Odotusostoksilla

Olen monesti ihmetellyt miksi niin monet saavat kiksejä alennusmyynneistä. Tällaiset ihmiset viettävät aikaansa ahtaissa myymälöissä hamstraamassa kulutustavaroita, joita he eivät tarvitse, koska niitä myydään halvemmalla kuin aikaisemmin.

Käänteinen ajastustenjuoksu tuli eittämättä mieleeni, kun täydensin omaa vuoden 2005 Bordeaux-varastoani. Onhan se fiksumpaa ostaa tuotteita, joita ei ole aikaisemmin ollut edes myynnissä, joiden hinta ylittää aikaisemmat vastaavat ja joista nauttiminen tapahtuu aikaisintaan ensi vuosikymmenellä – onhan?

Tunnustan, että Bordeaux-2005-hypetys on tarttunut minuunkin. Haalin kellariini yhä uusia puteleita samalla kun odotukset kasvavat uusiin sfääreihin. Ennen juhannusta varasto karttui kolmella muskettisoturilla Ormes, Rauzan ja Bata. Kaikki kohtuuhintaisia vuoden 2005 Bordeaux:n punaviinejä.

Pitkään joudun vielä ihmettelemään miltä nämä kaverukset maistuvat. Samannäköisiä synkäntummia pulloja ovat kuin muutkin. Ei kun arvosteluja tulkitsemaan. Alkon arviot muistuttavat toisiaan . Kaikkia kolmea luonnehditaan sanoilla ”täyteläinen”, ”tanniininen” ja ”mausteinen”. Kaikki ovat myös ”herukkaisia” - paitsi Bata, joka on ”runsaan herukkainen”. Siispä etsimään erilaisuuksia. Ormes on ”marjaisa” mutta ei ”pitkä”. Rauzan on ”luumuinen” ja ”hieman paahteinen”. Bata taas on ”kevyen savuinen”.

Seuraavaksi ”ulkomaille”. Parker arvostaa Rauzanin 92 pisteen arvoiseksi, kun taas Wine Spectator tyytyy 85-88 pisteen haarukkaan (”Can’t see how this will be as great as...”). Oliko Sucklingilla huono päivä? Parker tykkää, kaikki muut taas ei. Tämä tarkoittanee, että kyseessä on raskas, päällekäyvä viini, jossa eleganssi ei ole hallitseva ominaisuus? Tuottaja itse pitää maininnanarvoisena seikkana, että viini maistuu suussa peräti yksitoista sekuntia!

Batan savuisuus muuttuu Wine Doctorin arvostelussa toffeeksi. Melko täyteläinen, kypsän marjainen ja pitkä tämäkin lienee. Tasaisesti 90-91 pisteen arvioita. ”Täyteläinen” Ormes on Wine Spectatorin mielestä (88 pistettä) ”medium-bodied”.

Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ”miltä tämä maistuu?” en tietenkään saanut. Sen sijaan em. analyyttinen harjoitus toi oman nautintonsa. Viiniharrastus on paljon muuta kuin juominen. Lapsille (ja lapsenmielisille) joulun lahjapakettien puristelu ja sisällön arvuuttelu asettaa odotuksia iltaan, kun paketit vihdoin avataan. Pohjimmiltaan tässä on kyse samasta asiasta. Toivottavasti odotus palkitaan – sitten joskus.