sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Viiniostoksille Alkoon


Ajattelin vaihteeksi mennä Alkoon ostoksille. Aloitan selailemalla nettiä. Viinilehden viikon viini näyttää olevan Chianti Colli Senesi. Vilkaisu Wine Spectatorin arvioihin ”Simppeliä marjamehua, 82 pistettä” saa minut toisiin ajatuksiin. Miksi ihmeessä tällaista suositellaan – hatustako nuo suositukset vedetään?

Seuraavaksi päätän vilkaista josko Alkon valikoimaan olisi vihdoin saatu laadukasta amerikkalaista viiniä. Syötän Alkon kolme kalleinta amerikkalaista punaviiniä vuoronperään Wine Spectatorin hakukoneeseen ja äimistyn lukiessani arviot. Samasta vuosikerrasta ei löydy arvioita, mutta läheisten vuosikertojen arviot alkavat jopa seiskalla, joka sadan pisteen asteikolla tarkoittaa surkeaa viiniä. Käsittämätöntä. Katsooko Alko voivansa myydä kuraa hintaan neljänkymppiä per pullo? Sisäinen kyynikkoni olettaa, että huonoon maineeseen joutuneet viinit dumpataan ulkomaille pahaa aavistamattomalle eurooppalaiselle monopolille, jolla ei ole eettistä selkärankaa kertoa asiasta asiakkailleen. Vaikka arviot ovatkin jossain määrin subjektiivisia, en mitenkään voi ymmärtää, että korkean moraalin omaava jälleenmyyjä pitäisi moista kolmikkoa kärkivalikoimanaan. ...mutta Alkolla on kanttia. Hmpf...

Vaihdan strategiaa. Viime viikolla tuli katsastettua helsinkiläinen ravintola Vaelsa, josta saa erinomaista ja edullista italialaista ruokaa. Jos lentokenttämäinen sisustus ja valaistus sekä  hengetön tarjoilu saadaan kuntoon siellä voisi vierailla useamminkin.

Ravintolan viinilista on hämmästyttävän lyhyt, mutta hinnat ovat kiitettävän edulliset. Maistamani Nozzole Chianti Classico 2006 (ravintolassa 30€)  löytyy näköjään myös Alkosta (18€). Se vaikuttaa mielenkiintoiselta ostokandidaatilta. Varsin täyteläinen nahkainen ja viikunamainen Chianti voisi maistua kotioloissakin. Sitä siis.

Ja kun kerran Pohjois-Amerikan herkkua ei Alkosta saa, päätin suunnata katseeni Etelä-Amerikkaan, Chileen - esanssin ja bulkkiviinin luvattuun maahan. Joskus Chile-hyllyynkin täytyy eksyä juotavia viinejä. Yllättäen yksi viineistä ponnahtaa muiden yläpuolelle. Leyda Las Brisas Pinot Noir 2008. Hinta alle 14€, Decanter 18/20p, Wine Spectator 89 pistettä ja positiivinen arvio sekä suomalaiselta Viini-TV:ltä positiivinen arvio. Avot! Tuollainen hankitaan – ja toivotaan ettei mansikkamehu jyllää lasissa.

Palaan aiheeseen kun on omakohtaisen arvion paikka.

3 kommenttia:

Felix kirjoitti...

Aikamoista pisteiden palvomista. Ennemmin kannataisi tutkia sopiiko viini omaan makuun, kuin palvoa pisteitä. Toisaalta nykyisen viinilehdistön tapa arvioida johtaa helposti siihen, ettei itse kokeile jotain sellaista mistä voisi jopa pitää. Sokkonakaan ei kuitenkaan kannata mennä metsästämään viinejä. Kaikista tärkeintä on että tietää mistä itse pitää.

Viini-Virén kirjoitti...

Kokemus on osoittanut, että jos viini saa 70-79 pistettä se ei ole hyvää. Sen sijaan yli 90 pisteen viini tuottaa joskus pettymyksen koska ei sovi omaan makun (esim. minun kohdallani moni Australian Shiraz tai GSM).

Arvioinnit ovat toki subjektiivisia, mutta koska kaikkia maailman viinejä ei ehdi maistaa, kannattaa ehkä keskittyä tutkimusretkellään niihin, joista edes joku on pitänyt.;)

Felix kirjoitti...

Itse useimmiten pitäydyn yli 85 pisteen viineissä. Lukuunottamatta niitä jotka aiheuttavat hajontaa lehdistössä ja cellartrackerissa.

Ehkä pidät myös näistä:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...