Chianti D.O.G. tuli taloon

Uusi perheenjäsen on saapunut taloon. Punaviininnoutaja Chianti on väriltään tumma, miltei musta, olemukseltaan varsin täyteläinen ja notkea. Tuoksussa erottaa kahvia ja hikeä ja silloin tällöin tallintaustaa. Koira on varsin ketterä jo nyt, mutta kehittynee suotuisasti vielä usean vuoden ajan.

Chianti on vielä varsin nuori mutta koulutus on jo alkanut. Ensimmäisiä leluja on mm. kuminen samppanjapullo. Viinikellaria on toki jo nuuhkittu, mutta suosikkiviiniä ei ainakaan ensinuuhkaisulla osanut tunnistaa. Ensikosketus laatuviineihin on myös saatu. Huonosti avatusta samppanjapullosta keittiön lattialle vaahdonnut nektari päätyi nopeasti Chiantin suuhun - tuntui maistuvan.

Viini-lehden päälle rakki ei ole vielä suostunut tarpeitaan tekemään (eikö tästä lehdestä ole mitään hyötyä :)). Haukkuminen on toistaiseki heikonlaista, mutta pitänee opettaa ainakin haukkumaan huonot viinit. Leukojen hieman vahvistuttua on vuorossa kolmen viinipullon korin kantamisen opettelu. Toistaiseksi viinipullojen korkit jauhetaan muruiksi, mutta ajan myötä täytynee opettaa samppanjapullon korkin noutamista sekä viinipullon korkin viemistä sille tarkoitettuun lasipurkkiin. Korkkivikojen tunnistaminen ja niistä isännälle ilmoittaminen olisi myös suotavaa.

Matka koulutetuksi viinikoiraksi on pitkä, mutta pyrkimys toki on että tämä kaveri joskus valmistuu Suomen ensimmäiseksi "Dog Master of Wine"iksi (DMW).

Pitäisikö perustaa SM-viiniliiga?

Jääkiekkokausi on taas alkanut. Pohdiskelen miksi SM-liigan ottelulipusta niin moni on valmis maksamaan kolmekymmentä euroa, mutta viinipullosta masketaan yleensä vain kymppi? Jääkiekon ystävälle on selviö, että SM-liigaottelu on parempitasoinen ja samalla kalliimpi kuin esimerkiksi junioriottelu, jota pääsisi katsomaan huomattavasti halvemmalla. Kun kertoo menevänsä ”katsomaan lätkää” tarkoitetaan nimenomaan liigaottelua (sikäli kun paikkakunnalla on liigakiekkoa tarjolla). Jopa kolme kertaa viikossa kymmenet tuhannet ihmiset ovat valmiit maksamaan kolmekymppiä parin tunnin nautinnosta. Heille harvemmin edes juolahtaa mieleen liigakiekkoilun sijaan mennä katsomaan jonkun alemman sarjan ottelua, vaikka liput olisivatkin huomattavasti halvemmat. Laadusta ollaan valmiit maksamaan.

Toisin on viinin kanssa. Hyvä viini tarjoaa myös helposti parin tunnin nautinnon. Mutta Alkoon mennäänkin ostamaan vain viiniä, ei liiga-viiiniä. Jostain syystä monelle laatu ei ole merkittävä kriteeri viiniä valittaessa, hinta kylläkin.

Syykin on selvä. Viineillä ei ole kuluttajaystävällistä laatuluokitusta. Ei ole olemassa huippuviinien viini-liigaa. Viineistä ei kirjoiteta lehtien palstoilla, ei spekuloida viinin tämän hetken kuntoa, ei haastatella viinintekijöitä eikä faneja. Viinintekijän saamat potkut aiheuttavat harvemmin otsikoita.

Kaikki Suomessa myytävät viinit ovat ikään kuin samassa liigassa ja niistä kirjoitetaan tasapuolisesti yhtä paljon tai vähän. Huonotkin viinit saadaan sopimaan johonkin tilanteeseen. Miten kuluttaja edes voisi kiinnostua enemmän laatuviineistä, kun viinijournalismi enimmäkseen asettaa kaikki viinit samalle viivalle? Mistä voi tietää mikä viini on hyvä, mikä ei?

Tulisiko Suomeen perustaa kiekkoilusta mallia ottaen viiniliiga? Yli kolmenkympin viinit kuuluisivat ”eliittiliigaan”, alle kolmenkympin mutta yli viidentoista euron viinit ”mestikseen” ja alle viidentoista euron viinit olisivat divaritason viinejä.

Viiinikirjoittajat vosivat sitten hehkutella viikonlopun eliittiviinikierroksella ja täyttää palstat urheiluhenkiseen tyyliin. Eliittiurheiluun panostamista pidetään jopa kansallisena hyveenä, jotta urheiluinnostus leviäisi laajemmin. Sama analogia toiminee viinienkin suhteen.

Eri asia on kenen intressissä viiniharrastuksen ja laatuviinien ilosanoman levittäminen olisi, mutta ajatus on toki kiehtova. Elämä on liian lyhyt huonojen viinien juomiseen, mutta kuka kertoisi sen kansalle – ja miten?