Jääkiekkokausi on taas alkanut. Pohdiskelen miksi SM-liigan ottelulipusta niin moni on valmis maksamaan kolmekymmentä euroa, mutta viinipullosta masketaan yleensä vain kymppi? Jääkiekon ystävälle on selviö, että SM-liigaottelu on parempitasoinen ja samalla kalliimpi kuin esimerkiksi junioriottelu, jota pääsisi katsomaan huomattavasti halvemmalla. Kun kertoo menevänsä ”katsomaan lätkää” tarkoitetaan nimenomaan liigaottelua (sikäli kun paikkakunnalla on liigakiekkoa tarjolla). Jopa kolme kertaa viikossa kymmenet tuhannet ihmiset ovat valmiit maksamaan kolmekymppiä parin tunnin nautinnosta. Heille harvemmin edes juolahtaa mieleen liigakiekkoilun sijaan mennä katsomaan jonkun alemman sarjan ottelua, vaikka liput olisivatkin huomattavasti halvemmat. Laadusta ollaan valmiit maksamaan.
Toisin on viinin kanssa. Hyvä viini tarjoaa myös helposti parin tunnin nautinnon. Mutta Alkoon mennäänkin ostamaan vain viiniä, ei liiga-viiiniä. Jostain syystä monelle laatu ei ole merkittävä kriteeri viiniä valittaessa, hinta kylläkin.
Syykin on selvä. Viineillä ei ole kuluttajaystävällistä laatuluokitusta. Ei ole olemassa huippuviinien viini-liigaa. Viineistä ei kirjoiteta lehtien palstoilla, ei spekuloida viinin tämän hetken kuntoa, ei haastatella viinintekijöitä eikä faneja. Viinintekijän saamat potkut aiheuttavat harvemmin otsikoita.
Kaikki Suomessa myytävät viinit ovat ikään kuin samassa liigassa ja niistä kirjoitetaan tasapuolisesti yhtä paljon tai vähän. Huonotkin viinit saadaan sopimaan johonkin tilanteeseen. Miten kuluttaja edes voisi kiinnostua enemmän laatuviineistä, kun viinijournalismi enimmäkseen asettaa kaikki viinit samalle viivalle? Mistä voi tietää mikä viini on hyvä, mikä ei?
Tulisiko Suomeen perustaa kiekkoilusta mallia ottaen viiniliiga? Yli kolmenkympin viinit kuuluisivat ”eliittiliigaan”, alle kolmenkympin mutta yli viidentoista euron viinit ”mestikseen” ja alle viidentoista euron viinit olisivat divaritason viinejä.
Viiinikirjoittajat vosivat sitten hehkutella viikonlopun eliittiviinikierroksella ja täyttää palstat urheiluhenkiseen tyyliin. Eliittiurheiluun panostamista pidetään jopa kansallisena hyveenä, jotta urheiluinnostus leviäisi laajemmin. Sama analogia toiminee viinienkin suhteen.
Eri asia on kenen intressissä viiniharrastuksen ja laatuviinien ilosanoman levittäminen olisi, mutta ajatus on toki kiehtova. Elämä on liian lyhyt huonojen viinien juomiseen, mutta kuka kertoisi sen kansalle – ja miten?
Toisin on viinin kanssa. Hyvä viini tarjoaa myös helposti parin tunnin nautinnon. Mutta Alkoon mennäänkin ostamaan vain viiniä, ei liiga-viiiniä. Jostain syystä monelle laatu ei ole merkittävä kriteeri viiniä valittaessa, hinta kylläkin.
Syykin on selvä. Viineillä ei ole kuluttajaystävällistä laatuluokitusta. Ei ole olemassa huippuviinien viini-liigaa. Viineistä ei kirjoiteta lehtien palstoilla, ei spekuloida viinin tämän hetken kuntoa, ei haastatella viinintekijöitä eikä faneja. Viinintekijän saamat potkut aiheuttavat harvemmin otsikoita.
Kaikki Suomessa myytävät viinit ovat ikään kuin samassa liigassa ja niistä kirjoitetaan tasapuolisesti yhtä paljon tai vähän. Huonotkin viinit saadaan sopimaan johonkin tilanteeseen. Miten kuluttaja edes voisi kiinnostua enemmän laatuviineistä, kun viinijournalismi enimmäkseen asettaa kaikki viinit samalle viivalle? Mistä voi tietää mikä viini on hyvä, mikä ei?
Tulisiko Suomeen perustaa kiekkoilusta mallia ottaen viiniliiga? Yli kolmenkympin viinit kuuluisivat ”eliittiliigaan”, alle kolmenkympin mutta yli viidentoista euron viinit ”mestikseen” ja alle viidentoista euron viinit olisivat divaritason viinejä.
Viiinikirjoittajat vosivat sitten hehkutella viikonlopun eliittiviinikierroksella ja täyttää palstat urheiluhenkiseen tyyliin. Eliittiurheiluun panostamista pidetään jopa kansallisena hyveenä, jotta urheiluinnostus leviäisi laajemmin. Sama analogia toiminee viinienkin suhteen.
Eri asia on kenen intressissä viiniharrastuksen ja laatuviinien ilosanoman levittäminen olisi, mutta ajatus on toki kiehtova. Elämä on liian lyhyt huonojen viinien juomiseen, mutta kuka kertoisi sen kansalle – ja miten?
1 kommentti:
Kaikki lähtee kotikasvatuksesta, minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Omat muistot ensimmäisistä viinikokemuksista liittyy äidin juhlapyhinä ostamiin JP Chenet ja Paul Masson-valkkareihin. Onneksi on myöhemmin tullut ammatin ja hedonistisen luonteen ansiosta opittua "parempiin" viineihin.
Oman käsitykseni mukaan suurimmalle osalle suomalaisia viini on sellaisenaan juotavaa kulutustavaraa/kaljankorviketta jolloin laatu jää arvojärjestyksessä kauas hinnan alapuolelle.
Silti tuntuu että kiitos viinilehtien ja muiden valtamediassa näkyvien arvosteluiden yhä useammat ovat valmiita laittamaan muutaman extraeuron missharryihin altistuttuaan tarpeeksi suurelle määrälle hehkutusta.
Lähetä kommentti