Viiniexposta jäi käteen muutakin kuin punaviinitahroja

Vuoden 2010 Viiniexpo Helsingin messukeskuksessa tarjosi runsaasti maisteltavaa fokuksen ollessa tällä kertaa Kalifornian viineissä. Kävin tutustumassa tarjontaan ensimmäisenä messupäivänä. Viininkuluttajan ja –harrastajan mieleen jäivät erityisesti seuraavat asiat.

Suurin osa tarjolla olevista viineistä on halpaa kuraa, joka ei hirveästi mieltä lämmitä. Ennestään tuntemattomien viinien kohdalla valintaa helpottava hyvä nyrkkisääntö on edelleen se, että mitä kiiltävämpi, muovisempi ja värikkäämpi etiketti sen huonompi viini.

Tutut ja turvalliset kestosuosikit jylläävät edelleen. Italialaisista punkuista maistuivat taas Antinorin Chianti Classicot, Tignanello, Flaccianello, Fontodin Chianti Classico sekä  Pio Cesaren Barolo.

Chateauneuf-du Papeista maistamisen arvoisia ovat ainakin Domaine de Vieux Lazaretin eri versiot sekä tietenkin Chateau de Beaucastel.

Vuoden viiniksi valittu erittäin täyteläinen ja aromikas 2004 Arzuaga Reserva tarjosi varsin mielenkiintoisen nuuhkaisukokemuksen. Saavuttamansa tittelin johdosta viiniä tuskin enää Alkosta löytyy. Seuraavaa vuosikertaa ehkä joskus.

Kalifornia-osastolla parasta antia edusti Zinfandel-viinit. Mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Seghesion Zinfandel-setti, joista parhaimpana pidin Old Vine pullotetta. Paul Dolan Zinfandel oli positiivinen yllättäjä. Sitä tulee varmasti löytymään kellaristani kunhan Alkon tilausvalikoimasta ehdin hankkia.

Omaa luokkaansa olivat tosin Rubicon Estaten (huom. ei mitään tekemistä Alkosta löytyvän etelä-afrikkalaisen Meerlust Rubicon-viinin kanssa) Cabernet-painotteiset Cask ja Rubicon-viinit. Näitä siemaili mielellään ja pitkään.

Kalifornia-osastolla jäi myös mieleen monet sujuvasanaiset ja asiaansa intohimoisesti suhtautuvat esittelijät, jotka jaksoivat hymyillä ja kertoa juttujansa vaikka yleisön kommunikointitaso usein jäi tasolle ”Ai vont vait vain”.

Chateua Carsinin standissa jaksettiin esitelmöidä pitkään ja asiallisesti tilan satsauksesta biodynaamiseen viljelyyn sekä tilan viinifilosofiasta muutenkin. Erittäin mielenkiintoista.

Jo tallattujen polkujen vierestä löytyi ehkä messujen mielenkiintoisin anti. Varsin vaatimattomia mutta terroir-uskollisia burgundilaisia oli tarjolla aika liuta. Alkon hyllystä löytyvät burgundilaiset ovat kuin samasta puusta veistettyjä. Siksi tällaisten persoonallisten joskin yksinkertaisten viinien maistaminen on varsin avartava kokemus. Toivonsa menettänyt esittelijä tosin huokaisi syvään kertoessan, ettei näitä ikinä huolita Alkon hyllylle erilaisuutensa takia. Sääli.

Vielä eksoottisempi kokemus oli Sardinialaisten viinien standi. Tiilenpunainen, hyvin rustiikki ja aromikkuudessaan kiehtova Gostolain ”Su Inn de Onzi Die” jäi erityisesti mieleen. Halpa viini, jossa ei kuitenkaan tuoksu liima, vanilja tai esanssi löytäisi varmasti tiensä ruokapöytääni, jos sitä vain jostain voisi järkevästi hankkia.

Pekka Suorsan viiniarvostelut löytyvät nyt sähköisinä iPhonelle ja iPod Touchille. Pekka kertoi, että pian ilmestyy myös Nokian puhelimille tarkoitettu versio. Varsin kätevä ja toimiva konsepti, jonka toimivuus jatkossa pitkälti jää riippumaan päivitystiheydestä. Jos uutuusviinit päivittyvät palveluun kovin hitaasti hyvästä ideasta tulee helposti kuluttajan pinnaa kiristävä turhake. Varsinkin uutuusviineistä kuluttaja kaipaa arvosteluja heti eikä vasta kuukausien kuluttua.

24 euroa maistelulasista, josta sai palutettaessa kympin takaisin oli tökeryydessään messujen pohjanoteeraus.  (Päivitys 20.3.: lasit taisivat tosiaan maksaa vain12€, kts. kommentti, joten vedetään tämä vuodatus takaisin.) Likaista lasia ei voinut myöskään välillä vaihtaa puhtaaseen. Lasinjakelija osoitti lavuaaria ja totesi ”Tos voit huuhdella”.

Seitsemän tunnin siemailun jälkeen tanniinit olivat tehneet tehtävänsä. Kraanavesi oli poikkeuksellisesti parasta juomaa!