ja kauhoo korikaupalla kyseistä viinä kannattaa ehkä Alkon valikoimasta tutustua ”pikkuveljeen” Villa Antinoriin. Sen makumaailma on samansuuntainen, joskaan ei tarjoa ihan samantasoista päätä räjäyttävää kokemusta kuin isoveljensä.

Lopuksi pettynyt purkaus. Toinen miellyttävä siemailuviini on tähän asti ollut Poggio al Tufo Rompicollo. Nyt Alkoon tullut uusi vuosikerta 2007 ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Epätasapainoisena ja pirskahtelevana viini tuntuu hieman epäonnistuneelta. En enää suosittele. Kokemus on kahdesta pullosta, kolmannelle pullolle annan vielä mahdollisuuden, mutta vasta perusteellisen monen tunnin ilmauksen jälkeen.